Raamatuntulkinta

Esimerkiksi vastaus kysymykseen, missä mielessä Raamattu on jumalallinen teksti, vaihtelee. Onhan se ihmisten kirjoittama, joten muslimi ei siten voi pitää sitä totena. Tässä sitten paradoksi. Ei Koraanikaan ilmestynyt tuosta noin vain, vaan välissä oli luku- ja kirjoitustaidoton Muhamed. Kuitenkin valistunut länsimainen ihminen kysyy Raamatusta puheen ollen kuin Koraanistakin; ovatko ne Jumalan arvovaltaista ja virheetöntä ilmoitusta vai todistusta ihmisten omasta uskonnollisesta ajattelusta.

Kaikki kristilliset kirkot perustavat oppinsa ja uskonsa Raamattuun, mutta eri kirkkokuntien raamatuntulkintatavat vaihtelevat. Kukin tulkitsee Raamattua oman perinteensä edellyttämällä tavalla. Protestanttisissa kirkkokunnissa sillä on keskeisempi asema kuin esimerkiksi katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Kirkkokuntien sisälläkin kuitenkin löytyy useita toisistaan poikkeavia tapoja tulkita ja selittää Raamattua.

Allegorinen tulkinta tarkoittaa Raamatun kertomusten tulkintaa vertauskuvallisesti. Tätä tapaa käytti jo Paavali selittäessään kirjeissään Vanhan testamentin opetuksia. Allegorinen tulkinta on ollutkin suosittua erityisesti keskiajalla. Allegorisen tulkinnan ongelma on kuitenkin sen riippuvuus tulkitsijan omista ajatuksista. Jokainen voi löytää omia mielipiteitään tukevia kohtia Raamatusta ja selittää ne miten milloinkin.

Kirjaimellisessa tulkinnassa korostetaan Raamatun kirjoitusten erehtymättömyyttä. Tähän tulkintatapaan liittyy ns. sanainspiraatio-oppi, jonka mukaan Raamattu on Jumalan Hengen sanelema. Kirjaimellinen Raamatun tulkinta kehittyi erityisesti 1600-luvulla ns. puhdasoppisuuden aikana. Kirjaimellisen tulkintatavan ongelmia ovat esimerkiksi eri evankeliumien rinnakkaiskertomuksissa olevat erot.

Eksistentialistinen tulkinta lähtee lukijan näkökulmasta. Raamattua tarkastellaan nykypäivän valossa, joka paljastaa sen inhimillisen ydinsanoman. Myyttien riisuminen tuo esille sanoman Kristuksesta, joka vapauttaa ihmisen toimimaan kristittynä vailla menneisyyden taakkoja. Ongelmana eksistentialistisessa tulkinnassa on sen yksilö- ja aikasidonnaisuus. Eksistentialistista tulkintaa on vaikea pitää esillä yhteisössä, koska se mahdollistaa aina uudet ja uudet tulkinnat: tänään tätä ja huomenna jo jotakin muuta.

Historiallisen lähestymistavan avulla pyritään ymmärtämään Raamattua tiettynä aikana ja tietyissä olosuhteissa kirjoitettuna uskonnollisten tekstien kokoelmana. Raamattua tutkitaan samoin menetelmin kuin mitä tahansa vanhaa kirjallisuutta. Tärkeää on selvittää alkuperäinen teksti ja siihen liittyvät erilaiset tulkintavaihtoehdot ottaen erityisesti huomioon kirjoitusajankohdan ihmisten näkökulman asioihin. Tämä tutkimusperinne kehittyi erityisesti 1700-luvun lopulta alkaen. Ongelmana historialliskriittisessä raamatuntutkimuksessa on sen irrallisuus kirkon uskosta.

Pelastushistoriallinen tulkinta ymmärtää Raamatun kokoelmana tekstejä, joissa kuvataan Jumalan toimintaa ihmiskunnan pelastamiseksi. Tärkeitä ovat päälinjat kuten luominen - syntiinlankeemus - Israelin kansan vaiheet – ylösnousemus, sekä miten kirjoittajat ovat omana aikanaan Jumalan toiminnan kokeneet ja ymmärtäneet. Ongelmana tai vaarana pelastushistoriallisessa tulkinnassa on vähemmän tärkeiden kohtien jättäminen lähes kokonaan huomioimatta.