Kotiaine.com Ei elämää vaan koulua varten.    Ohje   Haku   Käyttäjälista   Käyttäjäryhmät   Rekisteröidy   Käyttäjätiedot   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisään  Ajanhukka Siirry sivulle 1, 2  Seuraava          Kotiaine.com Foorumin päävalikko -> Yleinen keskustelu Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe   Kirjoittaja Viesti Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Kes Huh 12, 2006 10:52 pm    Viestin aihe: Ajanhukka Vuorokaudessa on 24 tuntia, joista nukumme henkilöstä riippuen ehkä kahdeksasta kymmeneen. Jäljelle jääneessä ajassa pitäisi siis järjen mukaan ehtiä paljonkin, mutta käytännössä kuitenkin tuntuu olevan jatkuva kiire eikä mikään etene. Pelottavasti olenkin havainnut, että minulla on runsaasti tapoja, joilla väistelen ikäviin asioihin tarttumista. Etenkin se hommien aloittaminen jää yllättävän helposti tekemättä, kun uskottelee itselleen että viettää vielä viisi minuuttia tehden jotakin hauskaa. Siihen hurahtaakin sitten vähintään puoli tuntia.. Joka tapauksessa omat top-lusmuilumetodini ovat 1. Nettifoorumien lukeminen (ja niille kirjoittelu). Ilmiselvänä esimerkkinä tämä, mutta on niitä muitakin. Tarpeeksi monta foorumia kun löytää niin voi palloilla niiden välillä siten, että kun viimeisestä on saanut luettua kaiken kiinnostavan, on ensimmäiseen tullut taas uusia kiintoisia viestejä. 2. Uutisten seuraaminen netin kautta. Piru vie, ennen sitä luotti siihen että tärkeistä asioista saa joka tapauksessa tietää. Nyt tulee luettua jatkuvasti erilaisia uutissivuja, kuten Yleä ja BBC:n verkkosivuja. Eikä niissä ikinä ole mitään oikeasti tärkeää. 3. Tietokonepelien pelaaminen. Tästä lisää toisessa viestissä.. 4. Hupaisten nettisivujen etsiminen Googlella ja niiden tutkiskelu. Joskus on ihan viihdyttävää lyödä täysin käsittämättömiä sanayhdistelmiä hakukoneeseen ja katsoa mitä putkahtaa esiin. Kerran kokeilin esim. sanaparia 'nistin itsari' ja päädyin tällaiseen. 5. Nettipelien pelaaminen. Esimerkiksi joku Miniclip on varsin hyvä keino ottaa niitä 'kymmenen minuutin taukoja' jotka vierähtävät tunneiksi. Pelithän ovat sinänsä yksinkertaisia ja nopeasti ohi, mutta kun niihin perkeleisiin jää koukkuun. Siinäpä pahimmat - ja kaikki tietokoneisiin liittyviä. Taidan olla riippuvainen.. Mitenkäs Teillä? PS. Näin jälkikäteen tämän aiheen avaaminen saattaa osoittautua kyllä tuhoisaksi, sillä pahimmassa tapauksessa omaksumme toisiltamme parhaat lusmuilumetodit ja saamme yhä vähemmän aikaiseksi. No, minkäs teet.. _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 513 Lähetetty: Sun Huh 16, 2006 8:10 pm    Viestin aihe: Tietokonepelit ja keskustelufoorumit ovat minullakin ne suurimmat ajanhukan muodot. Lisäisin tähän vielä blogien lukemisen, siitäkin tulee helposti hirveä kierre kun alkaa yhtä blogia lukea ja siinä viitataan toiseen ja kolmanteen, joiden kautta taas löytyy neljäs ja viides... Etenkin tuossa vuosi sitten, kun tein lopputyötä, tuntui että vieraiden ihmisten nettipäiväkirjat olivat jotain ihan helvetin kiinnostavaa. Olen sittemmin yrittänyt vähän vähentää, enkä nykyään oikeastaan lue kuin Panua ja satunnaisesti jotain muita, mutta jossain vaiheessa minulla oli bookmarkseissa kolmattakymmentä blogia joita jatkuvasti selasin päivitysten toivossa - plus vielä ne kaikki muut blogit, mihin hypin linkkien kautta. Toinen minua pitkään riivannut ajanhukan muoto olivat omat nettisivut, joille tuli rustattua milloin mitäkin. Se alkoi ihan oikeasti viedä aikaa kaikelta oleelliselta, kun esim. vanhassa keskinkertaista.netissä minulla oli loppuvaiheessa aina jonossa parikymmentä aihetta joista olisi pitänyt joku pakina rustata, enkä saanut jonoa purettua kun koko ajan tuli uusia. Vanhat tpjs-sivut olivat vielä pahemmat, kun siellä oli mielipidekirjoitusten lisäksi näitä joka sortin arvosteluja ja muita höpinöitä. Onneksi sitten tuli uskonpuhdistus ja päätin pyhittää sivustoni pelkille novelleille, ja nythän se ei ole kuukausiin enää päivittynytkään... Vielä naimisissa ollessani hukkasin aikaa telkkarin katsomiseen ja iltapäivälehtien lukemiseen. Me ostimme aina molemmat iltapäivälehdet ja meillä oli hirveä määrä tv-sarjoja joita seurasimme (sekä lisäksi jotain dokumentteja, leffoja ja vastaavia piti aina katsoa tai ainakin nauhoittaa). Nyt en ole tainnut telkkua edes avata vaimoni lähdön jälkeen kuin kerran tai pari, ja yhden Iltalehden olen lukenut kun äitini kerran kävi täällä ja jätti lehden tänne. Dvd:ltä olen kyllä katsonut kaikenlaista, mutta se ei samalla lailla hukkaa aikaa koska katsomista voi aina siirtää semmoiseen hetkeen kun ei ole muutakaan hommaa. Viimeksi kuluneen vähän reilun kuukauden ajan olen hukannut aikaa pääasiassa omassa surkeudessani vellomiseen, eli vaan istun ja kuuntelen jotain yksittäistä biisiä (ei se aina ole Wicked Game, mutta aika usein on) enkä saa tehtyä yhtään mitään. Se menee sitten vielä siihen, että valvon ihan älyttömän myöhään vaikka aamulla olisi aikainen herätys. Jatkuvaa kaljanjuontia voisi joku myös sanoa ajanhukaksi, siinähän hukkaa sekä illan että toipumiseen kuluvan seuraavan päivän. Tuntuu etten saa oikein mitään aikaan nykyään, tiskit kasaantuvat ja kämppä on siivottomassa kunnossa ja avioeroon liittyviä asioitakin pitäisi hoitaa. Kirjoittamisesta ei viitsi edes sanoa mitään, paitsi että Novan deadlineen ehtiminen alkaa käytännössä olla jo mahdotonta (sehän on huhtikuun lopussa). Mutta tämä varmaan menee ohi vuodessa tai parissa, ehkä. Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Maa Huh 17, 2006 1:25 pm    Viestin aihe: Tohtori kirjoitti: Tietokonepelit ja keskustelufoorumit ovat minullakin ne suurimmat ajanhukan muodot. Mitäs pelejä sinä nykyisin pelailet? Ruudullasi näkyi kyllä vieraillessani kauhea määrä pikakuvakkeita erilaisiin peleihin. Taisivat olla pääosin näitä miekka & magia -tyylisiä mutta mitkä niistä ovat nykyään aktiivisesti käytössä? Keskustelufoorumivalintojasikin voisit vähän raottaa, jos voit sen identiteettisuojaasi rikkomatta tehdä.. Tohtori kirjoitti: Lisäisin tähän vielä blogien lukemisen, siitäkin tulee helposti hirveä kierre kun alkaa yhtä blogia lukea ja siinä viitataan toiseen ja kolmanteen, joiden kautta taas löytyy neljäs ja viides... Huh, tältä kierteeltä olen onneksi onnistunut välttymään. Tuohon Panun blogiin tutustuminen antoi kyllä aavistuksen siitä, miten hommassa voi käydä - ensin lukee jonkun jutun, sitten lukee niiden täysin vastakkaista näkökantaa edustavien mielipiteet siitä ja sitten onkin jo löytänyt 10 muuta kiintoisaa aihetta ja blogia.. Uskoisin, että vetovoimaisimmat blogit ovat aika monomaanisia; niillä on leimallinen tyyli ja tietty aihepiiri, jolloin vieraillessaan suunnilleen tietää mitä saa. Miten itse asian koet? Jos joku kirjoittaisi välillä sosiaalipornoa elämästään, välillä jotain ydinfysiikan opintoihinsa liittyvää pohdintaa ja siihen sekaan kaikenlaisia mielipiteitään, niin aika hajanaiselta se minusta tuntuisi. Tohtori kirjoitti: Etenkin tuossa vuosi sitten, kun tein lopputyötä, tuntui että vieraiden ihmisten nettipäiväkirjat olivat jotain ihan helvetin kiinnostavaa. Tunnetusti isoja urakoita tehdessä huomaa yhtäkkiä ympäristössään suunnattomasti kiinnostavia asioita, joihin uppoutua jotta välttäisi sen tylsän projektin parissa puurtamisen. Yo-kirjoituksiin/pääsykokeisiin pänttääminenhän on yksi tällainen juttu. Sen ongelman monet ratkaisevat hakeutumalla lukemaan vähävirikkeisessä paikassa, kuten kirjastossa. Gradun tai lopputyön kanssa onkin sitten vaikeampaa, kun pitäisi itse myös tuottaa sisältöä.. Ajattelitko muuten koskaan hankkivasi läppäriä ja vieväsi sitä vaikka jonnekin luonnon helmaan tai kirjastoon? Sillä olisi voinut nykäistä itsensä irti riippuvuudesta, kun saa nettiyhteyden muodostamisen estettyä. Voisihan sitä toisaalta