Platon

Platon syntyi yläluokkaiseen ateenalaiseen perheeseen (eupatridit). Perhe ei kuitenkaan ollut kovin varakas, vaikkakin hyvin toimeen tuleva. Platonilla oli kolme vanhempaa sisarusta; veljet Glaukon ja Adeimantos sekä sisar Potone.

Perimätiedon mukaan Platon oli oikealta nimeltään Aristokles, joka oli myös hänen isoisänsä nimi. Tätä taustaa vasten hänellä olisi ollut Platon-niminen vanhempi veli, joka olisi kuitenkin kuollut jo varhain. Platon on myös tulkittu lempinimeksi, joka olisi viitannut hänen tanakkaan ruumiinrakenteeseensa. Häntä kutsuttiin myös toisella lempinimellä Aristyllos.

Platonin nuoruuden aikaan Ateenan kaupunkivaltio kävi sotaa Korinttia ja Spartaa vastaan ja tämä puolestaan yhdisti eri yhteiskuntaluokkaisia nuorukaisia toisiinsa. Platon on siten saanut myöhempään toimintaansa vaikutteita myöskin yhteiskunnan alakasteilta.

Ateenaan iski menestyksellisen kaksi vuotta kestäneen puolustussodan jälkeen rutto. Tämä puolestaan köyhdytti ennen varakkaita ateenalaisia, sillä tauti ei katsonut missä se niitti satoaan. Ateena kuitenkin soti menestyksellisesti ollen vuoroin voitolla ja vuoroin tappiolla Spartaa vastaan. Sotaväsymys pakotti kuitenkin osapuolet pian aselepoon, joka sai nimekseen "Nikiaan rauha" ateenalaisen kyläpoliitikon mukaan.

Sota kuitenkin jatkui pian ja sen katsotaan tuolloin olleen kahden erilaisen ideologian välinen taistelu, nimittäin oligarkia (Sparta) ja demokratia (Ateena).

Sodasta huolimatta Platonin kasvatus noudatti nk. konservatiivista mallia, johon kuului, etteivät hyvien perheiden pojat saaneet olla tekemisissä muiden kuin perheenjäsenten ja lähimpien sukulaisten, talon orjien ja opettajiensa kanssa. Käydessään koulua ulkopuolella he saivat seurustella myös samanarvoisten luokkatoverien kanssa.

Myöhemmän perimätiedon mukaan Platon kävi koulua, jota Dionysos johti Ateenassa. Jos tämä pitää paikkansa, kyseessä oli Nikiaan rauhan jälkeinen aika vuoden 421 eaa. tienoilla. Platonia saattoi kouluun ja sieltä pois pedagogi - kotiorja – joka oli määrätty tähän tehtävään. Opetus oli kuitenkin monipuolista; perinteisen Homeroksen ja Hesiodoksen runouden lisäksi opeteltiin ainakin tähtitiedettä sekä kirjoitusta, laskemista ja musiikkia.

Platoniakin painoi eteenpäin tieto siitä, että perinteisesti niiden yläluokkaisten poikien, jotka eivät kärsineet mistään viasta tai vaivasta, tuli ryhtyä luomaan uraa julkisen elämän palveluksessa.

Tuohon aikaan homoeroottiset suhteet olivat yleisiä ja yleisesti hyväksyttyjä. Kylpylöihin olivat nuoret miehet erittäin tervetulleita vanhempien miesten leluiksi.

Lapsuudessa koettu sota-aika kuitenkin leimasi Platonin myöhempää kirjallista tuotantoa. Monet kohdat hänen kirjoituksissaan osoittavat sen syvän vastenmielisyyden, jota hän tunsi kaikenlaista raakuutta kohtaan. Platonin nuoruutta, kuten koko elämääkin, kuitenkin siivitti uskomus, että niin naiset kuin lapsetkin ovat aikuisen miehen epätäydellisiä vastineita.

Platon nuorena aikuisena

Platon ei vielä ollut hylännyt ajatusta poliittisesta urasta. Hänellä ei ollut taipumusta sotilasalalle, eikä myöskään puoluepoliittiseen juonitteluun oligarkkien mukana. Sen sijaan kirjallisuudesta kiinnostuneena intellektuellina hänellä oli toki edellytyksiä puhetaitoon, tätä taitoaan hän ei vain mielellään käyttänyt. Hän kylläkin puhui pienille piireille ja saattoi kirjoittaa puheita, joita muut sitten esittivät laajoillekin kansanjoukoille. Näinhän tekivät mm. Lysias ja Isokrates.

