Josef Stalin ja Stalinin ajan Neuvostoliitto

Toinen mielenkiintoinen kirja, jonka löysin on Väinö Tannerin Olin ulkoministerinä talvisodan aikana, julkaistu 1951 Tammen kustantamana KK kirjapainon painamana.

Tannerin kirjasta käy selville neuvottelujen vaikeus Moskovassa, kun Stalin vaati alueluovutuksia. Yhtäkkiä kuitenkin vaatimukset lievenivät. Hanko vaihtui muutaman saaren luovutukseen jne. Valtuuskunnalla Moskovassa vain ei ollut valtuuksia asioista sopia.

Josif Stalin – lapsuus ja nuoruus

Josifin vanhemmat olivat isä Vissario Dzugasvili ja äiti Jekaterina Gheladze.

Vuoden 1875 tienoilla, mahdollisesti pari vuotta aikaisemmin Josif Stalinin isä, nuori kaukasialainen, lähti kotikylästään Didi-Lilosta asettuakseen pieneen gruusialaiseen Gorin kihlakuntakaupunkiin. Hän perusti kaupunkiin pienen suutarinverstaan. Stalinin isänisän vanhemmat olivat gruusialaisia talonpoikia, jotka vain vuosikymmen aikaisemmin olivat vielä maaorjia. Isä itse oli syntynyt tilanherran orjaksi. Jos hän olisi jäänyt tähän asemaan hän ei olisi koskaan voinut lähteä kotikylästään ja ryhtyä itsenäiseksi käsityöläiseksi. Kukaan hänen esi-isistäänkään ei olisi voinut tehdä mitään tämän kaltaista. Heidät oli sidottu turpeeseen ja korkeintaan he saattoivat siirtyä tilalliselta toiselle.

Vielä Vissarion lapsuudessa oli lehdissä ilmoituksia, joissa tilanherrat halusivat ostaa tai myydä 200-400 desjatiinaa maata ja 50-150 sielua. Näissä maaorjakaupoissa tehtiin usein vilppiä ja siten tuomioistuinten arkistoista löytyy tapauksia, joissa jokin talonpoikaisperhe oli saatettu myydä samalla kertaa kolmelle tai useammalle ostajalle. Niinpä Vissarion on täytynytkin tuntea varmasti suurta riemua, kun hän vapaana miehenä on päässyt lähtemään ja itsenäisenä ammatinharjoittajana saattaisi päästä leveämpään leipään kiinni.

Gorissa hän tapasi Jekaterinan, maaorja Georgi Gheladzen tyttären. Vissario meni naimisiin hänen kanssaan. Naimisiin mennessään Jekaterina oli vasta 15 vuoden ikäinen. He saivat vuosien 1875-78 välillä kolme lasta, jotka kaikki kuolivat pian syntymän jälkeen.

1879 21. joulukuuta Jekaterina, ei vielä kahtakymmentäkään, sai lapsen joka jäi eloon. Tästä lapsesta kasvoi omapäinen terve nuorukainen. Kasteessa hän sai nimen Josif ja kirkonkirjoihin merkittiin syntyneeksi Josif Vissarionovits Dzugasvili, josta myöhemmin tuli kuuluisa Josif Stalin.

Hänen varhaislapsuudestaan on vain vähän tietoja; kuuden ja seitsemän ikävuoden välillä hän sairastui isorokkoon, joka jätti jälkensä hänen kasvoihinsa. Toisen kerran hän sairastui verenmyrkytykseen, joka kehittyi vasempaan käteen tulleesta haavasta. Taudin seurauksena hänen vasen kyynärvartensa jäi jäykäksi ja tämän pienen vian takia tuleva generalissimus todettiin 1916 sotapalvelukseen kelpaamattomaksi.

Josifin lapsuusaika kului köyhyydessä johon hän oli syntynyt. Isä juopotteli, hakkasi vaimoaan ja poikaansa eikä osallistunut perheen elatukseen. Jekaterina pesi muiden pyykkejä ja hänen tuloillaan maksettiin asuinhuoneen 1½ ruplan vuokrakin. Josifista tuli taitava väistelijä, epäluuloinen, mutta valpas. Teeskentelyllä ja sitkeydellä hän väisti monet julmat selkäsaunat, joita isä antoi vaimolleen ja pojalleen, jos vain tämän kiinni sai. Isä ei pärjännyt suutarina ja hän joutui menemään kenkätehtaaseen töihin; hän vaihtoi maaorjuuden palkkaorjuuteen. Tämän täytyi olla hänelle äärettömän nöyryyttävää.

