Citius, altius, fortius

kulttuurin kohdalla on minustakin mahdollista puhua kehityksestä ja olet oikeassa siinä, että taide on sidoksissa kulttuuriin. Vaikka sidos onkin olemassa, ei siitä huolimatta näiden kahden välille voi minusta vetää yhtäläisyysmerkkiä ja todeta, että taiteenkin kohdalla tulee puhua kehityksestä. Moni muukin ilmiö seurailee tiiviisti kulttuurissa tapahtuvia muutoksia, mutta kehityksestä puhuminen tuntuu niiden yhteydessä omituiselta.

--- ettet puhu juurikaan siitä miten taidetta sitten voi arvioida ja arvottaa ja kuinka tämä arviointi voi olla jopa tieteellistä. ---

Tällainen pohdinta olisi sinänsä ansiokasta, mutta osuisiko se aiheen ytimeen? Taidehan on vain osa käsiteltävää asiaa ja sen yhteydessä olennaista on mielestäni lähinnä ajan mittaan tapahtuva muutos, eivät niinkään yksittäisten teosten arvioinnissa mahdollisesti käyttökelpoiset menetelmät.

--- Apurahajärjestelmäänhän on sisäänkirjoitettu ajatus tukemisen arvoisesta taiteellisesta toiminnasta erotettuna jostain muusta. ---

Todistaako tämä kuitenkaan muusta kuin siitä, että apurahajärjestelmää pyörittävä taho katsoo subjektiivisesti olevansa riittävän pätevä päättämään siitä, mikä taide on arvokasta ja mikä ei? Onko realistista edes odottaa, että nykyisyydessä voitaisiin tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä osa meidän aikamme taiteesta vaikka 200 vuoden kuluttua katsotaan merkittäväksi ja mikä ei?

Tietysti apurahan myöntämisestä päätettäessä käytössä tulee olla jonkinlainen mittari, koska muutoin seurauksena olisi täysi kaaos. Mittarin olemassaolon perusteella ei kuitenkaan minusta voida väittää, että mittari välttämättä olisi mielekäs tai objektiivinen.

--- Kun kirjoitin päivemmällä, en ollut mielestäni mitenkään "kriittinen" tai kärkäs, vaan nimenomaan vittuuntunut ja siksi varmasti vittumainen. ---

Haluaisitko tarkentaa, mistä tämä suuri vittuuntuminen kumpuaa? Jopa aineen kirjoittajana tuntuu hämmentävältä, että joku liittää siihen niin voimakkaita tunnelatauksia. Kyseessähän on kuitenkin yhden lukion kurssin suorittamisen yhteydessä kirjoitettu harjoitustyö, joka sisältää yhden oppilaan mielipiteitä ja niiden perusteluja.

--- Yleisemmällä tasolla en kuitenkaan jaa ajatusta siitä, että kriitikon pitäisi pystyä itse tuottamaan kritiikkinsä kohde. Minulle riittää, jos kriitikko pystyy tuottamaan mielekästä kritiikkiä. ---

Totta kai hyvää kritiikkiä voi esittää myös silloin, kun ei itse tuota sisältöä kyseisellä tavalla. On mahdollista olla pätevä elokuvakriitikko ohjaamatta itse elokuvia.

Heitollani viittasin siihen, että kritiikki saa mielestäni erityistä painoarvoa, jos kriitikko pystyy virheiden osoittamisen lisäksi myös näyttämään omalla suorituksellaan miten ne vältetään. On liian helppoa vaatia muilta täydellisyyttä asettamatta myös omia suorituksiaan kritiikin kohteiksi, varsinkin jos on sellaisia joka tapauksessa jo tuottanut.

--- En väitä, että päivällinen kirjoitteluni olisi ollut sitä, mutta välttämättä se että antaa 97 pistettä ja paljastaa että "yhtäkkiä" kirjoitetaan noin ei myöskään siltä tunnu. ---

Pitää sinänsä varmastikin paikkansa - opettajien tulisi antaa oppilailleen enemmän perusteltua kritiikkiä pelkän pisteytyksen ja yksittäisten virheiden korjaamisen sijaan. Tässä kuitenkin törmätään ikäviin realiteetteihin; kummallakaan meistä ei ole tämän lisäksi 20-30 ainetta korjattavana, joista osassa on vielä paljon perustavanlaatuisempia puutteita.