Uskonto ei Platonia juurikaan kiinnostanut, sillä hänen aikanaan se oli Ateenassa vain riittejä ja uhrijuhlia. Sen verran kuitenkin piti olla uskovainen, ettei tuolloisten jumalien kieltäminen tullut kysymykseen, sillä valtio saattoi päästää päiviltä moisen kerettiläisen. Monet seikat kuitenkin viittasivat siihen, ettei Platon ollut erityisen uskonnollinen.

20 täytettyään Platon tapasi Sokrateen. Heidän huhutaan kohdanneen jo paljon aikaisemminkin, mutta Sokrates tuohon aikaan omalaatuisine tapoineen ja merkillisine seuralaisineen ei ollut hyvää seuraa yläluokkaiselle alaikäiselle pojalle. Tästä ei siten ole jälkipolvilla täyttä varmuutta. Sokrates teki kuitenkin Platoniin niin lähtemättömän vaikutuksen, että hän oitis poltti oman tragediakäsikirjoituksensa ja liittyi Sokrateen seurueeseen.

Platon ei kuitenkaan oman käsityksensä mukaan koskaan kuulunut Sokrateen aivan lähimpiin ystäviin ja vasta tämän kuoltua, hyvän ajan kuluttua, hän alkoi tuntea itsensä Sokrateen henkiseksi perilliseksi.

Ateena hävisi sodan ja antautui huhtikuussa 404 eaa. Spartalainen voittaja Lysandros pystytti Akropoliin varuskunnan. Platon ensin kannatti oligarkkien valtaannousua, sillä hän uskoi järjestyksen ja turvallisuuden palaavan kaupunkiin, mutta hän erehtyi. Miehittäjät joutuivat turvautumaan aina vain verisempiin tekoihin pysyäkseen vallassa.

Platon hyvin kouriintuntuvasti koki, etteivät oligarkian edellytykset onnellisen yhteiskunnan luomisessa olleet juuri sen paremmat kuin radikaalin demokratiankaan. Platonille tilanteen teki erityisen tuskastuttavaksi se, että monia hänen läheisiään oli mukana hirmuhallinnossa.

Platonin akatemia

Platon osti ystävänsä Dionin rahoilla 380-luvulla Akademeiasta pienen maa-alueen ja asettui sinne asumaan. Myöhemmin 300-luvun alkupuolella hän perusti sinne keskuksen, jota alettiin vähitellen kutsua Akatemiaksi. Platon perusti paikalle myös Muusien eli runotarten pyhäkön.

Akatemia ei ollut koulu, vaan pikemminkin paikka, johon kokoonnuttiin vapaassa ilmapiirissä keskustelemaan kaikesta hyvästä, totuudesta, sielusta jne. Tärkeätä oli opettamisen ja oppimisen vapaa vuorovaikutus. Nykyäänkin puhutaan ns. akateemisesta vapaudesta.

Platonin kenties tärkein oppi Sokrateen muistiinpanojen toimittamisen lisäksi oli, että ihmistä hallitsee kaksi periaatetta: omaksuttu mielipide ja nautinnon halu. Nämä periaatteet voivat olla joko sopusoinnussa tai ristiriidassa keskenään. Mielipiteen ohjaamista kutsutaan järkevyydeksi. Hillittömyydeksi taas kutsutaan olotilaa, jossa nautinnon halu on dominoivassa asemassa. Hillittömyyttä, joka tukahduttaa järkevyyden ja tavoittelee kauniista nauttimista nimitetään rakkaudeksi.

Platonin rakkauden portaiden mallin mukaan ihminen kuitenkin etenee rakkaudessa kohti yleisempiä ja ruumiittomampia kohteita. Lopulta ihminen saavuttaa itse kauneuden idean. Puhutaankin platonisesta rakkaudesta, johon ei kuulu aistillisuus.

Akatemian ylläpito oli siten järjestetty, että kukin huolehti omista kuluistaan ja lisäksi maksoi akatemialle tarvittaessa avustusta. Platon loi kuitenkin uuden tyylin opetukseen; hänhän liikuskeli keskustelun aikana. Aristoteles, Platonin oppilas, omaksui oppi-isänsä tyylin.

Akatemia oli voimissaan lähes 900 vuotta, kunnes se 529 jaa. keisari Justinianuksen käskystä lakkautettiin.

Platon ja vanhuus

40 täytettyään Platon matkusteli jonkin verran Välimeren ympäristössä ollen joillakin matkoillaan useita vuosia. Platon eli yli 80-vuotiaaksi ja kuoltuaan 347 tai 348 eaa. akatemian johtoon nousi hänen sisarenpoikansa Speusippos.

Myöhempien aikojen historioitsijat eivät ole saaneet täyttä kuvaa Platonin kirjallisen tuotannon ajoittumisesta ja tuotantoa onkin laitettu kronologiseen järjestykseen aikakausikuvauksien perusteella. Varmaa on vain että teos Lait jäi Platonilta keskeneräiseksi.