Valmis perhe

Virtanen jatkaa valitsemallaan linjalla mainiten perheen nuorison, joka ostaa farkkunsa valmiiksi kulutettuina ja likaisina, ei tarvitse ryvettyä paanalla. Tässä Virtanen mielestäni ampuu hiukan yli, sillä muoti ja ovelat markkinaihmiset pitkälti säätelevät sen minkälaisissa "kuteissa" kuljetaan. Kledjut, kuteet, kuten nuoriso vaatteitaan nimittää. Olkoonkin, että en itsekään ymmärrä, miksi nuoret haluavat kulkea farkuissa, jotka näyttävät olleen sonnin jaloissa tämän tehdessä niihin tarpeensa.

Varsinaista ydinperhettä ei varmasti ole enää olemassakaan, vaan isät ja äidit käyvät eri aikoihin töissä, ainakin keskiluokassa. Tällöin perheen yhteiset ateriat saattavat olla suurta ja harvinaista herkkua. Lapsilla tosin tuntuu olevan nykyään vielä hektisempi elämänpyörä päällä, ja he tuntevatkin olevansa lintuja vailla siipiä jos heille asetetaan esim. yhteisen päivällisen velvoite vaikkakin vain kerran kuussa. Jääkaapin magneettitaulu korvaakin isän ja äidin sekä lasten väliset kahdenkeskiset tapaamiset. Tässä on hyvä korostaa, että sisarusten tapaamisia ja kohtaamisia magneettitaulu ei korvaa. Heillä on omat juttunsa ja viestitysketjunsa, joista vanhemmat eivät saa mitään tietää. Luoja varjelkoon vanhempia ikinä edes selville saamasta mitä heidän kullanmurunsa ja pienet ihanat enkelinsä välillä tekevätkään.

Iltaisin, Virtasen mielestäkin, perheet ovat yhdessä koossa katsellen valmiiksi naurettuja ohjelmia sekä syöden tilauspizzaa. Tässä Virtanen on mielestäni väärässä, sillä meillä on lasten kanssa niin erilaiset katselutottumukset, että harvoin katselemme edes samaa televisiota. Tosin kokemuksesta voin kertoa, että kyllä sitä lasten kanssakin voi viettää yhteistä laatuaikaa pitkänkin aikaa kerrallaan. Pitää vaan olla sopivasti hölmö, joka ei tajua, miksi tenava kiehnää ja on ylen määrin ystävällinen. Pieniä nautintoja ja onnen hetkiä ennen lompakon kevennystä. Tosin meillä lapset ovat oppineet joko vanhemmilta sisariltaan tai sitten aivan itse, että näin se menee ja näin on toimittava. Annetaan isille tai äidille sopivassa määrin huomiota, ovathan ne sentään vanhempiamme. Minusta tuntuukin ettei minulla tai meillä perhe ole koskaan valmis.