Oppilaiden ajattelu- ja argumentaatiokyky kehittyisi epäilemättä paremmin, jos jokainen saisi aanelosen verran positiivista ja negatiivista palautetta. Valitettavasti koululaitoksen nykyisillä resursseilla tähän on harvalla opettajalla mahdollisuus. Voimavarat kuluvat loppuun jo siinä, että yritetään saada kaikki oppilaat kirjoittamaan vähintään se approbatur ylioppilaskokeessa.

Sana "kehittyä" on kyllä monessa kohtaa huono kun puhutaan taiteesta (ja ongelmallinen monessa paikassa). Taide kuitenkin heijastelee kulttuuria, ja läntisen kulttuurin historiallista muutosta voi mielestäni perustellusti kuvata kehityksenä. Elävä taide väistämättä keskustelee historiansa kanssa ja rakentaa sen päälle, kerroksiin, niin viittauksin kuin ihan konkreettisen tekniikankin tasolla. Esimerkiksi perspektiivimaalauksen tai romaanin kehittyminen toisaalta heijastivat kulttuurista muutosta ja toisaalta aktiivisesti vaikuttivat siihen.

Mielestäni tehtävänanto pakottaa väistämättä pohtimaan taiteen ja tieteen olemusta ja niiden yhteistä "nousua". Tässä pohdinnassa täytyy sitten tietysti, tehtävänannon pakottamana, olla vahvasti läsnä ymmärrys tämän nousun vaikutuksista ihmisten konkreettiseen elämään.

Kun mainitsin tuon kohdan, jossa puhuit taiteen arvioinnista ja lahjattomista taiteilijoista, oli tarkoitukseni kommentoida kirjoituksen tyyliä. Ymmärrän toki, etteivät lauseet ole loogisesti ristiriidassa, mutta kieli tuntuu siinä kohdassa heikolta. Tavallaan se ensiksi tuntui riitelevän itsensä kanssa. Nyt kun katson sitä virkettä ja kohtaa tarkemmin, ongelma tuntuu kuitenkin olevan enemmänkin siinä, ettet puhu juurikaan siitä miten taidetta sitten voi arvioida ja arvottaa ja kuinka tämä arviointi voi olla jopa tieteellistä. Itseasiassa virke ärsyttää sikälikin, etten kyllä ola kuullut yhdenkään nykytaiteilijan perustelevan oikeuttaan apurahaan sillä, ettei taidetta voisi arvottaa. Apurahajärjestelmäänhän on sisäänkirjoitettu ajatus tukemisen arvoisesta taiteellisesta toiminnasta erotettuna jostain muusta.

Ymmärrän hyvin, ettei äidinkielen aineeseen juuri lähdeviitteitä merkkailla. Kommenttini tutkimustuloksiin viittaamisesta kannattaakin ajatella niinpäin, että "tutkimustuloksista" ei ehkä ole tyylillisesti järkevä puhua jos niihin ei viittaa. Itse lukijana olisin pitänyt esimerkiksi lausetta "Käsittääkseni onnellisuudessa ei ole juurikaan eroja..." yksinkertaisesti vahvempana ja uskottavampana.

Kun kirjoitin päivemmällä, en ollut mielestäni mitenkään "kriittinen" tai kärkäs, vaan nimenomaan vittuuntunut ja siksi varmasti vittumainen. Kirjoitin täysin lonkalta mitä sappi suuhun toi, mutta eikö internet ole just sitä varten?

Yleisemmällä tasolla en kuitenkaan jaa ajatusta siitä, että kriitikon pitäisi pystyä itse tuottamaan kritiikkinsä kohde. Minulle riittää, jos kriitikko pystyy tuottamaan mielekästä kritiikkiä. En väitä, että päivällinen kirjoitteluni olisi ollut sitä, mutta välttämättä se että antaa 97 pistettä ja paljastaa että "yhtäkkiä" kirjoitetaan noin ei myöskään siltä tunnu.

