Auto kiitää ohi yön pimenevässä synkkyydessä. Vain kahvilan valot tuovat enää hiukan eloa jo muuten kuolleeseen kaupunkiin. "Kahvinne, herra", tarjoilija sanoo ja asettaa kahvin eteeni. "Kiitos", sanon rutiininomaisesti ajattelematta asiaa tarkemmin. Katseeni on lasittunut, ja pääni on tyhjä kuin poliitikon lupaus. WHRUM! Jälleen ajaa auto ohi. Sitten mieleeni juolahtaa tuo hetki. Näen mielessäni kuinka renkaat vinkuvat, mutta auttamatta, liian lujaa, väärällä hetkellä. Auto ajoi rakkaani päältä.
|
Lähetä aineesi julkaistavaksi!
Kotiaine.com julkaisee käyttäjien kouluaineita ja esseitä, ala-asteelta yliopistotasoon asti. Lähetä omasi!
Julkaiseminen on vaivatonta. Voit laittaa aineesi esille omalla nimelläsi, nimimerkillä tai täysin nimettömästi. Saat
mielipiteesi julki ja usein myös palautetta kommentointitoimintomme kautta. Lue lisää!
|
Minut valtaa syvä masennus. Palaan muistelmistani ja katselen ympärilleni. Vasemmalla istuu herra, mairea hymy päällään lukee päivän talousuutisia, kenties tehnyt hyvät kaupat. Oikealla puolella istuu nainen. Naisella on punaiset hiukset ja päällään mekko. Nainen muistuttaa paljon häntä. Muistan kuinka eräänä päivänä kävelimme rantapolulla aurinkoisella säällä. Tuona päivänä teit minusta maailman onnellisimman miehen vastaamalla "tahdon".Se valloittava hymysi. Jos jotain olen jäänyt kaipaamaan niin sitä. Ei. Kaikkea sinussa. Kaikkea mitä olit kaipaan. Se päivä, se auto, miksi, mietin hiljaa mielessäni. "Perkele" huudan, kahvi on kaatunut syliini. Iso huokaus, nousen ylös ja lähden kotiin.
| 