vaan ottaa kaikista ADSL-vehkeistä virrat, pakata ne kaappiin ja repiä verkkokortinkin irti, mutta sitä ei kyllä helpolla tule tehtyä. Tohtori kirjoitti: Olen sittemmin yrittänyt vähän vähentää, enkä nykyään oikeastaan lue kuin Panua ja satunnaisesti jotain muita, mutta jossain vaiheessa minulla oli bookmarkseissa kolmattakymmentä blogia joita jatkuvasti selasin päivitysten toivossa - plus vielä ne kaikki muut blogit, mihin hypin linkkien kautta. Tuo kuulostaa jo aika pahalta. Minun oma Suosikit-kansioni on muuten sekin päässyt paisumaan varmaan viiden ruudullisen mittaiseksi, minulla kun on huono tapa bookmarkata kaikki mahdollinen ja sitten palata siihen myöhemmin jos sattuu kiinnostamaan. Kun tähän yhdistää vielä sen, että en koskaan putsaa listaa tai järjestele sitä, niin tuloksena on täydellinen kaaos. Onneksi en sentään vieraile kaikissa linkeissä säännöllisesti, itse asiassa käytän niistä vain pientä murto-osaa. Muutoin ei taitaisi elämää olla enää sitäkään vähää, joka nyt on jäljellä. Tässä on muuten sopiva paikka heittää Päihdelinkin nettiriippuvuustesti, minkäslaisia pisteitä saatte? Itse repäisin tuosta 59p. Pahalta näyttää Tohtori kirjoitti: Toinen minua pitkään riivannut ajanhukan muoto olivat omat nettisivut, joille tuli rustattua milloin mitäkin. Se alkoi ihan oikeasti viedä aikaa kaikelta oleelliselta, kun esim. vanhassa keskinkertaista.netissä minulla oli loppuvaiheessa aina jonossa parikymmentä aihetta joista olisi pitänyt joku pakina rustata, enkä saanut jonoa purettua kun koko ajan tuli uusia. No mutta, eihän tuo ole ajanhukkaa, se on produktiivista toimintaa. Pakinakirjoitteluhan saattaa toimia ponnahduslautana vaikka mihin, joku kustantaja eksyy sivuillesi, innostuu säihkyvästä sanan säilästäsi ja päättää ottaa sinuun yhteyttä miljoonasopimus mielessään. No ehkä ei ihan näin, mutta en silti pidä esimerkiksi nettisivujen päivitykseen kulutettua aikaa samanlaisena ajanhukkana kuin vaikka blogien lukemiseen käytettyä. Syntyyhän prosessissa kuitenkin sisältöä ja kirjoitustaito kehittyy, plus saa ehkä herätettyä ajatuksia ja keskustelua. Onpa joku joskus jopa tienannut mainosrahojakin sivujen koettua räjähdysmäisen kävijäryntäyksen. Aivan hyödytöntä toiminta ei siis välttämättä ole. Tohtori kirjoitti: Onneksi sitten tuli uskonpuhdistus ja päätin pyhittää sivustoni pelkille novelleille, ja nythän se ei ole kuukausiin enää päivittynytkään... En pidä tällaista sisältöhygieniaa kannattavana, etenkin jo olemassaolevan sisällön tuhoaminen on minusta melko turhaa. Parempi idea on haudata se jonnekin taka-alalle, aina siitä joku kuitenkin kiinnostuu. Tohtori kirjoitti: Vielä naimisissa ollessani hukkasin aikaa telkkarin katsomiseen ja iltapäivälehtien lukemiseen. Me ostimme aina molemmat iltapäivälehdet ja meillä oli hirveä määrä tv-sarjoja joita seurasimme (sekä lisäksi jotain dokumentteja, leffoja ja vastaavia piti aina katsoa tai ainakin nauhoittaa). Siinäpä vasta ajanhukkaa parhaimmillaan! Varsinkin kaltaiselleni pihille miehelle iltapäivälehdet tuntuvat erikoisen järjettömiltä, sisältö kun on pelkkää p:tä ja niiden lukeminen tulee todella kalliiksi. Eihän euro paljoa ole, mutta jos ostaa viiden vuoden ajan molemmat iltapäivälehdet päivittäin niin rahaa palaa karkeasti ottaen 365 * 2 * 5 = 3650€. Tuollaisella potilla tekee jo paljon muutakin. TV:n kanssa älyttömintä on mielestäni tuo nauhoittaminen. Ihan hyvää rentoutumistahan se on, jos joskus istahtaa tölläämään vaikka jotain CSI:tä tai vaikka Amazing Racea mutta nauhoittamisessa käy itselleni yleensä vain huonosti. Jos ottaa jotain nauhalle, ei sitä kuitenkaan tule katsottua tai jos se on aivan pakko katsoa, täytyy se usein tunkea johonkin täysin sopimattomaan väliin - "nyt on tosi kiire, pitäis laittaa ruokaa, mutta katsonpa nyt ton nauhan kun en muuten ehdi...". Nauhoittamiseen voi minusta turvautua vain aivan poikkeustapauksissa. Lisäksi nauhoittamisessa on omalla kohdallani se jännä ilmiö, ettei nauhoitetun katsominen tunnu aivan yhtä hyvältä kuin ns. liveversion. Sarjojen kohdalla tämä ei ole varsinainen ongelma, mutta esimerkiksi jääkiekko-otteluissa nauhan katsominen on todella häiritsevää. Joku Suomi-Ruotsi -finaali ei jännitä yhtään samalla tavalla, jos tietää että peli on todellisuudessa jo pelattu ja tulos taululla. Tohtori kirjoitti: Nyt en ole tainnut telkkua edes avata vaimoni lähdön jälkeen kuin kerran tai pari, ja yhden Iltalehden olen lukenut kun äitini kerran kävi täällä ja jätti lehden tänne. Minullakin telkun katseleminen on nykyisin melko vähäistä. Nyt pääsiäisviikonloppuna on vähän enemmän tullut tuijoteltua, kun on ollut melko tylsää. Olenkin viettänyt pääsiäistä lähinnä erilaisia hommia hoitaen, esim. siivoten, ja sitten lopun aikaa ottanut rennosti television parissa. Tohtori kirjoitti: Dvd:ltä olen kyllä katsonut kaikenlaista, mutta se ei samalla lailla hukkaa aikaa koska katsomista voi aina siirtää semmoiseen hetkeen kun ei ole muutakaan hommaa. Totta. Itse en kuitenkaan ymmärrä DVD-keräilyvimmaa, ts. miksi omistaa suurta määrää DVD-elokuvia? Ovathan ne hyvää "instant-viihdettä", mutta jaksaako samaa elokuvaa oikeasti kovinkaan montaa kertaa katsoa - ja tuottaako se enää samaa mielihyvää kuin ensimmäisellä kerralla? Tohtori kirjoitti: Viimeksi kuluneen vähän reilun kuukauden ajan olen hukannut aikaa pääasiassa omassa surkeudessani vellomiseen, eli vaan istun ja kuuntelen jotain yksittäistä biisiä (ei se aina ole Wicked Game, mutta aika usein on) enkä saa tehtyä yhtään mitään. Se menee sitten vielä siihen, että valvon ihan älyttömän myöhään vaikka aamulla olisi aikainen herätys. Tuohon on tietysti helppo mennä. Sinun kohdallasi tilanne ei ehkä ole mitenkään ongelmallinen, koska olet kuitenkin saanut äskettäin niin kovan kolhun, että toipuminen tulee joka tapauksessa ottamaan oman aikansa. Itselläni on ajoittain taipumusta sellaiseen yleisapatiaan, tulee vaan nyhjötettyä tekemättä oikein mitään. Tästä yritän potkia itseäni ylös ja tekemään jotain, sillä asiat harvoin liikkuvat oikeaan suuntaan ellei joku anna niille vähän vauhtia. Lisäksi on mukavampaa synkistellä, kun kaapissa on puhtaita astioita, pakastimessa sapuskaa ja asunto on ihmisasumukseksi kelpaavassa kunnossa. Mutta kuten todettu, sinuna en vielä pakottaisi itseäni aktiiviseksi. Toimenpiteisiin kannattaa ryhtyä vain, jos tila pitkittyy. Tohtori kirjoitti: Jatkuvaa kaljanjuontia voisi joku myös sanoa ajanhukaksi, siinähän hukkaa sekä illan että toipumiseen kuluvan seuraavan päivän. Tuossa on vinha perä ja se onkin yksi syy sille, etten kovin usein viitsi ryypätä. Ne vaikutukset ovat niin negatiiviset, seuraavan päivän iltana kämppä on sitten täynnä tyhjiä pulloja ja likaisia astioita, vuodevaatteet haisevat vanhalle viinalle, terveysvaikutuksista ja kankkusen ihanuudesta puhumattakaan. Kohtuudella siis, vain harvoin kohtuuttomasti. Tohtori kirjoitti: Tuntuu etten saa oikein mitään aikaan nykyään, tiskit kasaantuvat ja kämppä on siivottomassa kunnossa ja avioeroon liittyviä asioitakin pitäisi hoitaa. En minä kyllä kämpilläsi vieraillessani mitään siivotonta huomannut, päin vastoin. Siellähän oli kaikki ojennuksessa. Makuuhuoneestasi en tosin osaa sanoa mitään kun en siellä tullut käyneeksi. Noin yleisesti kuitenkin tuo oli mielestäni kaukana "siivottomasta kunnosta", yhden kaverini yksiö on täynnä hujan hajan olevia papereita, tyhjiä olut- ja virvoitusjuomapulloja, tiskiallas on likaisista astioista tulvillaan jne.. Sitä kutsuisin jo siivottomaksi. Avioerojuttujen kanssa on kieltämättä syytä olla skarppina, samoin kannattaa tavoitella sitä, että jaksaa duunit hoitaa suht koht asiallisesti. Muutoin en sinuna kauheasti hätäilisi, miettisin enemmänkin elämäni tulevaa suuntaa kuin sitä onko nyt kaapin takaakin pölyt varmasti pyyhitty . _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun Vieras Lähetetty: Maa Huh 17, 2006 9:34 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Mitäs pelejä sinä nykyisin pelailet? Ruudullasi näkyi kyllä vieraillessani kauhea määrä pikakuvakkeita erilaisiin peleihin. Taisivat olla pääosin näitä miekka & magia -tyylisiä mutta mitkä niistä ovat nykyään aktiivisesti käytössä? Nyt on ollut työn alla Call of Duty -räiskyttely, jonka tosin olen jo kertaalleen loppuun veivannut mutta tuli jossain vaiheessa (jo ennen tätä erohässäkkää) sellainen fiilis että voisi olla kiva päästä vähän ammuskelemaan. Muita pelejä, mitä olen ihan lähiaikoina pelannut, ovat Heroes of might & magic 3 ja 4. Suurin osa muista on sellaisia, mitä olen aikanaan asentanut enkä ole sitten jaksanut poiskaan ottaa, vaikka en ole suurta osaa pelannut varmaan vuosiin. Lainaus: Keskustelufoorumivalintojasikin voisit vähän raottaa, jos voit sen identiteettisuojaasi rikkomatta tehdä.. No tällä hetkellä olen aktiivinen ainoastaan täällä ja Deathwriters-kirjoittajafoorumilla. Aiemmin minulla oli tunnukset parille muullekin kirjoittajafoorumille (niillä olin vielä "tpjs"), mutta ne ovat useimmat jotenkin liian poikkitaiteellisia minun makuuni. Lainaus: Uskoisin, että vetovoimaisimmat blogit ovat aika monomaanisia; niillä on leimallinen tyyli ja tietty aihepiiri, jolloin vieraillessaan suunnilleen tietää mitä saa. Miten itse asian koet? Jos joku kirjoittaisi välillä sosiaalipornoa elämästään, välillä jotain ydinfysiikan opintoihinsa liittyvää pohdintaa ja siihen sekaan kaikenlaisia mielipiteitään, niin aika hajanaiselta se minusta tuntuisi. Niin, no esimerkiksi Panu kirjoittaa kyllä aika vaihtelevista aiheista. Tosin ne iirinkieleen, kirjallisuuteen ja muihin ei-naisvihamielisiin aiheisiin liittyvät tekstit jätän yleensä lukematta (no, kirjallisuusjutut saatan selata läpi jos aiheena on semmoinen kirjallisuuden ala mistä jotain tiedän ja tajuan). Ja on muissakin blogeissa hajontaa joskus yllättävänkin paljon, jos ne siis ovat sellaisia jotka pyörivät nimenomaan kirjoittajan persoonan ja kiinnostuksen kohteiden ympärillä. Tässä tuntuisi olevan aika tavalla hajontaa, on toisaalta juuri näitä yleisblogeja joissa kirjoituksia yhdistää lähinnä kirjoittaja, ja sitten toisaalta blogeja joissa jauhetaan juuri tiettyä aihetta eikä kirjoittaja tuo blogissa esille mitään muuta itseensä liittyvää. Se, miten suosittu blogista tulee, tuntuisi olevan vähän henkimaailman juttu. Yleensä suosiota saa kirjoittamalla jotain mahdollisimman provosoivaa ja/tai liittymällä rintamaan jossain jo valmiiksi suositussa aiheessa (etenkin tämä ainainen vääntö miehistä ja naisista on takuuvarma) Jonkun verran suosiota tuntuu olevan myös sosiaalipornolla, mutta siinä täytyy sitten elää sellaista elämää että se kiinnostaa ihmisiä ja herättää tunteita (parisuhdetilitykset ovat aika suosittuja, samoin kuin kaikennäköiset muut selviytymistarinat). Ja kyllähän jotkut spesifiin aiheeseen (esim. ydinfysiikan opintoihin) keskittyviä blogejakin saattaa ruveta lukemaan se porukka, jota aihe kiinnostaa. Tätä nykyä blogeja on kuitenkin niin julmettu määrä, että yleensä pitää joko kirjoittaa jotain tosi repäisevää tai vaihtoehtoisesti kuulua "piireihin", jos meinaa lukijoita saada. Lainaus: Tunnetusti isoja urakoita tehdessä huomaa yhtäkkiä ympäristössään suunnattomasti kiinnostavia asioita, joihin uppoutua jotta välttäisi sen tylsän projektin parissa puurtamisen. Kun minä luin yo-kirjoituksiin, se meni aina siihen että vain kuuntelin radiota ja piirtelin vihkoon. Etenkin tätä tapahtui silloin kun olisi pitänyt treenata laajan matikan laskuja, minulla on varmaan vieläkin jossain vihkokaupalla kaikennäköistä (toki aika tökeröä) fantasia- ja scifiaiheista kuvitusta jota tuhertelin ettei olisi tarvinnut laskea. Enkä minä oikeasti ikinä piirrä mitään, siinä ikävaiheessa oli sarjakuvaharrastuskin jo aika lailla jäänyt. Lainaus: Ajattelitko muuten koskaan hankkivasi läppäriä ja vieväsi sitä vaikka jonnekin luonnon helmaan tai kirjastoon? Sillä olisi voinut nykäistä itsensä irti riippuvuudesta, kun saa nettiyhteyden muodostamisen estettyä. Voisihan sitä toisaalta vaan ottaa kaikista ADSL-vehkeistä virrat, pakata ne kaappiin ja repiä verkkokortinkin irti, mutta sitä ei kyllä helpolla tule tehtyä. Mietin, että voisihan sitä kesälomaan mennessä hommata kannettavan ja vetäytyä mökille kirjoittamaan. Tosin yritin sitä jo viime keväänä, kun vaimolla oli kolmen viikon työharjoittelu siinä kesämökin lähistöllä (ei tosin ollut läppäriä vaan roudasimme vanhemman tietokoneen mökille), ja mitä siitä sitten tuli, muistaakseni pelailin sen kolme viikkoa Heroes of Might & Magicia. Lainaus: Tässä on muuten sopiva paikka heittää Päihdelinkin nettiriippuvuustesti, minkäslaisia pisteitä saatte? Itse repäisin tuosta 59p. Pahalta näyttää Minun tulokseni oli 33, vaikka sentään mielestäni ihan rehellisesti vastasin. Eli vielä on varaa lisätä. Lainaus: No ehkä ei ihan näin, mutta en silti pidä esimerkiksi nettisivujen päivitykseen kulutettua aikaa samanlaisena ajanhukkana kuin vaikka blogien lukemiseen käytettyä. Syntyyhän prosessissa kuitenkin sisältöä ja kirjoitustaito kehittyy, plus saa ehkä herätettyä ajatuksia ja keskustelua. Onpa joku joskus jopa tienannut mainosrahojakin sivujen koettua räjähdysmäisen kävijäryntäyksen. Aivan hyödytöntä toiminta ei siis välttämättä ole. Minä näin sen aika lailla turhana toimintana tässä mittakaavassa. Eihän siellä käynyt kuin muutama minun kaverini, ja niin pienelle porukalle voi ne samat asiat selostaa vaikka puhelimessa. Tuntui myös, että jos sinne jotain ulkopuolista porukkaa joskus eksyi, ne olivat jotain riemuidiootteja joilla ei ollut kirjoituksista mitään järkevää kommentoitavaa. Olisi pitänyt mainostaa sivuja jossain sellaisessa paikassa, missä olisi jo ennestään tiennyt käyvän oikean henkistä porukkaa, mutta kun sellaista ei ollut, pääasiallinen tapa päätyä sivuille oli googlata minun nimelläni - ja se taas tarkoittaa, että kävijä on joku puolituttu joka haluaa päästä tirkistelemään mitä minun nimelläni netistä löytyy, eikä sellainen ole kovin hedelmällistä. Lainaus: En pidä tällaista sisältöhygieniaa kannattavana, etenkin jo olemassaolevan sisällön tuhoaminen on minusta melko turhaa. Parempi idea on haudata se jonnekin taka-alalle, aina siitä joku kuitenkin kiinnostuu. On minulla ne kaikki horinat toki tallessa, ehkä vielä joskus isona ja kuuluisana julkaisen ne painetussa muodossa... Lainaus: Siinäpä vasta ajanhukkaa parhaimmillaan! Varsinkin kaltaiselleni pihille miehelle iltapäivälehdet tuntuvat erikoisen järjettömiltä, sisältö kun on pelkkää p:tä ja niiden lukeminen tulee todella kalliiksi. Eihän euro paljoa ole, mutta jos ostaa viiden vuoden ajan molemmat iltapäivälehdet päivittäin niin rahaa palaa karkeasti ottaen 365 * 2 * 5 = 3650€. Tuollaisella potilla tekee jo paljon muutakin. Niin, täytyy sanoa että aika nopeasti ne lehdet yleensä tuli selattua läpi koska kiinnostavaa sisältöä oli suhteellisen vähän. Vaikka jollain lailla siitäkin sitten tuli sellainen tottumusjuttu, ja muutama vuosi meni niin että luin ne molemmat lehdet joka päivä. Jonkinnäköinen kyllästyminen tuli kai viimeisen puolen vuoden aikana, kun huomasin jossain vaiheessa että vaikka edelleen ostin ne lehdet joka päivä, saattoi mennä viikkoja niin etten kumpaakaan lukenut (paitsi jotkut parhaat palat, kuten Laitisen kolumnin lauantaina). Samalla tavalla itse asiassa väheni myös tv:n katsominen, huomasin että jossain vaiheessa en enää jaksanut vääntäytyä katsomaan jotain Salattuja elämiä tai vastaavia ohjelmia joita ylipäätään katsoin vaimon kanssa vain seuran vuoksi, vaan istuin mieluummin tässä puuhailemassa omiani. Kai tämmöisistä pienistä merkeistä olisi pitänyt tajuta, että suhde oli menossa huonompaan