Vaikken itse koe siihen tarvetta, voin tietysti tunnustaa etteivät aineeni lukiossa olleet edes yhtä hyviä kuin tämä kirjoittamasi. Eikä siitä lukiosta edes ole kuin pari vuotta.

kiitos palautteesta. Kuten Sinisaloon liittyvässä kommentissasi toteat, eri taidelajeissa tapahtuu muutoksia. Tästä muutoksesta voi kukin ajatella mitä haluaa. Omasta mielestäni on selvää, että jos myöhempi tuotanto ei korvaa aiempaa tai ole muutoin objektiivisesti sitä parempaa, kyse ei ole kehityksestä vain muutoksesta. Toiset voivat tietenkin olla toista mieltä.

Ehdotuksesi toisenlaisesta lähestymisnäkökulmasta on sinänsä mielenkiintoinen. Tämän aiheen alla se kuitenkin mielestäni lähestyy jo tehtävänannon ohitusta. Tehtävänannossa ei pyydetty pohdiskelemaan sitä, miten tiede ja taide ovat vuorovaikutuksessa keskenään, vaan käskettiin tarkastelemaan tieteessä ja taiteessa tapahtuneiden muutosten positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia elämäämme.

On sinänsä kiitettävää, että suhtaudut lukemaasi kriittisesti ja olet valmis myös tuomaan mielipiteesi esille. Vähemmän kiitettävää on se, että vääristelet sanojani. En todennut aineessani, että "taiteen laatua ei voida arvioida" vaan totesin ettei sitä voi arvioida "kylmän tieteellisin mittarein". Nämä ovat kaksi eri asiaa. Oivalluskykyinen lukija ymmärtää myös, että viittaus lahjattomiin taitelijoihin ilmaisi subjektiivista mielipidettäni, eikä siten ole ristiriidassa sen kanssa, ettei taiteen laatua voida "kylmän tieteellisin mittarein" arvioida.

Siinä olet oikeassa, että epämääräisen tutkimustuloksista puhumisen sijaan olisi ollut parempi antaa tarkempia lähdeviitteitä. Näkemys on ehkä jossain määrin hyperkriittinen, sillä kyse on lukion äidinkielen kurssiaineesta, ei gradusta. Lisään asiasta kuitenkin maininnan aineeseen.

Koska koet aiheelliseksi arvioida tuottamaani sisältöä näinkin kriittisesti, pitäisin suotavana sitä jos lähettäisit näytille joitakin omia lukioaikaisia aineitasi. Pelkkä kritiikki kuulostaa ontolta, jos ei kykene osoittamaan pystyvänsä itse parempaan.

Kirjoitit teknologian suhteesta demokratiaan ja sananvapauteen ja siitä mikä on "oikeaa" ja "väärää" tietoa hyvin ylimalkaisesti ja yksinkertaistavasti. Olisit hyvin voinut käsitellä teknologian roolia modernisaatiossa ja postmodernin tilanteen syntymisessä ja näiden sosiaalisten muutosten vaikutusta ja ilmenemistä taiteessa ja ilmaisussa. Ylipäätäänkään et onnistunut näkemään merkittäviä yhteyksiä tekniikan ja taiteen välillä - viritelmäsi siitä, miten musiikkia voi ladata netistä ja tehdä digitaalista taidetta jäi pinnalliseksi puheeksi välineistä kohdassa, jossa olisi ollut mahdollista pohtia tieteen ja taiteen kulttuurisia merkityksiä ja yhteyksiä.

Koska kysymyksenasettelussakin viitattiin valistukseen ja tartuit siihen, olisi ollut tärkeää huomata miten nimenomaan valistuksessa käsite "ars" murtui ja erotti tiedon, taidon ja taiteen käsitteet toisistaan.

Tyylillisesti teksti vilisi tutuksikuolleita kuvia Pandoran lippaista kaksiteräisiin miekkoihin ja kuulosti siksi tylsältä ja epäkypsältä. Oli myös tyhmää ensiksi kirjoittaa, että "taiteen laatua ei voida arvioida" ja heti seuraavassa virkkeessä viitata lahjattomiin taiteilijoihin. Sinänsä suhteellisen kokonaiset kappaleet eivät seuranneet toisiaan loogisesti; teksti oli epäkoherenttia ja jätti siten argumentaation löyhäksi.

Ja ihminen hyvä, älä ikinä kirjoita "tutkimustuloksista", ellet osaa nimetä tutkimuksia joihin viittaat.