Tellus

Vyöhykeaikojen tarkka noudattaminen ei kuitenkaan onnistu, joten siksi aikavyöhykkeiden rajat seuraavat valtioiden rajoja. Esim. Venäjällä sekä Yhdysvalloissa on monta eri aikavyöhykettä.

Maan syntyessä vuorokauden pituus oli 6 tuntia! Tämä vuorokauden kasvu johtuu siitä, että Kuun vetovoima aiheuttaa Maan merien vuorovesien siirtyvää liikemäärää Maan kiertoliikkeestä Kuun kiertoliikkeeseen. Se aiheuttaa kitkaa, joka jarruttaa maan pyörimisliikettä. Siksi Maan pyörimisnopeus hidastuu n. 0,02 sekuntia sadassa vuodessa. Samalla jokainen vuorokausi on hieman toistaan pidempi.

Vuodenaikojen vaihtelut ovat seurausta maapallon pyörimisakselin suhteesta Aurinkoon sekä Maan pallonmuotoisuudesta. Maan akseli "osoittaa" koko ajan samaan pisteeseen avaruudessa. Siksi pohjoinen sekä eteläinen pallonpuolisko ovat vuorotellen kääntyneet Aurinkoa kohti, taikka poispäin. Ratkaisevinta on kuitenkin se, että Maan sijainti kiertoradallaan muuttuu Aurinkoon nähden. Siksi myöskin säteilyn tulokulma eri leveyspiireille vaihtelee säännöllisesti vuoden mittaan.

Mitä suoremmin Auringon säteet osuvat maanpintaan, sitä enemmän ne lämmittävät. Säteet tulevat sitä viistommin, mitä kauemmaksi siirrytään päiväntasaajalta kohti napa-alueita. Säteilyä leviää laajemmalle alueelle, ja silloin lämmittävä vaikutus on vähäisempää. Lämmin vallitsee silloin, kun kyseinen pallonpuolisko on kääntyneenä Aurinkoon päin, ja kylmin silloin, kun alue sijaitsee Auringosta poispäin.

Maan pallomaisuus johtaa siihen, että päiväntasaajan sekä kääntöpiirien väliset alueet saavat ympäri vuoden kohtisuoraa säteilyä. Eli heillä on vain kesä. Keskileveyksellä tosin voidaan jo selvästi erottaa 4 vuodenaikaa: Talvi, kesä, syksy sekä kevät. Arktisilla sekä antarktisilla alueilla kevät, kesä sekä syksy ovat lyhyitä, mutta talvet pitkiä.

Vain 2 kertaa vuodessa, kevätpäiväntasauksena sekä syyspäiväntasauksena, kumpikin pallonpuolisko saa yhtä pitkän ajan säteilyä. Silloin koko maapallolla on 12-tuntinen päivä.