Yksin aukiolla

Vaikka novellissa käsitellään vaikeita asioita, on se sävyltään ystävällinen. Päähenkilö ja kertoja, joka nimeä ei mainita, on Ukrainasta kotoisin oleva nainen, joka entisessä kotimaassaan oli kouluttautunut juristiksi. Uudessa maassa hän ei kuitenkaan ole muuta kuin uuden kielen opiskelija.

Ystävänsä, filippiiniläisen Auroran, kanssa päähenkilö yrittää sopeutua heille täysin uuteen maailmaan, jossa heillä on vastassa oudot ihmiset, kieli ja kulttuuri. Vaikka he ovat kovin erilaisia, heitä yhdistää kaksi asiaa: tilanne, jossa he molemmat ovat, sekä tapa, jolla he saapuivat. Heidät molemmat ostettiin netistä.

Molemmat naiset saapuivat Suomeen välittäjän avulla, Aurora heti tavattuaan tulevan miehensä, kertoja vasta vuoden kuluttua. Auroran miehestä ei puhuta mitään, kun taas päähenkilö kertoo miehensä oleva nauravainen vakuutusyhtiön johtaja, jonka poika ei edes katsonut häneen ensimmäisen vuoden aikana, jona tämä asui Suomessa. Tekstistä saa paikoitellen sellaisen kuvan, että päähenkilö on alistuneen tyytyväinen tilanteeseensa; hän itse valitsi oman tiensä; kun taas Aurora kertoo miehen ottaneen - tai oikeammin ostaneen hänet verkosta.

Novellissa itse asiassa ei suoraan sanota uuden kotimaan olevan Suomi, mutta sen voi lukea rivien välistä: maassa ollaan totuttu vain hymyilemään, ihmiset ovat hiljaisia ja vetäytyneitä. Opistolla, jossa naiset opiskelevat uutta kieltä, "patterit paahtavat", mikä kertoo maan olevan viileä.

Suomeen päähenkilö löysi tiensä rakkauden ja paremman ja helpomman elämän toivossa. Suomessa kuitenkin päähenkilö kohtaa uusia ongelmia. "Sanottavaa aina löytyy, mutta kun ei ole tarvittavia sanoja. Päässä surisee kun yrittää laittaa sanat peräkkäin. Yrittää, yrittää ja silti tuntuu ettei pääse eteenpäin, minnekään, tai ei pääse tänne, tähän maahan, näiden meininkeihin." Kielimuuri kuvaa tavallaan myös muita sopeutumista estäviä ongelmia, kuten kulttuurieroa.

Ala-Harju käyttää novellissaan vankkoja ja lyhyitä lauseita, sekä yksinkertaisia sananvalintoja, kuten: "Minun miehen auton väri on kerma --". Pelkästään jo ne saavat lukijan ajattelemaan, että kertoja on ulkomaalainen. Yksikertainen kerronta ei kuitenkaan tee novellin lukemisesta helppoa, etenkin kun aika ja paikat hyppivät novellissa hieman sinne tänne, päähenkilön kodista menneisyyteen ja opistolle.

Kertoja on ilmeisen turhautunut, koska ei kykene kommunikoimaan riittävästi: "Vaikka ei puhumisesta välttämättä tule mitään, kun ei ole oikein kieltä, tai on kyllä kun liimaa sanat peräkkäin. Sekamelska siitä tulee, mutta aika pieni, kun sanoja on niin vähän". Ehkä tämän vuoksi hän tuntee yksinäisyyttä myös Auroran seurassa.

Muutenkin kertojan suhde ystäväänsä tuntuu omalaatuiselta: tilannetta ja kielimuuria lukuunottamatta heillä ei ole paljoakaan yhteistä. Kertoja kuvaa itseään vanhaksi, Auroraa nuoreksi ja kiiltävätukkaiseksi. Hän tuntuu myös olevan jollain tavalla kateellinen Auroran nuoruudelle: "Kyllä kiiltävätukkaisesta maksettiin enemmän!".

Kielitaidon puutteen takia päähenkilö on menettänyt osan identiteettiään, eikä hän myöskään tunne saavansa tarpeeksi arvostusta muilta uudessa kotimaassaan. Hän pohtii mennäkö töihin opiston jälkeen, mutta mitä se olisi, juristi luuttuamassa toimistojen lattioita?

Novellin lopussa selviää nimen Aukio -tarkoitus. Päähenkilö kertoo muiden kulkevan kohti Kiovan toriaukiota, vaatimaan uutta järjestystä. "Minä tulin tänne, siinä on minun uusi järjestykseni", kertoja kuvaa katkerasti. "Heillä on siellä aukio. Minulla ei sellaista ole, paikkaa johon mennä ja puhua niin selvästi että kaikki ymmärtävät." Vaikka kertoja Auroran kanssa on löytänyt oman aukionsa, Internetin, se ei kuitenkaan aja aivan samaa asiaa.

"Mikä sana löytyy sinun, hänen, meidän, teidän ja heidän lisäksi? Ei siellä ole muita kuin minä. Siis minä ihan yksin, muaalla ja omissa oloissa, oman pään sisällä." Kaikkien muiden ihmisten ympäröimänä kertoja tuntee itsensä yksinäiseksi ja väärinymmärretyksi. Silti hän on tyytyväisempi tilanteeseensa, kuin kaunis nuori Aurora. Häntä ja hymyilevää miestä onnisti, kun he löysivät toisensa.

Ehkä novelli ei kerrokaan yksinäisyydestä ja maahanmuuttajan ongelmista, vaan ihmisen vahvuudesta selviytyä yksin outojen ja vieraiden - muiden - ympäröimänä. Kertoja pääsee aukiolle, mutta hänen aukionsa on kovin kaukana toisten Kiovan aukiosta.

"Maailmassa on helppo elää maailman mielen mukaisesti; yksinäisyydessä on helppo elää oman mielen mukaisesti. Suuri ihminen on se, joka suuren joukon keskellä säilyttää täysin yksinäisyyden tuoman itsenäisyyden." -R.W.E