Kotiaine.com Kotiaine.com
Takaisin edelliselle sivulle.

Puolukkaneitsyt

Hannele Huovin romaani Madonna (1986) käsitteli yhtenä ensimmäisistä suomalaisista kirjoista vielä 80-luvulla suhteellisen tuntematonta ilmiötä - lapsen sairastumista syömishäiriöön.

Päähenkilön, Marjatan lapsuus oli vaikea; isä petti äitiä ja riidat olivat arkipäivää. Teini-iän kynnyksellä lapsuuden haavat avautuvat, ja tämä yhdessä nyky-yhteiskunnan ulkonäköpaineiden kanssa puhkaisee laihduttamisen kierteen, jota pahentavat entisestään tieto tulevasta pikkusisaruksesta ÔÇô jonka Marjatta uskoo syrjäyttävän itsensä ÔÇô ja haluttomuus aikuistua ÔÇô kenties siksi, että vanhemmat ovat havainnollistaneet omalla käytöksellään millaista aikuisen elämä pahimmillaan on.

Luonteeltaan Marjatta on tyyppiesimerkki anoreksiaan sairastuvasta länsimaalaisesta tytöstä; älykäs, liiankin itsekriittinen, tunnollinen. Laihduttamalla hän tuntee hallitsevansa itseään ja elämäänsä, vaikka todellisuudessa hän polttaakin itseään loppuun samaa tahtia kaloreidensa kanssa.

Romaanin miljöönä toimii tavallinen, tuntematon pieni kaupunki. Sekä se, että kirjan henkilöhahmot edustavat selvästi tavallista suomalaista 1900-luvun lopun keskiluokkaa, antaen todenmukaisen kuvan siitä, että syömishäiriön voi saada kuka tahansa.

Henkilöhahmot ovat pääosin onnistuneita. Marjatan äiti on selkeästi toinen päähenkilöistä. Yhtenä kirjan teemoista on hänen surunsa siitä, että hän ei ole voinut tarjota kahdelle ensimmäiselle lapselleen idyllistä, rauhallista kasvuympäristöä, ja siitä, ettei hän osaa auttaa tytärtään tämän taistelussa syömishäiriötään vastaan ( s. 25: "Molemmat sen tunsivat. Teki kipeää, kun sisältä löytyi sellainen sähköpaimen, este. "Minä en pysty enää koskettamaan omaa lastani!" kirahti äidin ahdistunut ajatus. Hän istui vuoteen laidalla ja katsoi selkää, jossa lapaluut törröttivät luisina ja luotaan työntävinä. "Siipien paikat", huomasi äiti ajattelevansa.).

Perheen isä on mielenkiintoinen hahmo, josta jätetään paljon arvailujen varaan. Kalesta, Marjatan veljestä sekä hänen suhteestaan tyttöystäväänsä Hillaan olisin halunnut tietää lisää. Perttu, Marjatan luokkakaveri, on yksi romaanin loppupään päähahmoista, mutta tämän henkilökuva jää hiukan pintapuoliseksi. Itse olisin kaivannut siihen hiukan särmää, sillä nyt Perttu jää perusmukavaksi, tasaiseksi ja kiltiksi luontoharrastajapojaksi, joka ei herätä tunteita puoleen eikä toiseen. Toisaalta, ehkä Pertun kaltainen tylsähkö poika onkin juuri sitä mitä Marjatta tarvitsee parantumisensa tueksi.

Teksti oli mukaansatempaavaa, ja lyhyet luvut pitänevät hitaampienkin lukijoiden mielenkiintoa yllä. Myös virkkeet olivat lyhyitä, mutta paikoitellen hiukan töksähteleviä. Kieli oli dialogissa lähinnä tavallisen arkipäiväistä tai murteellista, kuvailussa taas kielikuvilla vahvasti höystettyä, monipuolista ja jopa runomaista. Mukaan tekstiin olikin ujutettu kansanrunoutta, joka piristi kirjaa ja loi jonkinlaisen kontrastin muuten niin synkälle tekstille.

