Muisti on laaja käsite

Muistimme alkaa kehittyä välittömästi syntymän jälkeen. Kuka tietää, vaikka jo aiemminkin. Alamme kerätä tietoa ja havaintoja ympäröivästä maailmasta. Tunnistamme ääniä, hajuja, makuja, kosketuksia ja muita ja hyvin pian pystymme yhdistämään ne johonkin tiettyyn asiaan. Muistimme siis toimii, koska kykenemme tiedostamaan, että esimerkiksi tuo tietty ääni kuuluu äidillemme.

Kun "vauvavaiheesta" hiukan vartumme ja kehitymme, muistimme on aktiivisimmillaan. Tämän voi huomata hämmästyksekseen, kun hoitaa samoja lapsia kolmena peräkkäisenä kesänä. Vaikka muistipeli olisi aivan uusi, korttien reunat eivät ole kuluneet, eivätkä taittuneet, lapset yleensä löytävät pareja aivan käsittämättömän nopeasti.

Tässä vaiheessa, noin viisivuotiaana, lapsilla on myös joskus jopa hermojaraastava kyselyvaihe: "Miksi? Mitä? Miksi ei? Miten niin?.." Se menee yleensä ajan myötä ohi tai ainakin hiukan laantuu. Olen henkilökohtaisesti tullut siihen tulokseen, että tällainen vaihe ihmisen elämässä on lähes välttämätön. Lapsen aivotoiminta kehittyy hurjaa vauhtia, eikä muisti ehdi aina sisäistää tietoa niin paljon lyhyessä ajassa.

Kysely ja ihmettely siis hidastavat tietotulvaa ja kaikki tarpeellinen ehtii lokeroitua muistin syövereihin oikeisiin paikkohin. Edellämainitusta johtuen lapsen mielikuvitus on lähes rajaton. Myös värikkäät ja mukaansatempaavat lastenkirjat rehevöittävät sitä. Tämä johtaa siihen, että usein lasten leikit voivat aikuisten mielestä olla vallan mahdottomia. Silloin tällöin tällaiseen tilanteeseen pätee kuitenkin vanha sananparsi 'antaa lasten leikkiä'.

Lapsivaiheesta matka jatkuu kohti iloisen ja reippaan koululaisen arkea. Tällöin alkaa ihmisen elämässä rankkaakin rankempi vaihe. Suurinpiirtein kaikki asiat perustuvat muistamiseen. On vieraan kielen sanoja, matematiikan yhtälöitä, kemian kaavoja ja historian tapahtumia.

Tässä vaiheessa joku voisi väittää, että kaikkien näiden oppiminen ja muistaminen on täysin mahdotonta. Voin ilokseni kertoa, että se ei suinkaan ole. Se vain vaatii työtä ja itsehillintää. Kun kerran asiat opettelee kunnolla, ne putkahtavat muistin syövereistä suhteellisen helposti melko pitkänkin ajan kuluttua.

Toki muistia on hyvä välillä virkistää, ettei se pääse ruostumaan. Jossain elämän vaiheessa voi tulla eteen tilanne, että joutuu kaivelemaan asioita sieltä syvemmältä muistista. Esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa olisi hyvä, jos tähän toimenpiteeseen ei tuhrautuisi kovin paljon kallista aikaa.

Ihmisille koittaa myös se aika elämässä, kun tarvitsee muistaa suurimmaksi osaksi vain elämisen kannalta välttämättömimmät asiat. Aikuisena ei normaalisti ole enää tentteihin lukemista eikä muutakaan ylimääräistä. Tällainen tilanne on oikeastaan melko ihanteellinen.

Ihmisen ikääntyessä myös muisti pätkiminen on aivan nrmaalia kaikenikäisillä. Siitä ei kannata suuremmin huolestua. Itse asiassa minäkin mielelläni unohtaisin epämieluisia muistoja. Ne vain tuntuvat kummittelevan mielessä epämiellyttävän kirkkaana. Kaikenlaiset vastoinkäymiset ja muut negatiiviset asiat jättävät muistiin jälkensä. Ne eivät tunnu kovin mukavilta, mutta ovat silti yksi osa muistiamme eikä siitä pääse yli eikä ympäri.

Myös iloiset ja onnelliset asiat voivat jättää jälkiä muistiimme. Positiiviset kokemukset keventävät painavaa muistojen taakkaa ja siksi mielestäni onkin tärkeää osata ottaa ilo irti elämän pienimmistäkin asioista.

Muistimme laajenee jarkuvasti, vaikka emme sitä itse tiedosta. Seuraamme ja havaitsemme koko ajan ympärillämme tapahtuvia asioita. Monet haluavat laajentaa muistiaan vielä muutenkin, esimerkiksi opiskelemalla vielä aikuisenakin tai vaan lukemalla kirjoja ja seuraamalla uutisia.

Kaikesta tästä voimme päätellä, että muisti on todella laaja, monimutkainen ja jopa hieman mystinen käsite. Ja ennen kaikkea monipuolinen ja kiehtova. Suosittelenkin lämpimästi jokaista tutkimaan, testaamaan ja laajentamaan muistiaan mahdollisimman paljon.