Tuulen kulutus

Tuulen mukana kulkeutuva hiekka myöskin pyöristää kallioiden sekä kivien pintaa, sekä kovertaa pehmeisiin kiviin onkaloita. Tuuli saa myöskin aikaan dyynejä eli hiekkakinoksia. Dyynien muodot vaihtelevat tuulen suunnan mukaan.

Rannikotkin ovat yksi alue, mikä kuluttaa maan pintaa tehokkaasti. Rannikolla tuuli kuluttaa myöskin yhteistyössä aallokoiden kanssa. Puolikuivat viljelymaat ovat myöskin paikka, jossa tuulen kulutuksen huomaa.

Tuuli pystyy kuitenkin kuljettamaan ainoastaan hiekkaa, sekä sitä hienompaa ainesta. Tuulen tasaisella ja kovalla vauhdilla on huomattava kuljetuskyky. Tuuli ei kykene siirtämään karkeaa ainesta, ja siksi tämä jää paikalleen suojaamaan alle jäävää ainesta kulumiselta.

Kun tuulen nopeus heikkenee, alkaa tuulen kuljettama aines kasaantua heti. Tästä syntyvät mm. dyynit. Yleisimpiä ovat tuulen suunnan mukaiset pitkittäisdyynit. Ne voivat olla jopa 100km pitkiä sekä 200m korkeita.

Tuulen kuljettamaa sekä kasaamaa hienoa maa-ainesta kutsutaan lössiksi. Se on voinut kulkeutua tuulen mukana satoja kilometrejä ennen kasautumistaan paksuksi kerrostumaksi.

Jääkauden aikana sekä jääkauden jälkeen voimakkaat tuulet kuljettivat ainesta nykyisen mustanmullan alueelle. Siellä se tarjoaa maataloudelle hyvät toimintaedellytykset.

Tuulen synnyttämiä kulutusmuotoja on enemmän kuin kasautumismuotoja.