Merkityksetön elämä, raadollinen nyky-yhteiskunta

Tällainen yhteiskuntaa vaivaava rappioituneisuus henkilöityy Guidossa, joka herättyään pukeutuu ja tuntee tyytymättömyyttä itseensä: uudet ja ensiluokkaiset vaatteet eivät saa häntä tuntemaan itseään tyylikkääksi, vaan hän pikemminkin näkee itsensä sieluttomana mallinukkena. Makuuhuoneen epäjärjestys häiritsee häntä, sillä kaikkialla tulisi olla siistiä ja moitteetonta. Automaattinen levysoitinkin kieltäytyy ensin toimimasta ja hajottaa satunnaisesti levykaapista poimmitun iskelmälevyn, mutta Guidon asetettua siihen uuden levyn se toimii taas ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Tämä levysoitin, amerikkalaismerkkinen ja siten arvatenkin hyvin kallis, on tähän asti toiminut virheettä. Yhden epäoletetun ja täysin arvaamattoman hetken jälkeen se jatkaa entiseen tapaansa jättämättä muuta ulkoista merkkiä tapahtuneesta kuin vaurioituneen levyn. Siksi se symboloikin niin osuvasti itse Guidoa, joka ajelullaan perheensä kanssa on vähällä heittäytyä harkitusti kuolemaan vieden vaimonsa ja lapsensa mukanaan Albano-nimisen järven vellovan lempeisiin syvyyksiin. Hetkessä kaikki olisi ohi.

Niin ei kuitenkaan tapahdu; äkillinen mielenhäiriö katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyykin, sillä Guido ohittaa kriittisen kohdan jossa onnettomuus olisi vielä voinut tapahtua lukeutuen silti pelkäksi onnettomuudeksi. Kuten Guido itse asian ilmaisee: "tyhjään putoaminen olisi ollut luonnollinen asia, putoamaan peräytyminen rikos." Niin Guido jatkaa entistä tukahduttavaa elämäänsä, eikä kukaan voisi edes aavistaa mitä hän oli ollut vähällä tehdä sekä itselleen että perheelleen.

Moravian Automaatti, jollaisena päähenkilö Guidoa kuvataan, heijastelee yhteiskunnan nykyistä heikkoa tilaa. Henkisten arvojen katoaminen ja elämän esineellistyminen näyttäytyvät onnettomina tapauksina, joille pahimmassakin tapauksessa vain kohautetaan olkia ja kummastellaan teon motiiveja. Useimmat saattavat tuntea surua esimerkin kaltaisesta tapahtumasta, mutta se radikaali toiminta, jota tarvittaisiin arvojen saattamiseksi kohdalleen loistaa poissaolollaan. Lopulta kukaan ei edes jaksa välittää.

Guidon kohdalla korjaamatonta vahinkoa ei pääse syntymään, vaikka hän palaakin entiseen merkityksettömään elämäänsä. Eläessään hänellä on kuitenkin mahdollisuus saavuttaa janoamansa kaltainen elämä ja löytää sille tarkoitus. Samaa hän ei voisi tehdä, jos hän olisi ajanut alas jyrkänteeltä ja uponnut perheensä kanssa tummiin vesimassoihin. Nyt hänellä on mahdollisuus - vaikkakin se olisi häviävän pieni - parempaan tulevaisuuteen.

Tämä olisikin kaikkien samanlaisessa tilanteessa painiskelevien syytä muistaa: vaikka kaikki voi tuntua merkityksettömältä tai kokonaan hävityltä, toivoa on aina. Huomenna kaikki voi olla paremmin, mutta jos kukaan ei tee asian eteen mitään, toivo paremmasta tulevaisuudesta kuolee heti synnyttyään. Automaatti onkin novelli, joka onnistuneesti pyrkii osoittamaan nyky-yhteiskunnan epäkohtia. Keinot niiden korjaamiseksi meidän tulisi kuitenkin keksiä itse.