suuntaan - nämä kummatkin olivat tosiaan sellaisia "meidän yhteisiä juttuja", jotka eivät sinällään minua varsinaisesti kiinnostaneet. Itse asiassa meidän päivärytmimmekin alkoivat eriytyä, vaikka olin vuosikaudet mukautunut siihen että menin nukkumaan viimeistään kymmeneltä illalla (vaimoni päivärytmi oli hyvin "normaali", siinä missä minä olen aktiivisimmillani öisin). Jossain vaiheessa sitten vain aloimme mennä nukkumaan eri aikoihin, vaikka sentään loppuun asti nukuimme samassa sängyssä. Lainaus: TV:n kanssa älyttömintä on mielestäni tuo nauhoittaminen. Ihan hyvää rentoutumistahan se on, jos joskus istahtaa tölläämään vaikka jotain CSI:tä tai vaikka Amazing Racea mutta nauhoittamisessa käy itselleni yleensä vain huonosti. Jos ottaa jotain nauhalle, ei sitä kuitenkaan tule katsottua tai jos se on aivan pakko katsoa, täytyy se usein tunkea johonkin täysin sopimattomaan väliin - "nyt on tosi kiire, pitäis laittaa ruokaa, mutta katsonpa nyt ton nauhan kun en muuten ehdi...". Nauhoittamiseen voi minusta turvautua vain aivan poikkeustapauksissa. Mekin nauhoitimme lähinnä silloin, jos ohjelmat tulivat päällekkäin tai esitysaikaan oli jotain muuta menoa. Oli niitä kaikennäköisiä ohjelmia, ennen kaikkea elokuvia, silti jonossa älyttömän paljon, ja osa ihan rehellisesti unohtuikin. Lainaus: Totta. Itse en kuitenkaan ymmärrä DVD-keräilyvimmaa, ts. miksi omistaa suurta määrää DVD-elokuvia? Ovathan ne hyvää "instant-viihdettä", mutta jaksaako samaa elokuvaa oikeasti kovinkaan montaa kertaa katsoa - ja tuottaako se enää samaa mielihyvää kuin ensimmäisellä kerralla? No joo, kyllähän minullakin on paljon sellaisia elokuvia jotka olen katsonut tasan kerran ja aikanaan ostanut vain siksi että "tulee sitten toikin nähtyä". Olen aika laiska menemään elokuvateatteriin tai edes videovuokraamoon, ja sen omaksi ostetun leffan voi sitten katsoa juuri silloin kun huvittaa. Toisaalta on jotain klassikkoja (kuten vaikka Star Warsit), jotka on vain mukava omistaa vaikkei niitä niin katsoisikaan enää. Ja sitten on sellaisia fanitusleffoja kuten vaikka Fight Club, joka on pakko katsoa vähintään kerran vuodessa. Mutta noin ylipäätään, ei kai missään keräilyssä ole hirveästi järkeä. Se on vain semmoinen harrastus, on mukava kun on laaja kokoelma jotain tiettyä juttua. Eipä kai postimerkkeilijäkään niitä merkkejään käytä kirjeiden lähettämiseen. Lainaus: En minä kyllä kämpilläsi vieraillessani mitään siivotonta huomannut, päin vastoin. Siellähän oli kaikki ojennuksessa. Makuuhuoneestasi en tosin osaa sanoa mitään kun en siellä tullut käyneeksi. Noin yleisesti kuitenkin tuo oli mielestäni kaukana "siivottomasta kunnosta", yhden kaverini yksiö on täynnä hujan hajan olevia papereita, tyhjiä olut- ja virvoitusjuomapulloja, tiskiallas on likaisista astioista tulvillaan jne.. Sitä kutsuisin jo siivottomaksi. Hmm, niin. Minä olen kai vuosien varrella ehtinyt tottua siihen, että kämppä tuli siivottua kerran viikossa ja kaikki ylipäätään oli ojennuksessa. Jollain lailla liiallinen sotku on alkanut häiritä itseänikin, vaikka periaatteessa olenkin tavoiltani aika siivoton ja pidin kämppää siistinä lähinnä vaimoni vuoksi. (Hänellähän on astma, eli pölyä ei saanut olla mutta toisaalta hän ei itse voinut terveydellisistä syistä itse siivota. Sikäli kuin tuokin sitten ei ollut jotain kusetusta...) Mutta kai tässä kohta taas tottuu poikamiehen tavoille, kun ero astuu voimaan ja tilanne muutenkin asettuu. Alkaa sitten taas löytyä puolen vuoden kaljapullot ja pizzalaatikot nurkista, nukun runkopatjalla jossa ei ole jalkoja (kun en ole jaksanut kiinnittää niitä) ja kaikki tavarat ovat levällään ojennusetäisyydellä patjasta. (Semmoinen poikamiesboksi minulla oli aikanaan Malminkartanossa. ) Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 513 Lähetetty: Maa Huh 17, 2006 9:35 pm    Viestin aihe: Kappas, en ollut näemmä kirjautunut sisään äsken... Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Tii Huh 18, 2006 9:00 pm    Viestin aihe: Tohtori kirjoitti: Nyt on ollut työn alla Call of Duty -räiskyttely, jonka tosin olen jo kertaalleen loppuun veivannut mutta tuli jossain vaiheessa (jo ennen tätä erohässäkkää) sellainen fiilis että voisi olla kiva päästä vähän ammuskelemaan. Mitenkäs siitä nyt moinen tunne voisi syntyä... Millainen taustajuoni tuossa Call of Dutyssä muuten on? Vaikka siellä pinnan alla onkin aina se "ammu niiden päät mäsäksi"-idea, niin hyvissä räiskinnöissähän on kuitenkin sen verran kuorrutusta päällä, että ei heti tajua pelaavansa saman vanhan idean 23:tta kierrätettyä versiota . Tohtori kirjoitti: No tällä hetkellä olen aktiivinen ainoastaan täällä ja Deathwriters-kirjoittajafoorumilla. Aiemmin minulla oli tunnukset parille muullekin kirjoittajafoorumille (niillä olin vielä "tpjs"), mutta ne ovat useimmat jotenkin liian poikkitaiteellisia minun makuuni. Öh, mikä ihmeen Deathwriters? Joku goottikirjailijoiden angstauspaikka vai?-) Itse en kauheasti jaksa lukea noin älyllisiä foorumeita, mieluummin luen salaa julkkisjuorupalstoja ja naureskelen sekä kirjoittajille että julkkiksille. Tämä siis mieheltä, joka julkisesti suhtautuu halveksuvasti juoru- ja iltapäivälehtiin . Tohtori kirjoitti: Niin, no esimerkiksi Panu kirjoittaa kyllä aika vaihtelevista aiheista. Tosin ne iirinkieleen, kirjallisuuteen ja muihin ei-naisvihamielisiin aiheisiin liittyvät tekstit jätän yleensä lukematta Lukeekohan niitä kukaan muukaan? Jotenkin minulla on sellainen hytinä, että kyseisen blogin suosio perustuu lähinnä noihin räävittömiin mielipiteisiin naissukupuolesta. Ehkä joku jaksaa niitä sairaalloisia kielipoliittisiakin näkemyksiä huvituksella seurata, mutta tuskin se muu tauhka kovinkaan suureen yleisöön vetoaa. Tohtori kirjoitti: Se, miten suosittu blogista tulee, tuntuisi olevan vähän henkimaailman juttu. Olet kyllä todennäköisesti oikeassa. Netin ilmiöiden ennustaminen on melko hankalaa, lukuunottamatta sitä, että kaikenlainen outo ja käsittämätön pelleily tuntuu vetoavan porukkaan aika hyvin. Esimerkkinä vaikka tämä kanadalainen kikkarapää, joka yrittää vaihtaa paperiklemmarin taloon ja on hyvässä vauhdissa kohti onnistumista. Ja onhan noita juttuja muitakin, muistan tapauksia joissa kymppitonnin velat luottokortilleen höylänneet ovat saaneet kerättyä netistä "Pay my credit card bill"-tyyppisen sivun tekemällä koko laskun kuittaamiseen riittävän rahasumman. En millään käsitä, kuinka nuo hommat onnistuvat - kai se perustuu siihen, että riittävän moni hölmö lahjoittaa vitsillä taalan verran ja äkkiä kasassa on älytön potti. Tohtori kirjoitti: Tätä nykyä blogeja on kuitenkin niin julmettu määrä, että yleensä pitää joko kirjoittaa jotain tosi repäisevää tai vaihtoehtoisesti kuulua "piireihin", jos meinaa lukijoita saada. Netissä taitaa muutenkin olla sisällöstä ylitarjontaa. Jos haluaa luoda menestyvät sivut, täytyy löytää jokin sellainen osa-alue, jolla ei ole vielä merkittävästi tarjontaa. Valitettavasti vaan lähes kaikista aiheista on tietoutta tarjolla niin paljon, että uusien sivustojen tai blogien perustaminen ei välttämättä ole enää järkevää. Toista se oli purkkiaikana, laittoi vain kannun pystyyn ja väkeä alkoi lappaa sisään. Tai no, ehkä aika tässäkin kultaa muistot.. Joka tapauksessa tuntuu hassulta tämä nykyinen tilanne, jossa kaikki kirjoittavat blogia tai pitävät nettisivuja eikä niitä sitten kukaan kuitenkaan oikeasti lue . Tohtori kirjoitti: Kun minä luin yo-kirjoituksiin, se meni aina siihen että vain kuuntelin radiota ja piirtelin vihkoon. Etenkin tätä tapahtui silloin kun olisi pitänyt treenata laajan matikan laskuja Hassua, minulla on tapana kuunnella radiota nimenomaan työskennellessäni, eikä se ole koskaan haitannut keskittymistä. Äidinkielen aineet taitavat olla ainoa tehtävätyyppi, johon en voi kunnolla keskittyä