Mitä uskonto minulle merkitsee?

Perheeni ei ole ikinä ollut uskonnollinen. Kuulumme kirkkoon, mutta vanhemmilleni se ei merkitse mitään. En lapsena ikinä käynyt kirkossa tai rukoillut iltaisin. Siihen perustuukin kasvamiseni erilleen kirkon vaikutuspiiristä.

Viime vuonna olin rippileirillä. Se ei varsinaisesti muuttanut käsityksiäni eikä ainakaan mitenkään herättänyt minua uskomaan. Opin kuitenkin paremmin kunnioittamaan uskovaisia ja heidän maailmankuvaansa. Kävin kylläkin rippipappini kanssa väittelyitä Raamatun todenperäisyydestä ja loogisuudesta, joista hän ei kuitenkaan pystynyt minua kunnolla vakuuttamaan.

Rippikoulun jälkeen päädyin lähtemään mukaan kotiseurakuntani isoskoulutukseen ja viime kesänä olinkin sitten avustamassa muutamalla leirillä. Rippikoulun ja isoskoulutuksen myötä olenkin muutamana viime vuonna käynyt kirkossa useammin kuin koskaan ennen ja ollut mukana seurakunnan tapahtumissa ja toiminnassa. Viihdyn näissä tapahtumissa, mutten edelleenkään koe uskovani Jumalaan tai edes hyväksyväni kaikkia kirkon käytäntöjä. Toisaalta kirkko kuitenkin tekee paljon hyvää.

Olen pohtinut paljon omaa uskoani rippikoulussa ja sen jälkeen. Olen jopa miettinyt eroavani joskus kirkosta, vaikka se onkin antanut minulle paljon viime vuosina. Yksi syy tähän on se, etten hyväksy kirkon asenteita tiettyjä asioita kohtaan. Esimerkkinä voisivat olla homoavioliitot. En voi käsittää enkä hyväksyä kirkon mielipidettä niistä. Mikseivät ne ole hyväksyttyjä? Homothan ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, miksei kirkko voi hyväksyä sitä? Eikö Jumala rakastakaan kaikkia tasavertaisesti.

Toinen esimerkki on naispappeus. Jos Raamatun mukaan, joka muutenkin on epälooginen lähde, joku -eli Pietari- on joskus sanonut "nainen vaietkoon seurakunnassa", voidaanko lausahdusta muka soveltaa vielä nykypäivänäkin, noin 2000 vuotta myöhemmin? Ja taaskin päästään kysymykseen Jumalan tasapuolisesta rakkaudesta.Nämä ovat kaikki vaikeita kysymyksiä, ja mielipiteitä on varmastikin lähes yhtä monta kuin ihmisiä.

Olen myös tutustunut Raamattuun, ehkä enemmän kuin olisi tarpeen, ottaen huomioon, etten edes usko sen opetuksiin. Mielestäni kyseinen teos on hyvin epämääräinen ja epälooginen. En ole lukenut sitä vielä kokonaan, mutta silti olen löytänyt todella outoja asioita: esimerkkeinä Eevan ja Aatamin pojat, Kain ja Abel, jotka siis olivat maailman kolmas ja neljäs ihminen. Raamattu kertoo Kainin tappaneen Abelin ja lähteneen etsimään itselleen vaimoa.Tässä kohtaa pysähdyn miettimään. Miten Kain voi löytää itselleen vaimon, jos maailmassa ei hänen lisäkseen ollut kuin hänen vanhempansa ja mahdollisesti sisaruksensa?

Lisäksi outoihin asioihin kuuluu helvetti-taivas-asetelma. Miksi helvetti on olemassa, jos kerran Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon ja Jeesuskin kuoli ihmisten syntien takia? Sekin on ongelma, johon en ole vielä löytänyt tyydyttävää vastausta, vaikka papit, uskonnonopettajat ja muut yrittävätkin selittää asiaa Raamatun monilla kirjoittajilla ja ihmisen vapaalla tahdolla. Silti on vaikea uskoa.

Kuitenkin minulla on paljonkin kunnioitusta kirkkoa ja uskovia ihmisiä kohtaan. Minusta on hienoa, jos ihmiset voivat löytää Raamatusta tukea, lohdutusta tai muuta. Se vain ei ole minua varten. Lisäksi minusta kirkko tekee hienoja, kunnioitettavia asioita, kuten lähetystyötä, diakoniatyötä, lasten päiväkerhoja ja paljon muuta.

Lisäksi olen kiinnostunut muista uskonnoista ja kunnioitan niitä. En tunne henkilökohtaisesti kovinkaan monia eri uskontokuntien edustajia, mutta olisi mukava tuntea, koska olisi hauska tutustua erilaisiin näkemyksiin.

Jos minulle olisi lapsena kerrottu luomisteoriasta, Jumalasta ja Jeesuksesta,ja olisin käynyt pyhäkoulussa ja kirkossa, olisi elämänkatsomukseni varmasti hyvin erilainen ja olisin erilainen ihmisenä. Toisaalta en usko, että loppupeleissä uskonto vaikuttaa kovin paljon siihen, mitä olen.