 |
 |
 |
Keskustelufoorumi Kotiaineen etusivu - aineet ja esseet Lähetä essee Huippusuoritukset Kotiaine.com Käyttöehdot Ota yhteyttä Linkkejä |
| |||||||||||||||||||||
Elegian puhujan muotokuva | |||||||||||||||||||||
Eino Leinon runossa Elegia (1908, Halla) vanha, epätoivoinen, kaikkensa antanut puhuja pohtii rankkaa elämäänsä ja sen merkitystä. Hän on selvästi jo elämänsä loppupuoliskolla, ja kuoleman kohtaaminen näyttää väistämättömältä. Leino korostaa puhujan epävarmoja ja tuskaisia tuntemuksia, jotka vaikuttavat hänen mielentilaansa ja taisteluun kuolemaa vastaan.
Runosta käy selvästi ilmi, että puhuja on kuitenkin antanut jo periksi "toivottoman taistelun taivaan valtoja vastaan". Hän ei pelkää kuoleman kohtaamista, vaan pitää sitä sanojensa mukaan rauhallisena kokemuksena. Elegiassa kuolemaan liitetään hiljaisuutta ja rauhaa kuvaavia ilmaisuja, kuten hallatar, sortuvin siivin soiva sävel ja kannel. Runon lopetusvirke kuvaa hyvin puhujan viimeisiä tuntemuksia. Hän sanoo hiipivänsä kuolevan pedon lailla rotkonsa rauhaan, mistä paistaa läpi mielestäni jonkinlainen helpotuksen tunne. Puhuja on valmis kohtaamaan ikuisen rauhan ja jättämään taakseen häntä ajoittain rankasti kohdelleen elämän. | |||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||