Stalin käyttikin omaa isäänsä mallina havainnollistaakseen erästä Marxin teoriaa. Isä kuoli 1890 Stalinin ollessa 11 ikäinen, tämä ei kuitenkaan mullistanut perheen elämää, sillä Jekaterina oli jo tottunut huolehtimaan lapsensa ja itsensä elatuksesta. Pikemmin isän poismeno saattoi olla suuri helpotus.

Kuitenkin jo ennen tätä Jekaterina oli lähettänyt poikansa Gorin hengelliseen kouluun. Oli tavallista, että lapset tuossa iässä menivät suutarin tai kirvesmiehen oppiin, mutta ei Josif. Jekaterina halusi hänelle paremman tulevaisuuden. Hän halusi Sosonsa onnistuvan siinä missä miehensä, Josifin isä, epäonnistui.

Soso kävi koulua viisi vuotta, 1888-93. Yleensä hän oli luokkansa parhaita, ellei paraskin oppilas. Rokonarpisella pojalla oli valokuvamuisti ja hän oppi läksynsä lukematta juuri lainkaan. Hänestä tuli itsevarmempi ja hän halusi lisäksi olla muita parempi, sillä hyvin varhain hän tiedosti sen, että useimmat hänen koulutovereistaan olivat varakkaammista oloista kuin hän ja halveksivat häntä sen takia.

Tästä huolimatta hän oli niskan päällä luokkahuoneessa, missä hän pärjäsi paremmin kuin viini- ja vehnäkauppiaiden lellitetyt kakarat. Välitunneilla hän oli niin paljon muita uskaliaampi ja reippaampi, että muut antoivat suutarin pojan johtaa ja määräillä pihalla itseään.

Tässä syrjäisessä pitäjänkoulussa tuleva Stalin koki ensi kerran luokkaerot ja luokkavihan.

Josif jatkoi opintojaan 1894 Tbilisin teologisessa seminaarissa, jonne pääsyn mahdollistivat Gorin koulun rehtorin ja seurakunnan papin hankkima apuraha. Seminaarissa Josifin asema kävi vuosi vuodelta tukalammaksi ja lopulta hänet erotettiin sieltä 29. toukokuuta 1899 poliittisesti väärin suuntautuneena.

Stalinin urakehitys

Stalin liittyi bolsevikkeihin 1903, ja Tampereella 1905 pidetyssä puoluekokouksessa hän ensi kerran tapasi Leninin. Stalin kärsi siitä, että hän tunsi itsensä koulutukseltaan alempiarvoiseksi kuin useimmat muut kommunistijohtajat, jotka olivat köyhtyneiden aatelisten yliopiston käyneitä lapsia tai ainakin vähintään ylioppilaita.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Stalin oli 1917–23 mm. kansallisuusasiain kansankomissaarina. Hänet valittiin kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteeriksi 1922, ja Leninin kuoleman 1924 jälkeisessä valtataistelussa hän vahvisti asemansa syrjäyttäen sekä Lev Kamenevin ja Grigori Zinovjevin että Lev Trotskin, jotka 1927 erotettiin puolueesta. Stalin voitti myös pakkokollektivointia vastustaneen ns. oikeisto-opposition, ja vuoteen 1929 mennessä hän oli keskittänyt vallan itselleen. NEP auttoi tässä varmastikin suunnattomasti. Ensimmäisen 5–vuotissuunitelman tavoitteet täyttyivät neljässä.

Sergei Kirovin murha 1934 antoi Stalinille aiheen laajoihin puhdistuksiin puolueessa ja valtakunnassa. Vuoden 1936 uusi perustuslaki takasi hänelle ehdottoman vallan. Tukenaan hän käytti salaista poliisia ja kaikkiin kansankerroksiin ulottunutta julmaa terroria.

Stalin ja Suomen talvisota

Valtioiden väliset suhteet kiristyivät Euroopassa 1930-luvulla Hitlerin johtaman Saksan politiikan seurauksena. Stalin lähestyi ensin länsivaltoja Englantia ja Ranskaa ehdottaen poliittista ja sotilaallista sopimusta. Sopimukseen ei kuitenkaan päästy, vähiten siksi, että Stalin vaati sopimukseen kirjattavaksi avun antamisen pienille valtioille ilman avunpyyntöä. Tämän vuoksi mm. Suomi vastusti tällaisen sopimuksen tekemistä.

Saksaan Stalin suhtautui epäluuloisesti ja siksi olikin yllättävää, kun 1939 Saksa ja Neuvostoliitto tekivät yllättäen ulkoministeriensä Molotovin ja Ribbentrobin allekirjoittaman hyökkäämättömyyssopimuksen. Sen salaisessa lisäpöytäkirjassa Eurooppa jaettiin Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin siten, että Suomi ja Baltian maat kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin.

Saksa hyökkäsi Puolaan 1.9.1939. Englanti ja Ranska julistivat sodan 3.9.1939 Saksalle. Toinen maailmansota oli alkanut. Suomi ilmoitti haluavansa pysytellä sotatoimien ulkopuolella ja ilmoittautui puolueettomaksi.

