Ensimmäinen maailmansota

Romaniakin oli aluksi puolueeton, mutta elokuussa 1916 se julisti yllättäen sodan Itävallalle. Romania oli neuvotellut sotaan liittymisestä sekä keskus- että ympärysvaltojen kanssa. Venäjän lupaamat alueet kallistivat vaa'an ympärysvaltojen puolelle. Kreikka oli vuosina 1914-17 puolueeton. Kesäkuussa 1917 se julisti sodan Bulgarialle.

USA suhtautui puolueettomasti Euroopan sotiviin liittoutumiin. USA aseisti ja rahoitti sotalainoin ympärysvaltojen armeijoita. Taloudelliset syyt, kuten huoli sotavelkojen takaisinmaksusta, vaikuttivat siihen, että Yhdysvaltain kongressi päätti 2.4.1917 julistaa sodan Saksalle.

Sotaan johtaneet tapahtumat

Euroopan johtavat valtiot kävivät taloudellista kamppailua 1900-luvun alkupuoliskolla. Saksan taloudellinen nousu huolestutti brittejä. Maa oli 1900-luvun alussa ohittanut Iso-Britannian teollisuustuotannon määrässä. Brittejä huolestutti lisäksi Saksan mukaantulo siirtomaakilpaan. Siirtomaista teollisuusvaltiot saivat uusia markkina-alueita ja raaka-aineita, mutta samalla myös poliittista arvovaltaa. Britit kykenivät säilyttämään taloudellisen asemansa omissa siirtomaissaan, mutta saksalaiset valtasivat uusia markkinoita ja maan poliittinen ja kaupallinen arvovalta kasvoi.

Kansallisuusaate voimistui 1800-luvun lopulla. Tämä johti monikansallisissa valtioissa kansallisiin kiistoihin, kun vähemmistökansat vaativat oikeuksiaan. Kansalliset ristiriidat kärjistivät myös maiden välisiä suhteita.

Johtavat valtiot muodostivat vuosisadan vaihteessa sotilaallisia liittoutumia, joiden avulla ne pyrkivät turvaamaan asemaansa. Suurvallat kasvattivat armeijoitaan ja varustautuivat sodan varalle. Maiden varustautuminen johti yleiseen varustelukierteeseen, kun kilpailevat maat pyrkivät kukin turvaamaan sotilaallisen voimansa. Ranskan ja Saksan suhteita hiersi vuosien 1870-1871 sota, jossa Ranska oli kärsinyt tappion. Saksassa uskottiin, että Ranska hautoi kostoa, siksi Saksa varusti armeijaansa. Tekniikan kehittyessä keksittiin uusia aseita, joita maat esittelivät ja hankkivat armeijoilleen.

Kuinka kaikki alkoi

Arkkiherttua Frans Ferdinand salamurhataan puolisoineen Sarajevossa 28.6.1914. Katkeroitunut serbiylioppilas ja nationalisti Gavrilo Princip, joka kuului salaiseen Musta Käsi -järjestöön, ampui.

Vajaa kuukausi attentaatin jälkeen Itävalta-Unkari jätti Serbialle uhkavaatimuksen, jossa vaadittiin Serbiaa lopettamaan Itävalta-Unkarin vastainen kampanjointi, erottamaan kiihotukseen syyllistyneet virkamiehet, hajottamaan nationalistiset järjestöt ja lisäksi sallimaan Itävalta-Unkarin viranomaisten osallistuminen attentaatin tutkimuksiin. Serbia ei suostunut näihin itsemääräämisoikeuttaan rajoittaviin vaatimuksiin.

Toisin kuin yleensä uskotaan, ei Itävalta-Unkarin vaatimus, että sen viranomaiset saisivat osallistua Serbian alueella tapahtuneeseen murhatutkimukseen yhdessä serbialaisten viranomaisten kanssa, ollut mitenkään kohtuuton, eikä sitä esitetty ultimaatumin muodossa. Serbia kuitenkin kieltäytyi jääräpäisesti. Oli kasvojen menettämisen aika Serbialla tai Itävalta-Unkarilla. Rauhantahtoinen keisari, joka oli aiempina vuosina pitänyt aisoissa maansa sotakiihkoilijoita, muun muassa erottamalla väliaikaisesti armeijan esikuntapäällikön, pakotettiin turvautumaan asevoimaan.

Itävallan ja Serbian keskinäisen selkkauksen eskaloituminen suursodaksi oli pikemminkin seurausta tästä poliittisesta peräänantamattomuudesta, kuin sittemmin sotaan osallistuneiden maiden keskinäisistä sopimuksista ja niihin liitetyistä turvatakuista. Kyseessä oli siten jälkikäteen arvioiden poliittisen typeryyden ja onnettomien yhteensattumien summa, jonka aineksina olivat panslavistinen kiihkoilu, Venäjän ja Saksan sotilaallisen ja poliittisen johdon byrokraattinen kankeus, vääristynyt informaatio ja lukuisat virhearviot.

Seurauksena oli, että 27.7.1914 Itävalta-Unkari julisti Serbialle sodan. Tilanne johti pian kansainväliseen kriisiin. Venäjän tsaari toimeenpani varotoimenpiteenä liikekannallepanon, uhkasihan Itävalta-Unkari pientä slaavilaista ystäväkansaa. Itävalta-Unkarin liittolainen Saksa julisti tämän seurauksena puolestaan 1.8.1914 sodan Venäjälle.

