Immanuel Kant

Immanuel Kantin lapsuus ja nuoruus

Kant syntyi huhtikuun 22. päivänä vuonna 1724 satulasepän poikana ja satulasepän pojanpoikana Königsbergissä Itä-Preussissa, missä hän eli koko elämänsä käymättä koskaan alueen ulkopuolella. Isän puolelta Kant oli skotlantilainen (Kant eräässä kirjeessä mainitsee, että hänen esi-isänsä ovat tulleet Skotlannista). Saksalaisillehan tämä ei tietysti käynyt ja tietoa on yritetty kieltää. Saksan suuri poika englantilainen! No, eihän se voi olla totta.

Immanuelin äiti oli tyttönimeltään Reuter ja hänen vanhempansa olivat käsityöläisiä. Siten Saksan suurimman ajattelijan syntyperän katsotaan tuon ajan ja vielä nykyajankin mittapuun mukaan olleen alhainen. Kodin ilmapiirillä oli kuitenkin ratkaiseva merkitys Kantin myöhemmälle suuruudelle. Tätä Immanuel ei myöskään salannut. Maailmanmaineeseen kohottuaan hän muisteli ylpeyttä äänessään suurenmoisia vanhempiaan. Hän toisti usein vanhempiensa olleen aina hänen esikuvinaan ja hän ei ollut koskaan kuullut mitään arvotonta heidän sanomanaan.

Piispa Borowski, Kantin ensimmäisen elämäkerran kirjoittaja kertoo Kantin sanoneen: "Kenties vain harvoin vanhempien vaikutus lapsiin on niin syvä ja hyvä kuin se on ollut minuun ja on yhä".

Kunnianhimoisen, lapselleen kirkollista uraa suunnitelleen äitinsä ansiosta Kant pääsi murtautumaan käsityöläispiireistä korkeamman koulutuksen pariin. Äidin vaikutus oli ratkaiseva Kantin tiedonhalun ja oppimisen kannalta. Hän sai tältä syvällisiä vaikutteita, jotka koskivat niin hänen koko sisäistä elämäänsä kuin kehitystäänkin. Siten voidaankin sanoa äidin vaikuttaneen poikaansa sekä älyllisessä, että siveellisyysuskonnollisessa suhteessa.

Ne opetukset, jotka poika sai äidiltään heidän yhteisillä kävelyretkillään - kasveista, eläimistä ja luonnonkaikkeudesta - olivat varmastikin kaukana tuon ajan tieteellisestä ajattelusta, mutta usein niin sanottu terve järki ajaakin tieteellisten totuuksien edelle, ollen todistamattomanakin oikeammassa kuin koeteltu ja oikeaksi myöhemmin tieteellisesti todistettu.

Immanuel menetti äitinsä ollessaan 13-vuotias. Siten äiti ei tullut koskaan näkemään poikansa suuruutta, johon ja jonka syntyyn hänellä oli niin valtava merkitys.

Tuohon aikaan Königsbergin vaikuttavin persoonallisuus oli Franz Albert Schultz, jossa yhdistyivät niin pappi, teologian professori kuin kymnaasin rehtorikin. Tämän lisäksi hän oli vielä koulu- ja kirkollisasiaintarkastaja, siis hyvin vaikutusvaltainen mies.

Pappina Schultz tutustui Kantin perheeseen, ja pian hän huomasi, että ruumiinrakenteeltaan hoikan Immanuelin henki oli paljon väkevämpi kuin hento keho. Hän teki taloudellisesti mahdolliseksi sen, että Immanuel pääsi ja pystyi käymään Fridericianum-kymnaasia.

Tästä Kant oli koko elämänsä ajan kiitollinen. Kuitenkin koulu oli pietistä eikä niinkään rationaalista. Etualalla olivat filologiset aineet, varsinkin latina. Tämän vuoksi Kant osasi latinaa hyvin ja kirjoitti latinalla sujuvasti. Matemaattis-luonnontieteelliset aineet olivat koulussa väheksytyssä asemassa ja kenties juuri tästä syystä Kant kiinnostui niistä valtavasti. Niin kiitollinen kuin Kant olikin koulusta, ei hän ilman mielenkarvautta voinut myöhemminkään puhua koulun uskonnollisesta totalitäärisyydestä.

Jatko-opinnot ja nuori aikuisuus

Filosofisen koulutuksensa Kant sai Königsbergin yliopistossa, jonne hän pääsi jo 16-vuotiaana. Siellä hän virallisesti opiskeli teologiaa, mutta tosiasiallisesti kuitenkin matematiikkaa, fysiikkaa ja klassisella latinankielellä filosofiaa. Kant oli opiskelija yliopistossa 6 vuotta ja päätti opintonsa 1745. Tuohon aikaan merkittävin Kantiin vaikuttanut opettaja oli Martin Knutzen; tämä ohjasi jo aikaisemmin polkunsa valinneen Kantin jatkamaan valitsemallaan tiellä. Nuoren Kantin opintoja varjosti tai auttoi vielä sekin, että hän joutui tekemään töitä opintojensa lomassa rahoittaakseen ne.

Kantin isä kuoli 1746 Kantin ollessa 22-vuotias. Tuolloin Kant menetti kokonaan kotinsa turvan. Kant ei ollut siten vain täysorpo ja köyhä, vaan myös lahjakas ja määrätietoinen ja nämä kaksi seikkaa auttoivat häntä saavuttamaan päämääränsä.