Tuolloin Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin ehdotti maansa turvallisuuteen vedoten, että Suomi vuokraisi tai vaihtaisi sille Suomenlahden ulkosaaria. Suomi ei kuitenkaan suostunut ehdotuksiin. Kiristyvä ilmapiiri aiheutti sen, että Kannasta ryhdyttiin suomalaisten toimesta linnoittamaan.

Mainilan laukaukset

26.11.1939 neuvostoliittolaiset ampuvat klo 15.00 viidellä tykillä ja kahdella kranaatinheittimellä omia asemiaan kohti Mainilan kylässä. Neuvostoliitto syytti laukausten tulleen Suomen puolelta. Ulkoministeri Molotov jättää asiasta nootin Suomen Moskovan lähettiläälle. Suomi jättää seuraavana päivänä vastanootin. Syytökset torjutaan.

Mannerheim antaa julkisuuteen tiedonannon, jonka mukaan suomalaista tykistöä ei ole 50 km lähempänä rajaa, ja että joukot ovat olleet kyseisenä ajankohtana jumalanpalveluksessa.

Neuvostoliitto sanoo 28.11.1939 yksipuolisesti irti v. 1932 sovitun Suomen ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen. 30.11.1939 Neuvostoliitto aloittaa sodan, ilman sodanjulistusta Suomea vastaan.

Stalinin aikomuksena uskotaan olleen juhlia syntymäpäiviään valloitetussa Suomessa, mutta tämä jäi siis aikomukseksi. Sen sijaan Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta. Stalin yllättyi suomalaisten sinnikkyydestä ja vastarinnan kovuudesta. Sota jota kutsutaan talvisodaksi kesti 105 päivää. Rauhan ehdot olivat kuitenkin kovat. Suomi joutui antamaan Hangon niemimaan Neuvostoliitolle vuokralle ja luovuttamaan muitakin alueita enemmän kuin vaatimukset olivat olleet ennen Neuvostoliiton hyökkäystä.

Neuvostoliitto miehitti Baltian maat kesäkuussa 1940. Hitler kiinnostui Suomesta Barbarossa-operaationsa eli Neuvostoliittoon suunnatun hyökkäyksensä vuoksi. Elokuussa Suomi salli saksalaisten joukkojen kauttakulun Pohjois-Norjaan.

Jatkosota ja Saksan ja Neuvostoliiton välinen sota

Neuvostoliiton ylijohto sai jo talvella 1941 ensimmäiset varmat tiedot siitä, että saksalaiset keskittivät joukkojaan sen länsirajalle ja hyökkäisivät todennäköisesti toukokuussa. Niinpä Neuvostoliitto solmikin 13.4.1941 Japanin kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen välttääkseen mahdollisen kahden rintaman sodan.

Saksan hyökättyä 22.6.1941 Neuvostoliittoon Suomi julistautui jälleen puolueettomaksi. Neuvostoliiton lentokoneet pommittivat kuitenkin suurin voimin Suomen alueella olevia kohteita, taas ilman sodanjulistusta, minkä jälkeen Suomi totesi kesäkuun 25. päivänä olevansa sodassa Neuvostoliittoa vastaan.

Jatkosota oli alkanut.

Suomi valloitti syksyllä 1941 Karjalan takaisin. Evakot palasivat entisille asuinpaikoilleen. Suomalaiset etenivät myös vanhan rajan yli Itä-Karjalaan. Tämä lienee silloisen poliittisen ja sotilasjohdon pahin virhe.

Aluksi saksalaisten sota oli salamasotaa ja sen joukot etenivät syvälle Neuvostoliiton alueelle. Saksalaisten ylitettyä Neuvostoliiton rajat kerrotaan Stalinin vetäytyneen Datsalleen muutamaksi viikoksi juopottelemaan. Pian kuitenkin alkoi toimeliaisuus ja neuvostoliittolaiset siirsivät kokonaisia tehtaita työläisineen pois etenevien saksalaisten jaloista, kuten sitten myöhemmin vallatusta Saksastakin. Suurista tappioista huolimatta Neuvostoliiton strateginen asema taistelujen kuluessa merkittävästi parani.

Sotateollisuus alkoi toimia huippukierroksilla, ja länsimaiden apukin alkoi vaikuttaa. Saksan tilannetta ei suurestikaan helpottanut sodan laajeneminen todelliseksi maailmansodaksi Japanin hyökättyä Pearl Harboria, Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastotukikohtaa vastaan 7.12.1941. Iso-Britannia ja Yhdysvallat olivat nyt siis sodassa Japania vastaan, mutta toisaalta myös Saksa ja Italia olivat sodassa Yhdysvaltoja vastaan.

