Tie legendaksi selkärankoja värisyttämään

Pohtiessani syytä, miksi täysin lentokyvyttömästä närhestä tuli legendaarinen mäkikotka ja miten hän onnistui pääsemään kansan tietoisuuteen ymmärsin, että siihen ei vaadittu kuin Eddie itse ja tiedotusvälineet. Media huomasi ja valitsi Eddien hänen kyvyttömyytensä vuoksi. Hänestä kirjoitettiin lehtiartikkeleita ja hänen hyppyänsä selostajat hehkuttivat kuin Suomen tasavallan presidentti kalaretkeä Vladimir Putinin kanssa. Eddie ei ollut sankari, hän oli itse kykenemättömyys.

Jos liikumme vielä mäkilegendojen keskuudessa pohtien Janne Ahosen persoonaa, tulee ensimmäisenä varmasti mieleen Ahosen eleettömyys, kautta aikojen kuivimmat tuuletukset voiton jälkeen sekä lähes täydellisen urheilijan esikuva junioreille. Ahosesta ei kukaan kykene eikä ole kyennyt mainitsemaan yhtään pahetta. Hänhän jopa lopetti tupakoimisen viime syksynä. Kysymys kuuluukin, kuinka moni tiesi Ahosen tupakoimisesta ennen noita puolen vuoden takaisia artikkeleita. Täydellisyyden kuva säilyi ennallaan, ehkä jopa korostuikin. Enää ei puuttunut kuin ikuisesti historian kirjoihin jäävä saavutus, josta media voisi väännellä toinen toistaan upeampia ja ylistävämpiä juttuja.

Legendaarisuuskysymystä voi myös lähestyä ajattelemalla sanan alkuperäistä merkitystä. Netin vapaa tietosanakirja Wikipedia määrittää sanan legenda tarkoittamaan alunperin pyhimyksestä kertovaa tarua, jossa keskeisessä osassa ovat kyseisen henkilön tekemät ihmeteot. Jos ajattelemme pyhimyksen paikalle urheilijan, tuo määritelmä voisi kuvata myös urheilulegendoja.

Vastaan tulisi kuitenkin ongelma, kun pitäisi määritellä mikä teko on ihmeteko. Voisin väittää, että Suomessa Lasse Viren on enemmän legendan asemassa kuin Paavo Nurmi. Eikö yhdeksässä olympikullassa ole riittävästi ihmetekoa verrattuna Virenin neljään voitoon? Viren nyt vain sattui kaatumaan 10 000 m voittojuoksunsa aikana. Tuosta juoksusta ovat sen ajan suomalaiset selkäpii väristen kertoneet sankaritarinaa jälkipolvilleen ja näin helpohkosti sivuuttaneet kaikkien aikojen ylivoimaisimman juoksijan.

Maailmassa on hyvin monia Nurmen kaltaisia lähes ylimaallisia urheilijoita, jotka eivät ole päässeet edes hänen asemaansa. Legendan syntymiseen eivät yksinkertaisesti riitä huippusuoritukset. Niitä ei edes välttämättä vaadita. Loistavat voitot esimerkiksi olympialaisissa takaavat ainoastaan sankarinviitan ja kakkukahvitarjoilun lentokentällä. Toisinaan legenda-nimityksen saavuttamiseksi joutuu jättämään kaiken kirjaimellisesti. Kolminkertaiselta F1-mestarilta Ayrton Sennalta vaadittiin lähes kahdensadan kilometrin tuntivauhdilla kuolettava törmäys radan reunukseen. Vasta tuolloin hänen arvostuksensa nousi yleisesti oikeudenmukaiselle tasolle.

Yleinen sananlasku "legendaksi ei tulla, legendaksi synnytään" pitää täysin paikkansa. Legendan tie on monien sattumien summa. Ei riitä, että olet paras. Sinun täytyy olla jonkinlainen yli-ihminen ja tässä ei nyt puhuta urheilusuorituksista. Vaikka media tekee hartiavoimin töitä synnyttääkseen uusia ja taas uusia jälkeläisiä tuohon selkärankojamme nykivään joukkoon, kaiken alku olet kuitenkin sinä. Voit olla häviäjä, jonkinlainen marttyyri, voittaja, todellinen sankari tai esimerkiksi onnettomuuden uhri. Tärkeintä on kuitenkin tehdä tuo kaikki näkyvästi, tavalla jolla sitä ei ole kukaan ennen tehnyt.