Yliopistojen synty

Pienemmissä kaupungeissa katedraalikoulujen opiskelijoiden ja kaupunkilaisten välinen jännitys kasvoi usein suureksi, joten katedraalikoulut siirtyivät suurempiin kaupunkeihin, kuten Pariisiin ja Bolognaan. Opiskelijat olivat tyytymättömiä heidän ja kaupunkilaisten välisiin jännitteisiin ja kirkon sensurointiyrityksiin. Tämän vuoksi he perustivat yliopiston, universitas. Yliopiston tarkoituksena oli olla suurimittainen, itsehallinnollinen ja pysyvä laitos korkeinta koulutusta varten.

Ensimmäiset yliopistot syntyivät Salernoon Etelä-Italiaan (v.800) pääaineenaan lääketiede, Bolognaan Pohjois-Italiaan (v.1088) pääaineenaan lakioppi, sekä Pariisiin (v.1150) jumaluusoppi, lääketiede, lakioppi, sekä filosofia. Pariisin yliopistosta tuli neljine tiedekuntineen eurooppalaisen yliopistolaitoksen esikuva. Euroopan lisäksi yliopistoja syntyi myös Aasiaan.

Muita merkittäviä eurooppalaisia yliopistoja olivat Oxford (v.1167) ja Cambridge (v.1209) Englannissa.

Arvostetuin oppiaine yliopistoissa oli teologia. Opetusta annettiin kaikkialla latinaksi, joten yhdessä yliopistossa annettuja opintoja oli mahdollista jatkaa jopa toisessa maassa. Keskiajan yliopistot olivat siis hyvin kansainvälisiä. Opettajia arvostettiin suuresti, heitä jopa käytettiin puolueettomina asiantuntijoina poliittisissa, taloudellisissa, juridisissa ja teologisissa ongelmissa.

Alun perin keskiaikaisissa yliopistoissa ei ollut kampusta. Opetusta järjestettiin siellä missä oli tilaa, kuten kirkoissa, opettajien kotona ja jopa yleisissä kapakoissa.

Yliopistoja oli kahdenlaisia, riippuen siitä kuka maksoi opetuksen. Ensimmäiseen tyyppiin kuuluvissa yliopistoissa opiskelijat maksoivat opettajille opetuksesta. Tällaista yliopistoa edusti muun muassa Bolognan yliopisto. Toiseen tyyppiin kuuluvissa yliopistoissa kirkko maksoi opetuksen. Tähän tyyppiin kuului muun muassa Pariisin yliopisto (koska kirkko maksoi opetuksen, määräsi se myös pääaineen, eli teologian). Tästä erosta seurasi myös muita eroja yliopistojen luonteessa. Bolognassa opiskelijat johtivat koulua, ja tämä laittoi opettajat usein suurten paineiden alle ja oli heille haitaksi. Pariisissa opettajat johtivat koulua, ja siksi siitä tuli suosittu paikka kaikille opettajille ympäri Eurooppaa.

Opiskelijat saivat erikoisoikeuksia, kuten vapautuksen asepalveluksista, veroista ja tulleista. Oppilaat saivat nauttia myös paljon papiston laillista suojelua. Opiskelijoita ei saanut vahingoittaa fyysisesti. Heidät voitiin haastaa oikeuteen ainoastaan kirkollisoikeudessa eli heitä ei voinut rangaista ruumiillisesti. Tämä mahdollisti sen, että oppilaat saattoivat rikkoa lakeja rankaisematta, mistä seurasi myös väärinkäytöksiä: varkaudet, raiskaukset ja murhat eivät olleet epätavallisia, kun nuoret miehet jätettiin ilman vakavia seuraamuksia.

Yliopistoihin ei päästetty naisia, koska opiskelijoilla oli pappisasema, eivätkä naiset voineet toimia pappeina. Yliopistoon ei ollut minkäänlaista pääsykoetta, mutta opiskelu oli hyvin kallista. Alun perin opiskelijat olivatkin vain aatelisia tai muuten vain varakkaampia.