Tammikuussa 1942 perustettiin 26 valtion liitto akselivaltoja vastaan. Liittoutuneet sitoutuivat olemaan solmimatta erillisrauhaa akselivaltojen kanssa ja päättivät, että päävihollinen Saksa lyödään ensin. Aikaa kului ja Stalingradin tappiosta alkoi saksalaisten perääntyminen ja tappioiden tie. Saksa miehitettiin, mutta huomiolle pantavaa on kuitenkin se, että ehdottomaan antautumiseen päättyessään saksalaisten ikeen alla oli vielä huomattavasti pinta-alaltaan suurempi osa maailmaa kuin Saksan valtion oma pinta-ala oli.

Neuvostoliitto aloitti kesäkuussa 1944 massiivisen vastahyökkäyksen Suomea vastaan. Torjuttuaan sen Suomen mahdollisuudet aselepoon Neuvostoliiton kanssa siedettävin rauhanehdoin paranivat ratkaisevasti. Nyt tarvittiin vain henkilö, joka voisi toteuttaa sodasta irtautumisen.

Presidentti Risto Ryti erosi ja eduskunta valitsi poikkeuslailla Mannerheimin presidentiksi. Hän astui virkaan 4.8.1944. Mannerheimin arvovalta ja harkintakyky vaikuttivat merkittävästi siihen, että neuvottelujen jälkeen aselepo astui voimaan 4.9.1944. Suomi säilytti itsenäisyytensä eikä maata miehitetty. Kesän 1944 torjuntavoiton uskotaan ratkaisseen tuolloin Suomen kohtalon.

Lapin sota

Aselevon ennakkoehtojen mukaisesti Suomi joutui kääntämään aseensa entistä aseveljeä Saksaa vastaan. Saksalaiset olivat vastanneet Pohjois-Suomen puolustamisesta jatkosodan aikana, eivätkä he poistuneet Suomesta vaaditun määräajan kuluessa.

Mannerheim mahdollisti muuttuneessa tilanteessa aselepoehtojen edellyttämät epäkiitolliset mutta välttämättömät sotatoimet saksalaisia vastaan. Hyvin pientä Luoteis-Lapin aluetta lukuun ottamatta saksalaiset karkotettiin Suomesta joulukuun 1944 alkuun mennessä ja lopullisesti 27.4.1945. Suomen osalta sota oli siten päättynyt.

Pariisin rauhassa vuonna 1947 Suomen raja Karjalassa palautui vuoden 1940 linjausten mukaisiksi. Suomi joutui mittavien sotakorvausten maksajaksi. Tätä voidaan pitää eräänlaisena onnenpotkuna, sillä se pakotti Suomen teollistumaan. Tästä alkoi Suomen tie nykyaikaiseksi teollisuus- ja hyvinvointivaltioksi.

Stalin yksi suurista

Kansainvälisessä diplomatiassa Stalin kaipasi kunnioitusta tai vähintäänkin tasavertaisuutta kapitalistisen maailman johtajien rinnalla. Franklin D. Roosevelt ja Winston Churchill eivät siten sattumalta tehneet vaivalloista matkaa Jaltalle, missä kolme suurta helmikuussa 1945 hahmottelivat maailmalle uutta järjestystä.

Tämä uusi järjestys jakoi Euroopan vuosikymmeniksi rautaesiripulla itäiseen ja läntiseen Eurooppaan. Läntiset johtajat saattoivat tuntea itsensä sittemmin nenästä vedetyiksi.

Stalinin kuolema

Moskovan radiossa luettiin 6. maaliskuuta 1953 uutinen Stalinin kuolemasta. Virallisten lääkäritiedotteiden mukaan 73-vuotias maan isä oli saanut kuusi päivää aikaisemmin aivoverenvuodon ja halvauskohtauksen. Puhekykynsä ja tajuntansa menettänyt Stalin kuoli 5. maaliskuuta kello 21.30. Uskotaan Stalinin henkivartijan Ivan Hrustalevin tukahduttaneen tuolloin suojeltavansa.

Joka tapauksessa moni silloisen Neuvostoliiton keskusjohdon alemmista päälliköistä huokaisi helpotuksesta. Mieli teki arvostella entistä johtajaa ja toisaalta piti kehua, niin tai näin, ei ollut kuin huonoja vaihtoehtoja.

Lähteet:

Isaac Deutsecher: Stalin, WSOY
Otavan suuri maailmanhistoria
Kuohuva vuosisata
Oppikirja
Opettajan antama aineisto
Väinö Tanner: Olin ulkoministerinä talvisodan..., Tammi
Naapurimme Neuvostoliitto, useita kirjoittajia mm. Hertta Kuusinen ja Aaro Hellaakoski, Tammi