Kotirintamalta paljonkin uutta

Juoksuhaudantie alkaa vauhdilla. Ensimmäiseen viiteenkymmeneen sivuun mahtuu paljon tapahtumia. Niiden jälkeen tahti tuntuu hidastuvan ja kirja polkee paikallaan. Loppua kohti vauhti kiihtyy taas, nousten viimeisenä päivänä jo päätähuimaavaksi. Tällöin myös otsikointi vaihtuu yllättäen, henkilöiden nimien sijaan käytetään kellonaikoja. Vaikka kirjan yleissävy on traaginen, sekaan mahtuu paljon huumoria. Esimerkistä käy lopun kohtaus, jossa Matti valmistaa keskittyneesti makaronilaatikkoa poliisin piirittämässä talossa.

Tarinan edetessä esille tulee useita vakavia teemoja, yhteiskunnallisista ongelmista ihmissuhteiden kärjistymiseen saakka. Päällimmäiseksi nousee kuitenkin nykyajan suomalainen mies, hänen persoonansa ja ongelmansa modernin yhteiskunnan pyörityksessä. Juoksuhaudantiessä esitellään Matin lisäksi useita miestyyppejä, muun muassa työlleen elävä asunnonvälittäjä Kesämaa ja tekopyhä psykologi Mäkinen. Henkilöt ovat erilaisia, mutta kaikilla heistä on omat ongelmansa. Mieshahmoista keskeisin on silti Matti, jonka lopussa paljastuva sukunimi - Virtanen - vihjaa hänen olevan jonkinlainen tyypillinen suomalainen mies.

Matti on oman ilmoituksensa mukaan "kotirintamamies, naisten vapaussodan veteraani". Häntä on helppo uskoa, sillä kirja antaa kuvan miehestä, joka tekee kaiken mahdollisen perheensä eteen. Tapahtumista päätellen ehkä vähän liikaakin. Matti on pelastanut vaimonsa kodin velvollisuuksilta, mutta joutunut itse kohtaamaan kaikki ne ongelmat, joilta vaimoaan säästi. Yhteiskunnan ja kodin ristitulessa pikkutarkan Matin mielenterveys alkaa horjua, mikä osaltaan edesauttaa hänen avioliittonsa luhistumista.

Matin vaimon henkilökuva jää huomattavasti miehensä vastaavaa hatarammaksi. Helena tuntuu yhä rakastavan miestään, mutta myös vihaavan ja pelkäävän häntä. Omaa osuuttaan liiton hajoamiseen Helena ei näe, vaikka tekstin perusteella hän on elänyt enemmän itselleen kuin perheelleen. Toinen puoli hänestä tahtoisi aloittaa oman elämän, toinen kaipaa yhä Mattia. Jälkimmäinen vaikuttaa vahvistuvan ajan myötä.

Kertomuksen piirtämä kuva Matista on hyvin ristiriitainen. Toisaalta hän on hyvä ja huolehtiva, toisaalta julma ja häikäilemätön. Toisaalta Matti on miehekäs urheilija, toisaalta lasta hoitava ja ruokaa laittava pehmo. On vaikea päättää, pitääkö hänestä vai vihaako häntä. Matti ottaa kantaa moneen asiaan, analysoi, tarkkailee. Hän on runollinen, jopa luovakin. Kiihko ja hulluus kuitenkin sumentavat järjen ja tekevät hänestä yhä vaarallisemman. Matin elämä supistuu pyörimään yksinomaan talon hankkimisen ympärillä. Hän asuu huonekaluttomassa asunnossa ja vaatii itseltään yhä enemmän yrittäessään saavuttaa tavoitteensa. Suomalaista sisua Matissa on yllin kyllin, mutta hän kohdistaa ponnistelunsa väärin.

Mitä tämä epäonninen hahmo sitten kaipaa? Taloa ja perhettään tietysti, mutta näiden takana on suurempi päämäärä, pyrkimys onneen. Rintamamies etsii rintamamiestaloa, mutta etsiikö hän samalla myös sitä yksinkertaisempaa ja ehkä onnellisempaa elämää, jota talon edellinen omistaja on elänyt. Aikaa ennen avioeroja, turhia mielipiteitä, vieraskoreutta, epäselvyyttä. Tuntuu siltä, että Matti haluaisi tähän veteraani Oksasen edustamaan maailmaan, jossa elettiin puolison kanssa hiljaiseloa omassa talossa kuolemaan saakka. Maailma on kuitenkin muuttunut, eikä entiseen pääse enää palaamaan.

Tarinassa törmätään moniin, jotka ovat saavuttaneet Matin haaveen. Heidän hahmonsa osoittavat, ettei unelma ole sitä, miltä se näyttää. Ulospäin onnelliselta vaikuttavassa idyllissä elävät pelkäävät jatkuvasti, että korttitalo romahtaa. Tyynen pinnan alla juopotellaan, hikoillaan velkataakan alla ja riidellään. Pienikin ulkopuolinen häiriö voi syöstä perheet onnesta kaaokseen.

Kirja on kiehtova, jopa siinä määrin, että sen pohjalta tekisi mieli tehdä pitkälle vietyjä johtopäätöksiä yhteiskunnastamme. Teoksen menestyksestä voi ainakin päätellä omaa paikkaansa sekavassa maailmassa etsivän mieshahmon kiinnostavan suomalaisia. Miehen malli on viime vuosikymmenten aikana muuttunut ja sirpaloitunut niin paljon, että moni kokee Matin tavoin tilanteeseen sopeutumisen hankalaksi. Suurten tekojen aika tuntuu olevan ohi; jäljellä on vain armoton arki, joka jauhaa miehistä kerrostalokyttääjiä ja ammattiymmärtäjiä.

Juoksuhaudantie alkaa oikeastaan lopustaan: päähenkilö kertaa tilanteeseen johtaneita tapahtumia. Matti pääsee lopulta hyvin lähelle tavoitettaan, mutta ei sittenkään onnistu saavuttamaan sitä. Hän joutuu pidätetyksi ja edesvastuuseen teoistaan. Tarina päättyy siis onnettomasti. Matin kiinni ottava ylikonstaapeli Marita Kalliolahti tuntuu kuitenkin ymmärtävän tätä. Ehkä tulevaisuus ei siis ole aivan toivoa vailla.