Syö vihanneksesi!

Aurinko, tuo kelpo fuusioreaktori, lähettää meille valona melkeinpä rajattomasti energiaa. Puhe energiatehokkaasta tai -tehottomasta ruoantuotannosta on siis järjetöntä. Pikemminkin tulisi puhua kasteluveden ja viljelysmaan tarkasta hyödyntämisestä, etenkin nälästä kärsivillä alueilla. Sitä Aulio artikkelissaan oletettavasti tarkoittaakin, vaikka ei suoraan sanokaan.

Pimentelit ovat tutkimuksessaan laskeneet mm. sen, että Yhdysvalloissa karjan ruokkimiseen käytettävä vilja riittäisi ruokkimaan 840 miljoonaa ihmistä - mikäli nämä olisivat kasvissyöjiä. Luvun perustana on ilmeisesti oletus siitä, että rehuvilja käytettäisiin ravinnoksi sellaisenaan. Todellisuudessa asia ei ole näin yksinkertainen. Kansa tuskin haluaisi elää pelkällä karjanrehulla päivästä toiseen. Vilja olisi jalostettava eteenpäin prosesseissa, joissa fossiilista energiaa kuluu ja ympäristöä saastuu. Ei siis aivan ongelmatonta tämäkään.

Lisäksi on muistettava, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä. Terveellinen ja tasapainoinen ruokavalio sisältää monipuolisesti kasviksia - mutta myös lihaa. Eläinkunnan tuotteista luopumisen aiheuttamia puutostiloja voidaan tietenkin ehkäistä esimerkiksi soijalla ja B12-vitamiinia sisältävillä tableteilla. Ravintovaatimuksemme eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään energiatarpeen tyydyttämiseen, vaikka Cornell-instituutin tutkijat siihen jostain syystä yksisilmäisesti keskittyvätkin.

Kaikesta tästä huolimatta Aulio innostuu vertaamaan tutkimuksen lukua maapallon nälänhädän piinaamien määrään, joka FAO:n mukaan on noin 800 miljoonaa. Vaikutelmaksi jää, että maailman nälkäongelma voitaisiin ratkaista siirtymällä länsimaissa sekaravinnosta kasvisravintoon. Pimentelien mukaanhan yhden eläinperäisen proteiinin tuottaminen vaatii 25 kaloria, 11 kertaa sen, mitä vastaavaan kasviproteiiniin vaaditaan.

Onko nälässä kuitenkaan kyse liian vähäisestä tuotannosta? Länsimaiden kohdalla ongelmana on jo vuosikymmenien ajan ollut pikemminkin ylituotanto. Paljon hyvää viljelysmaata on tyhjän panttina, koska maanviljelys kannattaa huonosti. Suomessa on puhuttu jopa viljan hyödyntämisestä energiantuotannossa polttamalla se. Voi- ja munavuoret eivät ole kadonneet mihinkään, vaikka kehitysmaissa riittää nälkäisiä köyhiä.

Köyhyys onkin avainsana nälänhädästä puhuttaessa. Ei ole väliä sillä, tuotetaanko yksi naudanlihaproteiini syöttämällä eläimelle 40 kasviproteiinia vai käytetäänkö rehu suoraan ihmisravintona. Länsimaiset viljelijät voisivat joka tapauksessa ruokkia nälkäiset, mutta eivät tee sitä, sillä köyhillä ei ole varaa maksaa. Vaikka nälkää näkevän väestön ehkä lukujen perusteella kannattaakin suosia kasvispainotteista ravintoa, länsimaiden ruokailutottumusten muuttaminen ei ongelmaa ratkaise.

Jos lihaa kuitenkin haluttaisiin tuottaa mahdollisimman energiatehokkaasti, tulisi keskittyä broilereihin. Näin ainakin David ja Marcia Pimentelin mukaan. Heidän laskelmansa osoittavat, että broileria voidaan samalla energiapanoksella tuottaa kymmenkertainen määrä naudanlihaan verrattuna. Omituista, sillä juuri täyteen ahdetut häkkikanalat ovat olleet luonnonsuojelijoiden kovan kritiikin kohteena. Laitumella vapaana käyskentelevä luomulehmä ei saa läheskään yhtä monia kuohuksiin. Onko tuotannon tehokkuus siis järkevin mittari, vai tuleeko asiaa tarkastella toisesta näkökulmasta? Elopainoahan kertyy eniten silloin, kun olio ei tuhlaa energiaansa liikkumiseen.

Lihavuus, etenkin Atlantin takainen sellainen, nousee sekin Turun Sanomien artikkelissa esille. Jostain syystä Cornell-yliopiston tutkijat ovat luoneet hämmentävän aasinsillan käsittelemällä ruoantuotannon ohessa myös amerikkalaisten tunnetusti epäterveellisiä elintapoja. Väestön "lihoamisesta" syytetään epäsuorasti liiallista lihansyöntiä todistelemalla amerikkalaisten saavan ravinnostaan liian paljon energiaa ja proteiineja. Huomiotta jäävät vyötärön venymisen todelliset syyt, länsimainen vähän liikuntaa sisältävä elämäntyyli ja hedonistinen sokeripitoisilla herkuilla mässäily.

Aulio on yhdessä Pimentelien kanssa lähtenyt ristiretkelle lihansyöntiä vastaan kuvitellen täten pelastavansa planeetan. On totta, että voisimmekin ehkä käyttää vähemmän luonnonvaroja, jos luopuisimme lihansyönnistä. Lihan käyttö ei kuitenkaan ole yksin romuttamassa muutoin kestävää kehitystä. Energiaa ja luontoa säästyisi huomattavasti enemmän, jos lopettaisimme kaiken muunkin turhuuden: elokuvissa käymisen, yksityisautoilun, väljän rakentamisen ja niin edespäin.

Lihansyönti on ehkä tehotonta, mutta maailma on täynnä asioita, jotka ovat saastuttavia ja tehottomia. Miksi nostaa kaikista niistä juuri tämä erikseen tarkasteltavaksi, ikään kuin kyseessä olisi poikkeus eikä sääntö? Elintapamme ekologista kestävyyttä arvioitaessa lihansyönnin osa on mitätön.