Tuolla puolen rajaa

Meillä suomen kielessä taivas on konkreettisesti olemassa, toisin kuin monissa muissa kielissä, kuten englannin kielessä, missä sanat sky ja heaven tarkoittavat näkyvää ja näkymätöntä taivasta. Lähtökohtaisena oletuksena voidaan kuitenkin ajatella taivaan ja helvetin olevan todellisuutta jo täällä maan päällä.

Ajatellaan sotaa ja sen tuomaa tuhoa. Tulimyrskyyn joutuvat sotilaat ja siviilit tuntevat olevansa varmaankin helvetissä, kun tilanteesta pelastetut ja morfiinilla kipujen takia huumatut saattavat uskoa olevansa taivaassa.

Taivas ja helvetti ovatkin siis meissä jokaisessa, syvällä alitajuntamme syvimmissä sopukoissa. Kun ihminen antautuu alitajuntansa valtaan, hän saattaa kohdata perätysten taivaan ilot ja helvetin kauhut. On aiheellista kysyä minkälainen ihminen on ihmisenä sellainen, joka saarnaa samanaikaisesti armosta ja anteeksiannosta, ja heti perään maalaa mieliimme helvetin kauhut.

Luomiskertomukseen on ympätty siihen uskovia varten Jumalan valtakunta ja myöhemmin helvetti, jonka valtiaaksi Jumala asetti arkkienkeli Lusiferin, tämän noustua Jumalaa vastaan ja hävittyä aloittamansa palatsivallankumouksen. Näin Raamattu kertoo helvetin synnystä. Jos näitä ajatuksia tai kirjoituksia sokeasti uskoo, niin tällaisen uskovaisen helvetti sanan lievemmässä merkityksessä on todellisuutta hänelle jo maanpäällä, sillä niin varpaillaan ja varuillaan ihmisen täytyy kaiken aikaa olla, ettei edes ajatuksissaan rikkoisi herraa ja hänen oppejaan vastaan. Se onkin hartaan uskovaisen helvetti maan päällä. Taivaan ilot kohdataan sitten kuoltua.

Tiukan tieteellisesti ajatellen aineettomasta taivaasta eikä myöskään helvetistä ole minkäänlaista tieteellistä todistetta. Lähinäköpiirissä ei myöskään ole sellaisia löydettävissä.

Filosofisesti ajatellen taivas ja helvetti ovatkin jokaisessa meissä, syvällä jossakin aivojemme perimmäisissä sopukoissa, mutta oikeasti niitä kumpaakaan ei ole olemassa.