Kirjan yleistunnelmaa ei voikaan kuvailla onnelliseksi. Suurimmassa osassa kirjaa tunnelma on enemmänkin surullinen, haikean unenomainen (s. 30: "Peilinsoikiosta tuijotti särkisilmäinen Marjatta kuin hoikkarunkoinen kuu. Harmaanvaalea leijonanharja heijui hopeasuonistona ilmassa. Kirjat pöydällä avautuivat ja huusivat.") tai jopa hiukan kuvottava (s. 14: "Vessassa hän oksensi. ?äsken ahmitut, huonosti pureksitut palat kelluivat pytyssä. Ruoka näytti juuri siltä miltä pitikin, värien inhottavaa sekamelskaa, kuin hurjimman taidemaalarin jäljiltä." ). Nykyaika, Marjatan lapsuusmuistot sekä unet ja kuvitelmat menevät iloisesti sekaisin.

Romaani tuntuu kuitenkin loppuvan kesken. Yleensä pidän avoimeksi jääneistä lopuista, mutta Madonnan kohdalla tuntui kovasti siltä että painossa oltaisiin unohdettu viimeinen luku kokonaan.

Kirja on mielestäni mielenkiintoinen kuvaus syömishäiriötä sairastavan teinitytön arkielämästä ja parantumisprosessin, joka vaatii lähes aina useiden vuosien terapian, alkamisesta. Se olisi varmasti esimerkiksi syömishäiriöön sairastuneen läheiselle oiva tapa ymmärtää paremmin sairastuneen ajatusmaailmaa ja tautia yleensä. Madonna sivuaa kuitenkin myös muita vakavia teemoja; nyky-yhteiskunnan kauneusihanteita ja niiden noudattamisen vaikeutta sekä raiskausta. Kokonaisuutena lukemisen arvoinen teos.

Oppiaste:Yläaste Aine: Äidinkieli ja kirjallisuus Vuosi: 2007 Sanoja: 488 Arvosana: 10/10
Tehtävä:Kirjoita kirja-analyysi Hannele Huovin kirjasta Madonna (1986). Käyttäjien arvosana: 7.1/10
Kirjoittaja:Cynthia
Korjaamaton aine
Tekstiversio
Virheet punaisella, kommentit oranssilla. Vie hiiri merkityn kohdan päälle lisätietoa varten.
Arvostele aine:
Kommentoi ainetta
Nimimerkki:
Kommentti:
Lukijoiden kommentteja
super, 17.05.2011
todella pitkä teksti, olisi voinut ehkä tiivistää vielä enemmän. tieto oli kuitenkin tosi laaja, ihan hyvä teksti! pitää vaa muutella aika paljon, koska ope älyy samantie ettei tää oo ite kirjotettu :D
Noitnetta, 18.12.2010
aika näppärää tekstiä ylä-asteelaiselta..! toi pitkä lause on kyllä vähän hassu, aikamoinen tiedontulva :D tekee tekstistä raskaan lukea. 9
kisu, 30.10.2010
"Teini-iän kynnyksellä lapsuuden haavat avautuvat, ja tämä yhdessä nyky-yhteiskunnan ulkonäköpaineiden kanssa puhkaisee laihduttamisen kierteen, jota pahentavat entisestään tieto tulevasta pikkusisaruksesta ÔÇô jonka Marjatta uskoo syrjäyttävän itsensä ÔÇô ja haluttomuus aikuistua ÔÇô kenties siksi, että vanhemmat ovat havainnollistaneet omalla käytöksellään millaista aikuisen elämä pahimmillaan on."

en oo koskaan nähny näin pitkää lausetta

moi, 17.11.2009
iha surkee, ei kukaaan oikeesti kirjoita tolla tavalla, ei toi mee läpi kenellekkää opelle! pällit
Anonyymi, 26.11.2008
sivuhenkilöt?