Ennen yliopistouraansa Kant toimi kotiopettajana. Tuota kauttaan hän ei pitänyt kovin suuressa arvossa ja hänen kerrotaankin laskeneen leikkiä, että maailmassa ei ollut huonompaa kotiopettajaa kuin hän oli ollut. Kuitenkin tuo opettajana toimimisen kausi oli merkittävä, sillä tuolloin hän solmi läheisiä persoonallisia suhteita, jotka säilyivät koko elämänajan. Lisäksi hänellä oli tuona aikana runsaasti aikaa omiin tieteellisiin harrastuksiinsa. Uskotaan hänellä jo tuolloin olleen valmiina ne monet teesit, jotka hän sitten myöhemmin hyvin nopealla aikataululla julkaisi. Julkaisujen yhteydessä hän vielä täydensi tietojaan ja muisteli lämmöllä aikaa, jonka oli viettänyt maaseudulla opettaessaan.

Tohtoriksi väiteltyään hänet promovoitiin 31-vuotiaana keväällä 1755. Samana syksynä hän otti dosentuurin vastaan Köningsbergin yliopistosta. Sitä ennen hän toimi vapaana luennoitsijana ja myöhemmin logiikan ja metafysiikan professorina samaisessa Königsbergin yliopistossa vuodesta 1770, jolloin hän oli 46-vuotias.

Kantin varmuutta kuvaa se, että kun 40-vuotiaalle Kantille vuonna 1764 tarjottiin professorin paikkaa yliopistossa, niin Kant ei ottanut tuota runousopinpedagogin virkaa vastan huolimatta heikosta taloudellisesta asemastaan. Kant toimi siis 15 vuotta dosenttina. Sinä aikana hänet kutsuttiin Halleen (2 kertaa), Jenaan, Erlangeniin ja Mietauhun. Vain kutsu Halleen tuli Kantin dosenttina ollessa. Hän haki myöskin kaksi kertaa kotikaupunkinsa Köningbergin yliopiston professorin virkaa, mutta jäi molemmilla kerroilla valitsematta.

Kant kuitenkin osasi nuolla sitä kättä, joka häntäkin ruokki ja niinpä hän omisti kirjansa "Yleinen luonnonhistoria ja taivaan teoria" (1755) Fredrik Suurelle.

Filosofia

Kant oli valistusajan merkittävin filosofinen ajattelija, jonka filosofisilla teorioilla on ollut suuri vaikutus kaikkeen länsimaiseen filosofiaan. Tavoitteena hänellä uskotaan olleen sellaisen filosofisen oppijärjestelmän luominen, joka muodostaisi synteesin empirismin ja rationalismin tärkeimmistä ajattelutavoista, ja toimisi samalla kaiken filosofian perustana.

Kant tunnetaan parhaiten tietoteoriastaan, jossa hän tutki ihmisen tietoisuuden perustavia kategorioita. Perusajatuksena oli se, että emme koskaan havaitse todellisuutta sinänsä, vaan kaikki havaintomme tulevat tietoisuuteemme jo opitun värittämänä ja välittäminä. Käytännöllisessä filosofiassaan Kant korosti velvollisuusetiikkaa. Hänen kategorisen imperatiivinsa mukaan ihmisen on tehtävä oikein sen itsensä vuoksi ja ihmisen tulee aina pyrkiä toimimaan niin, että hänen tekonsa voisi tulla yleiseksi laiksi. Kantin mukaan kategorinen imperatiivi, ylin moraalilaki, määrää ihmistä. Kantin ajatuksena olikin, että vain järjen totuuden mukainen toiminta voi olla moraalista.

Tässä täytyy olla kuitenkin Kantin kanssa eri mieltä, sillä valehtelu ja totuuden salailu voi olla hyväksi joskus niin terveydelle kuin kanssaihmisten mielenterveydellekin.

Immanuel Kant tutki myös, miten hyvästä saadaan tietoa. Kantin mukaan kaikki rationaaliset olennot kykenevät järkensä avulla muodostamaan moraalin yleispätevät (objektiiviset) periaatteet. Tällä hän tarkoitti, että ihmiset voisivat oivaltaa, että kategorisen imperatiivin ohjeen - "Toimi vain sen periaatteen mukaan, jonka toivot tulevan yleiseksi laiksi" - noudattaminen on tie moraaliseen elämään vapaan hyvän tahdon mukaisesti. Siten Kant ei varsinaisesti ottanut kantaa siihen, miten arvot ovat olemassa, mutta hänen mukaansa ihminen saa kyllä selville yhteiset objektiiviset arvot käyttämällä järkeään.

Lopuksi

Immanuel Kant esitti mielenkiintoisen teorian kätisyydestä. Peilin edessä seisoessasi oikea kätesi onkin vasempasi. No, tätä piti tietenkin heti kokeilla. Oikea käsi pysyi oikeana, kunnes mielen sai käännettyä niin, että katsoitkin peilistä itseäsi. Toden totta, nyt oli helppoa uskoa oikea käsi vasemmaksi. Tätä pohdiskelua voisi jatkaa aamusta iltaan, mutta rajallinen kapasiteettini tekee tenän. Siten totean vain, että kaksi tunnettua kätisyyskeskusteluun osallistunutta filosofia ovat Immanuel Kant ja Ludwig Wittgenstein (1889-1951), kumpikin aikanaan.

Tässä lienee tämä filosofian perustotuus, joka ei ole muuttunut Sokrateen ajoista. Filosofia on aina ollut ja näyttää aina olevan jo antiikin ajoista valmiiksi ajateltu. Nyansseja ja vivahteita toki löytyy, mutta aina lopusta palataan alkuun.