Valkuaisainesynteesi

Löydettyään alkukohdan ribosomi ryhtyy lukemaan lähetti-RNA:ta kolmikoissa, kolmen merkin jaksoissa. Jokaisen jakson kohdalle kiinnittyy siihen sopiva siirtäjä-RNA, joka liittää kuljettamansa aminohapon rakenteilla olevaan aminohappoketjuun. Liitoksen tapahduttua siirtäjä-RNA:t vapautuvat takaisin solulimaan. Koska siirtäjä-RNA:n ja lähetti-RNA:n liitokset noudattavat yllä määriteltyä säännöstä, eivätkä tietynkaltaiset siirtäjä-RNA:t voi kuljettaa kuin tietynlaista aminohappoa, lähetti-RNA:n sisältämien ohjeiden avulla syntyvä proteiini vastaa aina itse ohjetta eikä ole sattumanvarainen.

Lähetti-RNA:n lukeminen ja aminohappoketjun kokoaminen jatkuu, kunnes ribosomi törmää tiettyyn, proteiinin loppua signaloivaan kolmikkoon lähetti-RNA:ssa. Tällöin lukeminen loppuu. Proteiini ei ole kuitenkaan vielä kokonaan valmis, sillä nyt toisiinsa kiinnittyneiden aminohappojen ketjuun muodostuu aminohappojen välille vetysidoksia, jotka taivuttavat ketjun spiraalimaiseen muotoon. Kemialliset reaktiot saavat tämän spiraalin taipumaan koostumuksestaan riippuen erilaiseen asentoon.

Proteiinin toiminnan kannalta sen muoto on tärkeä. Siksi pienikin mutaatio rakennusohjeen sisältävässä DNA:n kohdassa voi muuttaa proteiinin toimintaa rajusti tai jopa tehdä sen täysin toimintakelvottomaksi. Yhden aminohapon vaihtuminen toiseksi voi nimittäin murtaa joitakin ennen syntyneitä sidoksia ja luoda uusia, tehden proteiinista muodoltaan aivan toisenlaisen.

Valmistumisen ja muotoutumisen jälkeen proteiini kulkeutuu paikkaan, jossa sen on tarkoitus toimia. Esimerkiksi solun perusaineenvaihdunnan kannalta hyödylliset proteiinit jäävät solun sisälle, toiset taas eritetään solun ulkopuolelle erilaisiin tehtäviin.

Proteiinien rakennusaineina toimivista 20 eri aminohaposta keho kykenee itse valmistamaan kahdeksaa. Loput 12 tulevat ravinnosta. Mikäli aminohappojen saatavuus on esimerkiksi yksipuolisen ravinnon vuoksi niukkaa, proteiinisynteesi häiriintyy. Tämä aiheuttaa kehossa mm. vajaatoimintaa.