Nuori Werther, romantiikan traaginen ruumiillistuma

Werther ei ollut kuitenkaan pelkkä imitoinnin kohde 1700-luvun lopun nuorisolle, vaan myös eräänlainen tuntojen purkamisen menetelmä hänen luojalleen, J.W. Goethelle itselleen, jonka elämästä romaanissa esiintyvä ihmissuhdekuvio on lähes suora jäljitelmä. Goethe oli nimittäin Wertherin tavoin itsekin tulisesti rakastunut tyttöön, joka oli toisen oma ja josta hän ammensi inspiraatiota Loten hahmoa luodessaan. Albertilla, Loten aviopuolisolla, jonka läsnä ollessa Werther salaa jumaloi Lottea monen vuoden ajan, on täten myös vastineensa oikeassa elämässä.

Goethen tunteiden purkaus synnytti yhden romantiikan ajan tunnusomaisimmista kirjoista, niin teemaltaan ja henkilöltään kuin tyyliltään ja kieleltäänkin. Nuoren Wertherin kärsimyksissä näkyy romantiikan aikakaudelle tyypillisenä piirteenä luonnonolojen kuvailu mielenliikkeiden heijastumana. Esimerkiksi ensi kertaa kun Werther tapaa Loten, elämänintohimonsa tiivistymän, tietävät ukkospilvet taivaalla synkeiden aikojen hiljattaista lähestymistä, jotka hän kuitenkin rohkeana kohtaa kiistäen ukonilman mahdollisuuden kuitenkin aavistaen sen olevan tulossa.

Kirjan ja romantiikan ajan tunnusomaisen ylitsepursuava tunteellisuus ei ainakaan omasta mielestäni ole mitenkään liiallisen utopistista jaarittelua, vaan pikemminkin se osoittaa kirjoittajan intohimoisesta asenteesta elämään, jota sitäkin joissain kulttuureissa, kuten esimerkiksi Intiassa, voitaisiin pitää realismina. Kyse on vain tietyssä ajassa ja paikassa vallitsevan emotionaalisen tason mukaisesta tulkinnasta, ja sen vuoksi tämän päivän pessimistisestä näkökulmasta Wertherin luonnon ja rakkauden kuvailu saattaakin tuntua imelältä.

Goethen kerrotaan saaneen vaikutteita persialaisen 1200-luvun sufimystikko-runoilija Rumin tuotannosta, jolle on tyypillistä Rakastajan ja Rakastetun suhteen kuvaaminen dualistisena maailmankaikkeutta ylläpitävänä voimana. Näiden voimien vuorovaikutuksen voi havaita myös Nuoren Wertherin kärsimyksistä. Alussa Rakastaja, eli Werther, näkee Rakastettunaan koko äärettömän maailmankaikkeuden, "humajavan Kaikkirakkauden, jonka sylissä me saamme ikionnellisina olla ja tuutia". Lotteen, joka Rumin maailmankuvan mukaan edustaisi tietyn muodon ottanutta palvonnan kohdetta, "idolia", Werther rakastuu hieman myöhemmin kirjassa.

Wertherin palvonnan kohteen otettua inhimillisen muodon tulevat kuitenkin sovinnaisuuden rajat vastaan; koska Lotte on toisen oma, se tekee hänestä Wertherille saavuttamattoman rakkauden, romantiikan "femme fatale". Kaikki tämä yhteiskunnan sovinnaisuus- ja moraalikäsitteistä johtuva rajoittaminen aiheuttaa rakastuneelle Wertherille onnen ja autuuden sijaan kipua ja kärsimystä, jota romantiikassa luonnehdittiin käyttämällä nimitystä "Weltschmerz", maailmantuska.

Wertherin hahmon, elämästä täysin siemauksin nauttivan sielun, jota kuitenkin ulkopuolelta asetetut rajoitukset riuduttavat niin, että se näkee paremmaksi päättää tämänmuotoisen elämänsä, voisi nähdä romantiikan maanpäällisenä ilmenemismuotona. Wertherin järisyttävä tarina saa ihmisen tuntemaan, kuinka epäinhimillinen paikka tämä maailma on elää ja toteuttaa olemustaan intohimoisesti rakastaen ja kuinka käsittämättömiä rajoja ihmiset asettavat omalle onnelleen.

Ei ole ihme, että yleensäkin totuuden torvena toimiva nuori ikäluokka otti Wertherin Nuoren Wertherin kärsimysten ilmestyttyä omaksi esikuvakseen, sillä nimenomaan esimerkillinen on hänen intohimoinen ja kokonaisvaltainen asenteensa omaan elämäänsä, jonka hän pystyy säilyttämään sen viimeiseen hetkeen saakka. "Viimeinen! Lotte, minä en tajua tuota sanaa: viimeinen! Enkö ole tässä ja voimissani! Ja jo huomenna makaan maassa velttona ja hervottomana. Kuolla! Mitä se tarkoittaa? Tiedätkö, kun me puhumme kuolemasta, me uneksimme. Olen nähnyt monen luodun kuolevan; mutta niin rajallista on ihmisen elo, ettei hänellä ole tajua sen alusta eikä lopusta. Vielä nyt ’minun, sinun’! Sinun, oi rakastettuni! Ja hetken päästä – poissa, erossa sinusta – kenties ikuisesti? – Ei, Lotte, ei – Kuinka minä voisin hävitä? Kuinka sinä voisit hävitä? Mehän olemme!"