Saksa julisti 3.8.1914 sodan myös Ranskalle ja hyökkäsi puolueettoman Belgian kautta maahan. Tätä taas Englanti ei voinut hyväksyä, ja julisti puolestaan sodan 4.8.1914 Saksalle. Itävalta-Unkarin rankaisuretki Serbiaan oli laajentunut kansainväliseksi konfliktiksi. Ensimmäinen maailmansota oli alkanut.

Ketkä sotivat

Keskusvaltojen puolella taistelivat Saksa, Itävalta-Unkari, Bulgaria ja Turkki. Ympärysvaltoihin kuuluivat Venäjä, Ranska, Iso-Britannia, Serbia, Romania, Kreikka, Montenegro, Portugali, Italia, Japani sekä Yhdysvallat. Suomen suuriruhtinaskunta kuului Venäjän monikansalliseen keisarikuntaan, joten Suomikin joutui sotaan mukaan, ympärysvaltojen puolelle.

Suomalaiset lukivat sanomalehdistä elokuun alussa 1914, että maa on julistettu sotatilaan. Viranomaiset saivat valtuuksia, joita rauhan aikana oli vain valtiopäivillä ja hallituselimillä. Helsinki pimennettiin vihollislaivojen pelossa ja sotilaat vartioivat virastoja ja rautatieasemaa. Vain sotilaat saivat liikkua öisin kaduilla. Helsinkiä ryhdyttiin linnoittamaan ja kansalaisten toimintaa rajoitettiin erilaisin säännöksin. Asukkaat eivät muun muassa saaneet viedä kaupungista elintarvikkeita ja kulkuneuvoja.

Keski-Euroopassa maailmansotaa käytiin usealla rintamalla (3:lla). Länsirintamalla Saksa hyökkäsi Belgian kautta Ranskaan. Saksalaiset olivat aluksi voitokkaita, mutta sota juuttui pian asemasodaksi. Sotilaat kaivautuivat maahan, jolloin taisteluja käytiin piikkilankojen ja miinavyöhykkeiden suojaamista taisteluhaudoista. Itärintamalla venäläiset olivat aluksi voitokkaita, mutta pian saksalaiset pysäyttivät venäläisten etenemisen ja pääsivät lopulta etenemään pitkälle Venäjän alueelle. Balkanin rintamalla keskusvallat etenivät tehokkaasti ja miehittivät lähes koko Serbian. Sota muuttui pitkittyessään näännytyssodaksi. Rintamalinjat eivät juuri muuttuneet, mutta sotilaita menehtyi paljon (miljoonia).

Yhdysvallat liittyy sotaan mukaan

Amerikkalaiset talousmiehet ja poliitikot alkoivat olla huolissaan sodan kulusta vuonna 1917, sillä ympärysvaltoja odottava tappio olisi merkinnyt valtavia taloudellisia vahinkoja Yhdysvalloille, koska se oli avoimesti tukenut ympärysvaltoja.

Yhdysvallat tuli samana vuonna sotaan mukaan ympärysvaltojen puolelle. Yhdysvallat oli katkaissut suhteensa Saksaan, sillä Saksa oli julistanut rajoittamattoman sukellusvenesodan joka haittasi Yhdysvaltojen kaupankäyntiä Euroopassa. Saksa upotti mm. matkustajalaiva Lusitanian, jota amerikkalaiset käyttivät asetoimituksiin ympärysvalloille. USA siis käytti ihmiskilpiä asetoimituksiensa suojana.

Sukellusvenesota oli siten isku Yhdysvaltojen taloudelle ja poliittiselle arvovallalle. Toisena syynä sotaan mukaan tuloon voidaan pitää Saksan vehkeilyä Meksikon kanssa. Saksa tarjosi Meksikolle liittoa ja lupasi sille takaisin ne Yhdysvaltain osavaltiot jotka tämä oli Meksikolta vienyt 1800-luvulla.

Yhdysvaltojen mukaantulo sinetöi keskusvaltojen tappion, sillä se muutti ratkaisevasti voimatasapainoa ympärysvaltojen eduksi. USA:n tarkoituksena lienee ollut laittaa ympärysvalloille toimitetut sotatarvikkeet sodan jälkeen maksuun keskusvalloilta saatavilla sotakorvauksilla.

Kuinka kaikki sitten päättyi

Venäjä ajautui sodan kestäessä vallankumousten kierteeseen. Uudet vallanpitäjät halusivat lopettaa tappiollisen sodan ja Venäjä irtautui sodasta maaliskuussa 1918. Keskusvallat pääsivät eroon itärintamasta, mutta vaikeudet kasautuivat. Ympärysvalloilla oli meriherruus, jonka turvin ne saartoivat keskusvallat ja estivät raaka-aineiden tuonnin. Keskusvallat irtautuivat kukin vuorollaan suuresta sodasta. Saksassa kuoli ihmisiä nälkään saarron seurauksena. Maassa puhkesi vallankumous, jonka seurauksena maasta tuli tasavalta. Vallankumous, nälkä ja puute johtivat Saksan antautumiseen marraskuussa vuonna 1918. (11.11.1918 klo 11.00)

Ensimmäinen maailmansota oli päättynyt.

Sodan seurauksia

Saksa myös pakotettiin tunnustamaan, että se oli yksin syypää sotaan. Tuolloin kylvettiin siemen toiseen maailmansotaan, sillä saksalaiset pitivät rauhanehtoja hyvin häpeällisinä.

Venäjän keisarikunnan raunioille syntyivät Suomen, Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Ukrainan ja Georgian valtiot.

Lähteet:

Opettajan antama aineisto
Otavan suuri maailmanhistoria
Koulun oppikirja, Kansainvälisten suhteiden aikakirja
Kuohuva Vuosisata