sulkematta radiota. Sen sijaan esimerkiksi matematiikkaa tehdessäni tarkoituksella laitan toosan päälle, puurtaminen ei tunnu niin äärettömän kuivakkaalta. Varmaan tässä on kyse siitä erosta, jonka muistan joskus vuosia sitten tulleen meidän välillä puheeksi; minä sanoin käyttäväni musiikkia piiskaamaan itseäni töihin, sinä taas sanoit sellaisissa tilanteissa usein unohtuvasi kuuntelemaan levyä. Ehkä en samalla tavalla osaa syventyä musiikkiin, tai sitten valitsen vaan sellaista musiikkia joka ei samalla tavalla vedä mukaansa. Yleensähän kuuntelen tuota Cityä, joka on sisällöltään lähinnä sellaista tusinarokkia tauotta yhtenäisenä mössönä. Tohtori kirjoitti: Mietin, että voisihan sitä kesälomaan mennessä hommata kannettavan ja vetäytyä mökille kirjoittamaan. Tosin yritin sitä jo viime keväänä, kun vaimolla oli kolmen viikon työharjoittelu siinä kesämökin lähistöllä (ei tosin ollut läppäriä vaan roudasimme vanhemman tietokoneen mökille), ja mitä siitä sitten tuli, muistaakseni pelailin sen kolme viikkoa Heroes of Might & Magicia. Jos sinne oikeasti menee kirjoittamaan, niin sitten varmaan täytyy ennakkoon huolehtia siitä, ettei levyllä ole mitään muuta kuin tekstinkäsittelyohjelma. Muutoin sitä helposti unohtuu pelleilemään.. Toisaalta, kannattaa myös miettiä onko tarkoitus viettää lomaa vai tehdä töitä - aika raskasta on sekin, jos heti töiden loputtua alkaa ammattikirjailijan tavoin väkipakolla naputella läppäriä ja loman päättyessä onkin sitten vähintään yhtä väsynyt kuin sen alkaessa oli. Noista tietokonepeleistä täytyy kuitenkin sanoa, että ainakin omalla kohdallani niiden pitkäaikaisen jyystämisen seurauksena syntyy sellainen paskamainen jälkiolotila, joka vastaa vähän krapulamorkkista. Jonkun viiden tunnin pelisession jälkeen on sellainen 'mitä hittoa mä olen taas tehnyt'-olo, yleensä väsyttää ja on nahistunut olo, plus sitten ottaa päähän se että on tuhlannut kauheasti aikaa johonkin ihan hyödyttömään juttuun kun oikeitakin hommia olisi vaikka muille jakaa. Voisi tietysti väittää, että vaikka kavereiden kanssa roikkuminen on ihan yhtä hyödytöntä, mutta ei siitä sentään aivan noin turhaa oloa saa. Varsinkin kun raskaimmillaan ne sotastrategiat ovat kuluttavampia kuin oikea työnteko. Gary Grigsbyn War in Russian pelaamisen lopetin siinä vaiheessa, kun huomasin että voin käyttää saman ajan työskennellen ja olen lopputuloksena kuitenkin vähemmän rasittunut ja stressaantunut kuin 'rentouttavan' pelaamisen jälkeen. Tohtori kirjoitti: Minun tulokseni oli 33, vaikka sentään mielestäni ihan rehellisesti vastasin. Eli vielä on varaa lisätä. Ei ole ongelmaa ennen kuin on yli 80.. Saisi nyt pölähtää tänne joku joka vetäisi tuosta minua paremmat pisteet, ikävää olla se friikein. Tohtori kirjoitti: Olisi pitänyt mainostaa sivuja jossain sellaisessa paikassa, missä olisi jo ennestään tiennyt käyvän oikean henkistä porukkaa, mutta kun sellaista ei ollut, pääasiallinen tapa päätyä sivuille oli googlata minun nimelläni - ja se taas tarkoittaa, että kävijä on joku puolituttu joka haluaa päästä tirkistelemään mitä minun nimelläni netistä löytyy, eikä sellainen ole kovin hedelmällistä. Ehkä pieni promootio olisi kieltämättä ollut paikallaan. Sisältöähän siellä sinänsä oli, joten tuskin homma siitä jäi kiikastamaan. Jos hakukoneilla ei kuitenkaan löydy eikä oikein linkkilistoissakaan ole, niin on vaikea saada lumipalloa pyörimään. Liikennehän on itseään ruokkiva ilmiö, kun porukkaa käy niin joku aina väistämättä linkittääkin tai mainitsee sivusta jossain toisella foorumilla tai irkissä. Vastaavasti jos kävijöitä on vähän, todennäköisyys sille että tieto sivusta leviää uusille ihmiselle on pieni. Tohtori kirjoitti: On minulla ne kaikki horinat toki tallessa, ehkä vielä joskus isona ja kuuluisana julkaisen ne painetussa muodossa... Heitä vaikka nettiin uudestaan, väännetään niihin hakusanoja sopiviin paikkoihin: "Huolestuneena olen seurannut tätä seksi porno suomalaisen kirjallisuuden tilaa. Samat nimet orgasmi seksi pyörivät Finlandia-ehdokkaina vuodesta porno porno pimppi toiseen, eikä uudistumista tapahdu..." Tohtori kirjoitti: Kai tämmöisistä pienistä merkeistä olisi pitänyt tajuta, että suhde oli menossa huonompaan suuntaan - nämä kummatkin olivat tosiaan sellaisia "meidän yhteisiä juttuja", jotka eivät sinällään minua varsinaisesti kiinnostaneet. Vähän huolestuttavaahan se on, jos yhteisiä kiinnostuksenaiheita ei ole enää yhtä ainutta. Vielä hankalampaa on, jos ne aiemmat yhteiset aiheetkin olivat tekemällä tehtyjä, eli teki jotain vain siksi että vaimo tykkäsi siitä ja sai pidettyä sille seuraa. Toisaalta en tiedä kuinka monella pariskunnalla oikeasti on paljoakaan yhteisiä harrastuksia - käykö joku tyttö äijänsä kanssa keilaamassa tai mies naisen kanssa baletissa? Useimmissa tapauksissa yhteiset kiinnostuksen kohteet taitavat rajoittua aika pinnallisiin juttuihin, kuten television tölläämiseen ja kaljan kittaamiseen. Eikä minunkaan nupullaan ollutta parisuhdettani pelastanut se, että meillä oli runsaasti yhteisiä harrastuksia. Harrastimme sentään joskus samoja urheilulajeja yhdessä (muutakin kuin sänkypainia), kävimme henkeviä keskusteluja ja tietysti teimme niitä normaaleja kävelyjä ja elokuvavisiittejä. Lemput tuli siitä huolimatta. En tiedä miten yhteistä olisi voinut olla enää siitä enemmän, olisi kai pitänyt opetella nauttimaan vaateostoksilla käymisestä X-(. Tohtori kirjoitti: Itse asiassa meidän päivärytmimmekin alkoivat eriytyä, vaikka olin vuosikaudet mukautunut siihen että menin nukkumaan viimeistään kymmeneltä illalla (vaimoni päivärytmi oli hyvin "normaali", siinä missä minä olen aktiivisimmillani öisin). Jossain vaiheessa sitten vain aloimme mennä nukkumaan eri aikoihin, vaikka sentään loppuun asti nukuimme samassa sängyssä. Tuo on kieltämättä paha merkki. Jos yhteinen aika vietetään suureksi osaksi eri huoneissa ja nukkumaan mennään eri aikoihin, niin yleensä se kyllä tarkoittaa suhteessa olevan ongelmia. Ei sitä tietysti täydy olla kuin paita ja perse, mutta jos yhdessä asuminen muistuttaa enemmän kämppäkavereiden kuin parin elämää, niin vähän heikko tilannehan se on. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että olen itsekin vahvasti yökukkujaporukkaa. Jotenkin luontainen rytmini vaan helposti hakeutuu siihen, että valvon pitkälle yöhön ja nukun vastaavasti hyvin myöhään. Olen yrittänyt viime aikoina taas vääntää tuota parempaan suuntaan, koska jos herää puolilta päivin ei luonnollisestikaan saa kovinkaan paljoa aikaiseksi. Päivistä tuntuu saavan jotenkin enemmän irti, kun herää aikaisemmin. Valitettavasti itselleni se ei ole kovinkaan helppoa. Tohtori kirjoitti: Oli niitä kaikennäköisiä ohjelmia, ennen kaikkea elokuvia, silti jonossa älyttömän paljon, ja osa ihan rehellisesti unohtuikin. Nauhoitettuihin ohjelmiin ja moneen muuhunkin asiaan voi onneksi soveltaa jätesäkkimetodia: laitetaan nauhoitetut ohjelmat jätesäkkiin ja viedään se varastoon. Jos vuoden sisällä mitään ei tule kaivanneeksi, ei niitä oikeasti tarvitsekaan. Samaa ajattelutapaa olen silloin tällöin soveltanut tarpeettomiin esineisiin ja kovalevyn tiedostoihin, mielestäni ihan hyvällä menestyksellä. Tohtori kirjoitti: Toisaalta on jotain klassikkoja (kuten vaikka Star Warsit), jotka on vain mukava omistaa vaikkei niitä niin katsoisikaan enää. Ja sitten on sellaisia fanitusleffoja kuten vaikka Fight Club, joka on pakko katsoa vähintään kerran vuodessa. Kuinkakohan monta kertaa tietyt klassikkoelokuvat muuten saadaan myytyä yhdelle ihmiselle hänen elämänsä aikana eri formaateissa? Meinaan, joku Star Wars on varmaan monelle myyty ensin VHS:nä ja sitten DVD:nä - seuraavan formaatin tullessa elokuvasarjaa myydään varmasti uudestaan samalle porukalle, vaikka voisihan ne vanhatkin periaatteessa siirtää uuteen