Anton Tšehovin Kauhunyö (1884) kuvaa 1880-luvun asuinoloja Venäjällä ja kertoo samalla tarinaa venäläisen miehen ja tämän ystävien kauhunyöstä.
|
Lähetä aineesi julkaistavaksi!
Kotiaine.com julkaisee käyttäjien kouluaineita ja esseitä, ala-asteelta yliopistotasoon asti. Lähetä omasi!
Julkaiseminen on vaivatonta. Voit laittaa aineesi esille omalla nimelläsi, nimimerkillä tai täysin nimettömästi. Saat
mielipiteesi julki ja usein myös palautetta kommentointitoimintomme kautta. Lue lisää!
|
Kaikki alkaa kun Ivan Petrovits palaa muistoissaan tuohon kauheaan yöhön, jolloin hän on ystäviensä kanssa spiritistisessä istunnossa ja kuulee kohtalonsa. Hänen sanoessaan "nyttemmin jo kuolleen ystäväni luona" herää kysymys, milloin tämä ystävä kuoli ja miksi? Kuoliko tämä ystävä, kuten ennustus kertoi, samana yönä spiritistisen istunnon jälkeen? Pelko valtaa pian novellin henkilöiden mielet, sillä ensin Ivan Petrovits löytää huoneestaan ruumisarkun. Tämä seikka vain vahvistaa kuolemanpelon tunnetta, sillä ennuste näyttää toteutuvan. "Henget ennustivat minulle kuolemaa, ajattelin minä. Ehkäpä he olivat niin huolehtivaisia, että varustivat minut arkullakin?" Novellista käy ilmi, ettei Petrovits usko yliluonnolliseen, mutta kuitenkin ajatus kuolemasta saa hänetkin järkyttymään, kuten hän myös novellissa ilmoittaa: "Minä, hyvät kuulijani, en usko enkä ole koskaan uskonutkaan spiritismiin, mutta tuollainen yhteensattumus olisi saattanut filosofinkin mystillisen mielentilan valtaan." Hänen mukaansa edes filosofi ei voisi ohittaa yhteensattumaa olankohautuksella. Petrovitsin aikoessa mennä tapaamaan hyvää tuttavaansa, joka hänkin oli spiritistisessä istunnossa mukana, Petrovits huomaa tumman hahmon syöksyvän alas portaita "turkki yllä ja kolhiintunut silinterihattu päässä." Petrovits tunnistaa ystävänsä ja kysyy syytä moiseen kiireeseen. Vastaukseksi hän saa kuulla ystävänsä löytäneen huoneestaan ruumisarkun. Ystävä selittää Petrovitsille: "En ole pelkuri, mutta johan itse paholainenkin säikähtäisi, jos spiritistisen istunnon jälkeen törmäisi pimeässä ruumisarkkuun!" Spinozan hengen ennustus näyttää toteutuvan myös hänen ystävänsä kohdalla. Onko kummankin siis määrä kuolla samana yönä? Lopulta Petrovits saa ystävänsä kanssa kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja he lähtevät hakemaan kerrospalvelijan mukaansa mennessään selvittämään arvoitusta. Huoneessa heidän on selvitettävä "onko tämä arkku tyhjä vaiko....asuttu?" He kurkistavat sisään.... Arkku oli tyhjä! "Ruumista siinä ei ollut, mutta sen sijaan löysimme arkusta kirjeen." Kirjeessä selitetään miksi arkku on tuotu ja pyydetään säilyttämään sitä viikon ajan, kunnes se tullaan hakemaan pois. "Kaikille niille, joita pidän tosiystävinämme, olen lähettänyt kullekin yhden arkun." Sama ystävä, jonka luona he ovat juuri olleet spiritisessä istunnossa, jossa Spinozan henki ilmoittaa kuoleman lähestyvän, toimittaa jokaisen luottamansa henkilön huoneeseen ruumisarkun ennalta varoittamatta.
| 
