Uskontojen olemus ja luokittelu

Uskonnot voidaan luokitella monin tavoin. Syntyhistorian pohjalta ne voidaan jaotella perustettuihin uskontoihin, joille on antanut keskeiset piirteet joku historiallinen henkilö, ja etnisiin uskontoihin, jotka ovat hahmottuneet kieli- ja kulttuurirajojen mukaan ja joihin luonnonolot ovat vaikuttaneet. Jälkimmäisiin kuuluvat mm. suomalaisten muinaisusko ja suurista uskonnoista hindulaisuus.

Yleismaailmallisille uskonnoille on tyypillistä pyrkimys lähetystyöhön, kansalliset uskonnot korostavat jonkun kansan tai kansanryhmän arvovaltaa, kosmopoliittiset uskonnot ovat pienten vähemmistöjen ylikansallisia uskontoja kuten bahai.

Jumalakäsityksen keskeisyyden mukaan uskonnot jaetaan monistisiin, joita ovat Intian ja Kaukoidän uskonnot, ja jumalakeskeisiin eli teistisiin, joita ovat Lähi-idän uskonnot. Teistisissä uskonnoissa on persoonallinen luoja, joka johtaa maailmanhistoriaa ja ihmiskohtaloita.

Monoteistisiä eli yksijumalaisia uskontoja ovat esim. juutalaisuus, kristinusko ja islam, monijumalaisia taasen mm. antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten uskonnot, joista molemmista löytyy jumalia pääjumalasta aina viininjumalaan asti. Japanin sintolaisuus ilmentää panteistista kaikkijumalaisuutta.

Monistisille uskonnoille on ominaista näkemys yhdestä olemassaolon periaatteesta, joka pitää yllä tasapainoa maailmassa. Tällaisia uskontoja ovat esimerkiksi hindulaisuus, taolaisuus ja kungfutselaisuus.

Buddhalaisuuden perinteistä muotoa on luonnehdittu ateistiseksi, koska se periaatteessa kieltää jumaluuden ja korostaa, että yksi ihminen, Buddha, on löytänyt omin voimin vapautuksen.

Monistiset ja teistiset uskonnot poikkeavat toisistaan myös käsityksissään ajasta ja ihmisestä. Useimmilla kuitenkin on usko jälleensyntymiseen. Ei kuitenkaan voida puhua jostain tietystä tarkasti määritellystä jälleensyntymisopista, vaan enemmänkin eräänlaisista maailmankatsomuksellisista peruslähtökohdista. Näiden peruslähtökohtien mukaan kuolemaan suhtaudutaan ikään kuin kieltäen. Kuolemaa ei siis ole, vaikka ihminen lakkaa olemasta ja hänen siirtyvää sieluaan, jota ei sen tarkemmin määritellä, odottaa jokin toinen kohtalo.