formaatiin. Alkuperäisversio on vaan jotenkin hienompi kuin räkäinen kotikopio. Tohtori kirjoitti: Eipä kai postimerkkeilijäkään niitä merkkejään käytä kirjeiden lähettämiseen. Sääli, se olisi aika hyvä tapa päättää vaikka 50 vuotta kestänyt keräily-ura: "Ja nyt minä käytän nämä kaikki postimerkit, häh häh hää!" Jos kokoelmasta olisi saanut luotua arvokkaan, voisi muilla keräilijöillä tulla tippa linssiin. Ikävä kyllä postilaitos ei taitaisi hyväksyä jotain vuoden 1906 australialaisia virhepainamia postimaksuksi, vaikka kuinka yrittäisi inttää että kun merkin arvo on yli 5000€ niin kai sillä voi yhden kirjeenkin lähettää.. Tohtori kirjoitti: (Hänellähän on astma, eli pölyä ei saanut olla mutta toisaalta hän ei itse voinut terveydellisistä syistä itse siivota. Sikäli kuin tuokin sitten ei ollut jotain kusetusta...) Tuollainen diagnoosi kelpaisi kyllä minullekin, kunhan vaan ensin löytäisin jonkun jolle nakittaisin ne siivoushommat. Itsellänikin on lievä astma, mutta siivoustehtävistä en ole kuitenkaan eroon päässyt. No, ehkä sitä saa vielä riittävästi tässä iän myötä pahennettua.. Tohtori kirjoitti: Alkaa sitten taas löytyä puolen vuoden kaljapullot ja pizzalaatikot nurkista, nukun runkopatjalla jossa ei ole jalkoja (kun en ole jaksanut kiinnittää niitä) ja kaikki tavarat ovat levällään ojennusetäisyydellä patjasta. (Semmoinen poikamiesboksi minulla oli aikanaan Malminkartanossa. ) Malminkartanossa on tunnetusti aikamoisia lääviä.. kjäh kjäh. _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun Dive Rehti opiskelija Liittynyt: 20 Maa 2006 Viestejä: 166 Lähetetty: Tor Huh 20, 2006 9:45 pm    Viestin aihe: 57 pistettä nettiriippuvuustestistä . Keskustelut ovat pahin heikkouteni, vaikka kyllä kuplapeli ja Frozen Bubblekin kuuluvat harrastuksiini. Äskettäin jumitin keskustelemaan yhden sekopää-pershäiriöisen kanssa, ja harmitti toden teolla, kun hän lopetti keskustelun kun ei pystynyt perustelemaan minulle osoittamiaan loukkauksia. Nahistelusta sai lopulta hyvää adrenaliinia, vaikka olikin huomannut, ettei se täti tajua.. Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 513 Lähetetty: Sun Huh 23, 2006 9:21 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Millainen taustajuoni tuossa Call of Dutyssä muuten on? Vaikka siellä pinnan alla onkin aina se "ammu niiden päät mäsäksi"-idea, niin hyvissä räiskinnöissähän on kuitenkin sen verran kuorrutusta päällä, että ei heti tajua pelaavansa saman vanhan idean 23:tta kierrätettyä versiota . No se on se peruskaava A, eli mennään toisessa maailmansodassa liittoutuneiden puolella ja ammutaan natseja. Juonia on periaatteessa kolme, eli välillä pelataan jenkkisotilaalla, välillä brittisotilaalla ja välillä neukkusotilaalla. Mitään isoa pääjuonta tosin ei ole, vaan on aina joku tehtävä mikä pitää suorittaa ja siinä sitten välitavoitteita. Lainaus: Öh, mikä ihmeen Deathwriters? Joku goottikirjailijoiden angstauspaikka vai?-) Itse en kauheasti jaksa lukea noin älyllisiä foorumeita, mieluummin luen salaa julkkisjuorupalstoja ja naureskelen sekä kirjoittajille että julkkiksille. Tämä siis mieheltä, joka julkisesti suhtautuu halveksuvasti juoru- ja iltapäivälehtiin . Deathwritersissa on kirjoittajia laidasta laitaan, tosin ylläpitäjä on kauhumiehiä ja siitä varmaan tuo nimikin tulee. Minä olen kyllä foorumilla viihtynyt, tuollainen kirjoittajayhteisö on hyödyllinen jos meinaa kehittyä kirjoittajana (tai jos haluaa ylipäätään jonkinnäköistä palautetta). Ja puhutaan siellä toki paljon muustakin kuin kirjoittamisesta. Lainaus: Netissä taitaa muutenkin olla sisällöstä ylitarjontaa. Jos haluaa luoda menestyvät sivut, täytyy löytää jokin sellainen osa-alue, jolla ei ole vielä merkittävästi tarjontaa. Valitettavasti vaan lähes kaikista aiheista on tietoutta tarjolla niin paljon, että uusien sivustojen tai blogien perustaminen ei välttämättä ole enää järkevää. Toista se oli purkkiaikana, laittoi vain kannun pystyyn ja väkeä alkoi lappaa sisään. Tai no, ehkä aika tässäkin kultaa muistot.. Joka tapauksessa tuntuu hassulta tämä nykyinen tilanne, jossa kaikki kirjoittavat blogia tai pitävät nettisivuja eikä niitä sitten kukaan kuitenkaan oikeasti lue . Niin no, olihan se aika köyhää aikanaan uusissa purkeissakin. Ei niihin tullut käyttäjiä välttämättä mistään, ainakaan kovin pysyviä. Minulla ei omaa purkkia ollut, mutta parillakin kaverillani oli, joten pääsin sitä kituuttamista seuraamaan aika läheltä. Tosin tämäkin on tietysti ollut paljon kiinni siitä, kuka sen purkin perustaa ja keitä hän tuntee. Vihdin paikallinen purkkiskene oli ymmärrettävästi aika heikoissa kantimissa. Mutta tottahan se on, että netissä tuo ongelma on sittenkin vielä ihan omaa luokkaansa. Kaikenlaista materiaalia on tosiaan niin jumalattomasti, että sinne sekaan hukkuu. Varmaan edelleen on mahdollista nousta suosioon, mutta se on sitten enemmän kiinni oikeanlaisesta puffaamisesta kuin varsinaisesti sivuston tasosta. Lainaus: Varmaan tässä on kyse siitä erosta, jonka muistan joskus vuosia sitten tulleen meidän välillä puheeksi; minä sanoin käyttäväni musiikkia piiskaamaan itseäni töihin, sinä taas sanoit sellaisissa tilanteissa usein unohtuvasi kuuntelemaan levyä. Ehkä en samalla tavalla osaa syventyä musiikkiin, tai sitten valitsen vaan sellaista musiikkia joka ei samalla tavalla vedä mukaansa. Yleensähän kuuntelen tuota Cityä, joka on sisällöltään lähinnä sellaista tusinarokkia tauotta yhtenäisenä mössönä. Varmaan tämä on tosiaan joku ihan henk.koht. ero, sillä minä kyllä unohduin silloin aikanaan kuuntelemaan jotain NRJ:täkin, vaikka sieltä nyt tuli pääasiassa pelkkää paskaa ja vielä niitä samoja biisejä koko ajan. Lainaus: Noista tietokonepeleistä täytyy kuitenkin sanoa, että ainakin omalla kohdallani niiden pitkäaikaisen jyystämisen seurauksena syntyy sellainen paskamainen jälkiolotila, joka vastaa vähän krapulamorkkista. Jonkun viiden tunnin pelisession jälkeen on sellainen 'mitä hittoa mä olen taas tehnyt'-olo, yleensä väsyttää ja on nahistunut olo, plus sitten ottaa päähän se että on tuhlannut kauheasti aikaa johonkin ihan hyödyttömään juttuun kun oikeitakin hommia olisi vaikka muille jakaa. Olen huomannut välillä saman, ja DW:ssäkin joku sanoi saavansa pelaamisesta pahemman morkkiksen kuin ryyppäämisestä. Riippuu tietysti siitäkin, onko jotain oleellisempaa tekemistä - minullahan ei opiskelujen päätyttyä oikeastaan ole, eli nyt ei tule morkkistakaan. Mutta kyllä se pitkä pelaaminen uuvuttaa, varsinkin jos pelaa jotain strategiapeliä. Tuntuu että nämä räiskyttelyt ja suht' toiminnalliset roolipelit eivät samalla lailla väsytä, niissä kun vaan mennään ja huiskitaan eikä tarvitse niin paljon ajatella. Lainaus: Ehkä pieni promootio olisi kieltämättä ollut paikallaan. Sisältöähän siellä sinänsä oli, joten tuskin homma siitä jäi kiikastamaan. Jos hakukoneilla ei kuitenkaan löydy eikä oikein linkkilistoissakaan ole, niin on vaikea saada lumipalloa pyörimään. Liikennehän on itseään ruokkiva ilmiö, kun porukkaa käy niin joku aina väistämättä linkittääkin tai mainitsee sivusta jossain toisella foorumilla tai irkissä. Vastaavasti jos kävijöitä on vähän, todennäköisyys sille että tieto sivusta leviää uusille ihmiselle on pieni. Hakukoneiden kanssa pelaaminenkin on vähän semmoista, harvoin sinne päädytään kun etsitään "jonkun tuntemattoman hörhön kirjoittamia tarinoita ja mielipidekirjoituksia", vaan hakusana on jotain ihan muuta ja sivuille tullaan ihan sattumalta. Voi tietysti käydä niin, että joku kiinnostuu ja jää lukemaan, mutta useimmat vain katsovat että "mitäs paskaa tää on" ja palaavat hakukoneeseen. Lainaus: Kuinkakohan monta kertaa tietyt klassikkoelokuvat muuten saadaan myytyä yhdelle ihmiselle hänen elämänsä aikana eri formaateissa? Meinaan, joku Star Wars on varmaan monelle myyty ensin VHS:nä ja sitten DVD:nä - seuraavan formaatin tullessa elokuvasarjaa myydään varmasti uudestaan samalle porukalle, vaikka voisihan ne vanhatkin periaatteessa siirtää uuteen formaatiin. Alkuperäisversio on vaan jotenkin hienompi kuin räkäinen kotikopio. Niin... Kyllähän minullakin on alkuperäisistä starwarseista kolme erilaista versiota jo - alkuperäiset vhs:llä, uusitut versiot vhs:llä, ja nyt pari vuotta sitten ilmestyneet dvd-versiot. Ja ostan ne seuraavassakin formaatissa aivan varmasti. Näin se markkinatalous pyörii. Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Sun Huh 30, 2006 10:27 pm    Viestin aihe: Tohtori kirjoitti: No se on se peruskaava A, eli mennään toisessa maailmansodassa liittoutuneiden puolella ja ammutaan natseja. Juonia on periaatteessa kolme, eli välillä pelataan jenkkisotilaalla, välillä brittisotilaalla ja välillä neukkusotilaalla. Mitään isoa pääjuonta tosin ei ole, vaan on aina joku tehtävä mikä pitää suorittaa ja siinä sitten välitavoitteita. Eikä puolta saa vaihtaa? Sepä ikävää. Close Combatissa piti aina pelata saksalaisten puolella, niillä kun oli paremmat tankit ja siistimmät univormut. Pääjuonen puuttumisen luulisi vähän häiritsevän, jotenkin sellaista kaipaa jotta pelissä olisi tarpeeksi merkitystä. Toisaalta räiskyttelyissä juoni on kyllä perinteisesti ollut lähinnä sideainesta, jolla kaikki tappaminen saadaan mahtumaan yhteen pakettiin. Ei siinä Doomissakaan hirveästi selitelty, örkkiä vaan tuli päälle minkä kerkes.. Tohtori kirjoitti: Deathwritersissa on kirjoittajia laidasta laitaan, tosin ylläpitäjä on kauhumiehiä ja siitä varmaan tuo nimikin tulee. Minä olen kyllä foorumilla viihtynyt, tuollainen kirjoittajayhteisö on hyödyllinen jos meinaa kehittyä kirjoittajana (tai jos haluaa ylipäätään jonkinnäköistä palautetta). Ja puhutaan siellä toki paljon muustakin kuin kirjoittamisesta. Hiukan hiljaiselta foorumilta tuokin vaikuttaa, joskin selvästi tätä aktiivisemmalta kuitenkin. Jos sivustokin on kuitenkin vasta 2005 perustettu, niin edessä voi olla vielä aikamoista kasvua. Näyttäisi tuollakin vallitsevan se yleisilmiö, että foorumi on perustettu tietyn aiheen ympärille, mutta yleiset lätinät ovat kuitenkin se suosituin aihe. Noin näyttää käyvän lähes järjestään foorumeille, oli kyseessä sitten jonkun ammattikunnan tai harrastajaporukan (vaikka lentopalloilijoiden) kohtaamispaikka. Mitään vikaahan siinä ei sinänsä ole, kunhan ne alkuperäiset aiheet eivät kokonaan kuole pois ja aiheuta foorumille identiteettikriisiä. Tohtori kirjoitti: Niin no, olihan se aika köyhää aikanaan uusissa purkeissakin. Ei niihin tullut käyttäjiä välttämättä mistään, ainakaan kovin pysyviä. Ei, tosin tuolloinhan homma oli periaatteessa yksinkertaista - ilmoitti purkkinsa niihin pariin suureen purkkilistaan joita Suomessa oli ja odotteli että joku innostuisi soittamaan. Tietysti aluksi piti vähän puhaltaa hiileen luomalla keskustelua ja hankkimalla tiedostoja, mutta loppujen lopuksi purkista joko tuli vähän 'itsestään' suosittu tai sitten ei tullut.. Tai näin itse ainakin asian koin. Nykyään on monimutkaisempaa, pitäisi keksiä mitä eriskummallisimpia mainostuskikkoja ja myös sijoittaa niihin paljon aikaa. Jotkin jutut olivat kuitenkin tuttuja jo silloinkin, esim. nykypäivän linkkivaihtoihin rinnastuvat "logoff-mainokset", jotka näyttivät parin muun purkin yhteystiedot käyttäjän kirjautuessa ulos. Tohtori kirjoitti: Vihdin paikallinen purkkiskene oli ymmärrettävästi aika heikoissa kantimissa. Tuolloinhan merkittävänä ongelmana oli se, että puhelinalueiden rajat tekivät hyvin epämiellyttäväksi kovinkaan kaukaisiin purkkeihin soittamisen. Tietysti etäluvulla ongelmaa saattoi osittain ratkoa, mutta Helsingistä kannatti kuitenkin soittaa lähinnä Uudenmaan purkkeihin, vaikka Lapissa olisi ehkä voinut joku mielenkiintoinen kannu ollakin. Siihen aikaanhan HPY:llä oli vielä hinnoittelutapana "klo 17-07, 50 penniä/puhelu". Linjaa sai sitten tuolla summalla pitää auki vaikka koko yön, jos tahtoi. Myöhemminhän ne siat sitten menivät lisäämään minuuttiveloituksen, ilmeisesti paljolti juuri lisääntyneen tietoliikennekäytön vuoksi. Tohtori kirjoitti: Varmaan tämä on tosiaan joku ihan henk.koht. ero, sillä minä kyllä unohduin silloin aikanaan kuuntelemaan jotain NRJ:täkin, vaikka sieltä nyt tuli pääasiassa pelkkää paskaa ja vielä niitä samoja biisejä koko ajan. Tuo nyt on jo melko käsittämätöntä.. Tohtori kirjoitti: (Pelaamismorkkis) Riippuu tietysti siitäkin, onko jotain oleellisempaa tekemistä - minullahan ei opiskelujen päätyttyä oikeastaan ole, eli nyt ei tule morkkistakaan. Itsestäni tuntuu ikävä kyllä lähes aina siltä, että olisi jotain "tärkeämpääkin" tehtävää. Kai siihen on kaksi pääsyytä, ensinnäkin se, että olen loppujen lopuksi aika huono saamaan asioita aikaan. Usein tuntuu siltä, että päivät vaan lipuvat ohi ellei potki itseään liikkeelle. Silloin taas asioita kasautuu. Toinen juttu on sitten se, että nykyään olen kovasti yrittänyt saada jotain hyödyllistä aikaan aina kun se suinkin on mahdollista. Eli jos oleellista tekemistä ei ole, kehitän sellaista päässäni. Kyllähän sitä aina löytää tekemättömiä hommia tai uusia projekteja jos lähtee asiaa päässään kelaamaan. Haasteena onkin yrittää tasapainottaa lorvailu ja pingottaminen siten, ettei polla prakaa levon puutteesta mutta toisaalta saa myös asioita aikaan. Vaikeaa. Tohtori kirjoitti: Hakukoneiden kanssa pelaaminenkin on vähän semmoista, harvoin sinne päädytään kun etsitään "jonkun tuntemattoman hörhön kirjoittamia tarinoita ja mielipidekirjoituksia", vaan hakusana on jotain ihan muuta ja sivuille tullaan ihan sattumalta. Voi tietysti käydä niin, että joku kiinnostuu ja jää lukemaan, mutta useimmat vain katsovat että "mitäs paskaa tää on" ja palaavat hakukoneeseen. Tämä on kyllä osuvasti sanottu. Joku tarkemmin jonkun tuotteen tai asian ympärille keskittynyt sivusto, esimerkiksi polkupyörien nettikauppa, olisi tässä mielessä helpompi. Novellisivusto on kuitenkin hakukoneen kannalta sen verran epämääräinen, että sinne päädytään lähinnä kummallisilla hakutermeillä. Asiaa on vaikea auttaa, koska tällaisia nasevia iskusanoja 'novelleja, mielipidekirjoituksia, tarinoita' tjsp. on aika vähän eikä niitä ole helppo naittaa novellien yhteyteen. Harvemminpa novellissa mainitaan sanaa 'novelli' tai mielipidekirjoituksessa termiä 'mielipidekirjoitus'. Etsin muuten Googlella jonkun tuntemattoman hörhön kirjoittamia tarinoita ja mielipidekirjoituksia, enkä löytänyt mitään. Ehkä tuossa olisi markkinarako... _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 513 Lähetetty: Maa Tou 08, 2006 12:18 am    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Tohtori kirjoitti: No se on se peruskaava A, eli mennään toisessa maailmansodassa liittoutuneiden puolella ja ammutaan natseja. Juonia on periaatteessa kolme, eli välillä pelataan jenkkisotilaalla, välillä brittisotilaalla ja välillä neukkusotilaalla. Mitään isoa pääjuonta tosin ei ole, vaan on aina joku tehtävä mikä pitää suorittaa ja siinä sitten välitavoitteita. Eikä puolta saa vaihtaa? Sepä ikävää. Close Combatissa piti aina pelata saksalaisten puolella, niillä kun oli paremmat tankit ja siistimmät univormut. Joo, ei siinä saa tosiaan valita edes kansalaisuutta noista kolmesta (kuvittelin ensin, että briteillä, jenkeillä ja neukuilla olisi kullakin oma kampanjansa, mutta ei), saati sitten että tosiaan saksalaisilla pääsisi pelaamaan. Call of Duty 2:ssa sellaista ratkaisua kuulemma suunniteltiin, mutta jäi sekin sitten toteuttamatta ilmeisesti. Lainaus: Pääjuonen puuttumisen luulisi vähän häiritsevän, jotenkin sellaista kaipaa jotta pelissä olisi tarpeeksi merkitystä. Toisaalta räiskyttelyissä juoni on kyllä perinteisesti ollut lähinnä sideainesta, jolla kaikki tappaminen saadaan mahtumaan yhteen pakettiin. Ei siinä Doomissakaan hirveästi selitelty, örkkiä vaan tuli päälle minkä kerkes.. Niin, tuossahan se pääjuoni on toinen maailmansota. Kai siinä jollain lailla todellisia sotatapahtumia sivutaan, vaikka tietysti luulisi että tosiasiassa yksittäinen liittoutuneiden sotilas ei lahdannut sellaista määrää natseja. Lainaus: Tuolloinhan merkittävänä ongelmana oli se, että puhelinalueiden rajat tekivät hyvin epämiellyttäväksi kovinkaan kaukaisiin purkkeihin soittamisen. Tietysti etäluvulla ongelmaa saattoi osittain ratkoa, mutta Helsingistä kannatti kuitenkin soittaa lähinnä Uudenmaan purkkeihin, vaikka Lapissa olisi ehkä voinut joku mielenkiintoinen kannu ollakin. Minä kyllä soittelin muutamaan rovaniemeläiseen ja joensuulaiseen purkkiin, tosin se oli siinä purkkikauden loppuvaiheessa kun pääkaupunkiseudulla ei tainnut enää olla juuri muita purkkeja kuin Ghosthouse. Ei se etäluvun kanssa niin mahdotonta ollut, mutta kieltämättä ei tullut ihan useita kertoja päivässä soiteltua... Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Tor Hei 27, 2006 2:17 pm    Viestin aihe: Lisää ajanhukkaa: http://www.collegestories.com/ Tuolla olen polttanut aika monta tuntia lukien yliopistoa käyvien jenkkien toilailuista. Sivustosta päätellen yliopisto-opiskelu sielläpäin koostuu lähinnä dokaamisesta, pilven polttelusta ja seksistä. Mutta niinhän se taitaa olla täälläkin.. vai mitä, Dive?-) _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun alfauros Rehti opiskelija Liittynyt: 10 Hei 2006 Viestejä: 138 Lähetetty: Tor Hei 27, 2006 3:57 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Sivustosta päätellen yliopisto-opiskelu sielläpäin koostuu lähinnä dokaamisesta, pilven polttelusta ja seksistä. Ja monivalintatehtävistä. Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Maa Maa 19, 2007 9:56 pm    Viestin aihe: Tuota Miniclippiä pitää vielä mainostaa, olen nimittäin hurahtanut siellä pariin kohtuuhyvään peliin; Golf Aceen ja Table Tennikseen. Varsinkin edellinen on sikäli hämmästyttävä, että nykyään näemmä ilmaisissa Flash-peleissä on yhtä hyvät grafiikat kuin muutaman vuoden takaisissa konsoleissa. En tosin oikein tajua, mikä tuon sivuston ansaintalogiikka lopulta on? OK, onhan siellä jonkin verran mainoksia ja osaan peleistä myydään maksullisia lisäosia, mutta luulisi että noista tulevat tuotot ovat melko marginaalisia. Varsinkin kun ottaa huomioon, kuinka paljon vaivaa kaikkien noiden pelien vääntämiseen on täytynyt mennä. Ilmeisesti sivusto saa niitä jollain sopimuksella ulkopuolisilta, mutta jonkunhan nuo pelit täytyy kuitenkin tehdä. _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun bless Takarivin oppilas Liittynyt: 24 Hel 2007 Viestejä: 91 Paikkakunta: Turku Lähetetty: Kes Huh 11, 2007 12:25 pm    Viestin aihe: Olen huomannut, että internetin hankinnan jälkeen oikeastaan kaikki vapaa-aika sopii tietokoneen käyttöön. Ennen tyytyi siihen, että tv:tä katsoi iltaisin, mutta nyt useimmat sarjat ovat katsottavana verkossa jopa ilmaiseksi. Eli katsoo milloin huvittaa. Ja samalla tulee tuhlattua kallista aikaa siihen, että samalla sivustolla on joitakin sarjoja mitä ei aluksi meinannut katsoa. Eli sitten tulee katseltua vieläkin enemmän netti-tv:tä. Plus vielä joitakin iltaisin telkkarista. Ja kaikenlisäksi netti-tv:llä voi katsoa vanhoja jaksoja. Sitten on nämä galleriat. Itse kommunikoin hirveästi esim. Irc-gallerian kautta ystävieni kanssa. Ja samalla tulee kaikkea potaskaa juteltua, mitä ei "oikeassa" sosiaalisessa tilanteessa edes juttelisi. Sitten on tämä lukio. Aloitin etälukiossa ja kävin tenttimässä koululla, päätin vaihtaa nettilukioon, ja nyt siellä tulee lorvailtua nettilukion keskustelualueella ym. Ja sekin on alkanut viedä enemmän aikaa, toisin ku jos olisin vain lukioni etänä suorittanut. Ja nykyjään lehtiä voi lukea internetissä halvemmalla, joka johtaa siihen että samalla hinnalla voin ottaa vaikka 2 lehteä, kuin jos ostaisin kalliimmalla kaupasta. Se kuluttaa taas enemmän aikaa. Kun menee johonki tiettyyn sivustoon, niin eiköhän siellä ole näitä bannereita jostakin toisesta sivusta, joka herättää mielenkiinnon. Sähköposti. En ymmärrä, miksi sitä pitää ravata kokoajan katsomassa. Internet = ajan käytön tuplauttaja. Mutta ilman sitä ei osaisi enään elää... Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Kes Huh 18, 2007 11:31 pm    Viestin aihe: bless kirjoitti: Olen huomannut, että internetin hankinnan jälkeen oikeastaan kaikki vapaa-aika sopii tietokoneen käyttöön. Noinhan se on. Tekstissäsi on vähän jopa nettiriippuvuuden alun piirteitä, joten kannattaa tarkastella käytöstään. Neuvo on tosin hiukan fariseusmainen, sillä itseltänikin menee koneen ääressä... kröhm... "aika" paljon aikaa. Netissä on se ongelma, että sitä todellakin saa työnnettyä jokaiseen pieneenkin rakoon kuin jotain nestemäistä tiivistettä. Jos on 15 minuutin tyhjä aikaväli, sen voi täyttää netillä - toisaalta ruudun ääressä voi hyvin vierähtää monta tuntiakin. Jos vertaa esimerkiksi televisioon tai herra paratkoon, kirjan lukemiseen, niin netti on paljon joustavampi. Tunnin televisiosarjaa viitsii harvoin katsoa 15 minuutin pätkän, eikä siinä ajassa ehdi millään edes aloittamaan lukemista. Netissä vartissa ehtii mainiosti tsekkaamaan sähköpostit ja lukemaan joltain foorumilta tuoreimmat höpinät. bless kirjoitti: Sitten on tämä lukio. Aloitin etälukiossa ja kävin tenttimässä koululla, päätin vaihtaa nettilukioon, ja nyt siellä tulee lorvailtua nettilukion keskustelualueella ym. Ja sekin on alkanut viedä enemmän aikaa, toisin ku jos olisin vain lukioni etänä suorittanut. Tuossa kannattaa miettiä sitä, tuleeko tenttiminen tehokkaammaksi kuin paikalla oleminen. Aina ei tietysti ole aikaa (tai halua) istua niillä tunneilla, mutta jos huomaa että nettilukion sivuilla haahuiluun alkaa mennä luvattoman paljon aikaa, on ihan järkevää miettiä saisiko tunneilla istumalla enemmän hyötyä samoilla minuuteilla. bless kirjoitti: Ja nykyjään lehtiä voi lukea internetissä halvemmalla, joka johtaa siihen että samalla hinnalla voin ottaa vaikka 2 lehteä, kuin jos ostaisin kalliimmalla kaupasta. Se kuluttaa taas enemmän aikaa. Jep. Netin myötä uutisia tulee seurattua ihan toiseen tahtiin kuin aiemmin, mikä saa usein tosin naurettaviakin piirteitä. Esimerkiksi jotain USA:n Virginian kouluampumatapauksen kaltaista uutista tulee helposti seurattua muutaman tunnin välein, vaikka oikeasti olisi ihan riittävää jos kahden päivän kuluttua lukisi kertaalleen mistä koko hommassa oikein oli kyse. Netti tekee uutisista sellaista minuuttipeliä ja informaatioähkyä; ennen tuli luettua aamulla päivän lehti, nyt pitää monta kertaa vuorokaudessa katsoa joltain nettisaitilta mitä maailmassa on tapahtunut. Yleensäkin alkaa olla sellainen tunne, että maailmassa ei välttämättä tarvita niinkään suurempaa määrää informaatiota kuin kykyä välttää tarpeetonta informaatiota ja keskittyä tarpeelliseen. bless kirjoitti: Internet = ajan käytön tuplauttaja. Mutta ilman sitä ei osaisi enään elää... Kesällä ajattelin lähteä pariksi viikoksi mökille ja laittaa piuhat kokonaan poikki siksi ajaksi. Tekisi varmaan hyvää. _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun Näytä edelliset viestit: Kaikki viestit1 päivä7 päivää2 viikkoa1 kuukausi3 kuukautta6 kuukautta1 vuosi Vanhin ensinUusin ensin         Kotiaine.com Foorumin päävalikko -> Yleinen keskustelu Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia Siirry sivulle 1, 2  Seuraava Sivu 1 Yht. 2   Siirry: Valitse foorumi Kotiaine.com----------------Yleinen keskusteluKotiaine.com Opiskelu----------------YliopistoLukioYläasteAla-aste Rajoitetut----------------Ghost House  Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Voit vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group phpBB SEO