|
USA:n toiminta toisessa maailmansodassa
Toisen maailmansodan puhjetessa 1939 ja pitkään sen jälkeenkin USA oli puolueeton valtio. Sen sympatiat olivat vahvasti Ranskan ja Englannin puolella, mutta sotaan se ei osallistunut. Vuonna 1940, Saksan menestyksestä pelästyneenä, se ryhtyi tukemaan yksin jäänyttä Englantia yhä voimakkaammin. Cash and carry ÔÇô ja lend-lease -sotatarvikeapu auttoi Englantia sen sotaponnistuksissa.Itse sotaan Yhdysvallat liittyi vasta 7.12.1941 Japanin pommitettua USA:n Pearl Harbourissa sijainnutta laivastotukikohtaa. Tällöin voidaan jälkikäteen ajatella myös akselivaltojen tappion alkaneen ensi kertaa vaikuttaa luultavalta. Saksan hyökkäystä torjuva Neuvostoliitto alkoi sekin saada materiaaliapua. USA:n saatua sotakoneistonsa käyntiin se oli valtava voimatekijä. 1942 USA pysäytti Japanin etenemisen Midwayn meritaistelussa ja Filippiineillä. Sen voimien pääosa suunnattiin kuitenkin Eurooppaan, jossa liittoutuneet tekivät marraskuussa 1942 maihinnousun USA:n johdolla Marokkoon, Rommelin selustaan. Tämä sinetöi Afrika Korpsin tappion ja avasi oven vuonna 1943 tehdylle maihinnousulle Sisiliaan ja edelleen Italian mantereelle. 1943 alkoivat myös toden teolla Britannian ja USA:n pommituslennot Saksaan. Ne haittasivat suuresti Saksan sotatarviketuotantoa, jota se olisi kipeästi itärintaman tilanteen vuoksi tarvinnut. Myös siviiliväestö kärsi suuresti Dresdenin kaltaisissa terroripommituksissa; niillä ei kuitenkaan saavutettu toivottua moraalin romahtamista Saksassa. Vuonna 1944, kesäkuun kuudentena päivänä, tapahtui kauan valmisteltu Normandian maihinnousu. Alkuvaikeuksista huolimatta operaatio onnistui, elokuussa 1944 Pariisi vapautettiin. Näissä operaatioissa, kuten myös Etelä-Ranskaan myöhemmin tehdyssä maihinnousussa, amerikkalaisten maa-, ilma- ja merivoimien rooli oli tärkeä. Ranskan valtauksen jälkeen USA:n joukot kunnostautuivat Ardenneilla joulukuussa 1944 torjuessaan Saksan armeijan viimeisen suuren hyökkäyksen sodassa. Bastognessa saarrettu amerikkalaisosasto piti pintansa ja osti liittoutuneille aikaa puolustuksen järjestämiseen. Keväällä 1945 USA:n ja Britannian joukot etenivät Saksaan ja valloittivat sen aina Elbe-joelle saakka. Joen itäpuoliseen Berliiniin joukot eivät Jaltan päätöstä seuraten edenneet, vaan kaupungin valtasivat neuvostoliittolaiset. Saksa antautui 7.5.1945 Eisenhowerille. Sota Euroopassa oli ohi, Saksaa odotti jako neljään miehitysvyöhykkeeseen. Samaan aikaan sota Tyynellämerellä kuitenkin jatkui. Se oli käytännöllisesti katsoen kokonaan Yhdysvaltain harteilla, sillä Neuvostoliitto ei ollut sodassa Japanin kanssa, eikä Britannia ollut Euroopan tilanteen vuoksi voinut panostaa merkittävästi tähän sotanäyttämöön. Yhdysvallat lähti etenemään kohti Japanin pääsaaria vallaten saaren sieltä, toisen tuolta. Tappiot olivat usein raskaat, japanilaisten kiivasta puolustusta murrettaessa. Elokuussa 1945 USA oli jo lähellä Japania itseään, mutta ei ollut noussut maihin sen pääsaarille. Tällaisen operaation tappioiden uskottiin muodostuvan liian suuriksi. Niinpä USA:n uusi presidentti, sodan aikana kuolleen Franklin Delano Rooseveltin korvannut Harry S. Truman, antoi käskyn vasta kehitetyn atomipommin pudottamisesta Hiroshimaan ja Nagasakiin. Japanin oli antauduttava tämän uuden tuhokeinon edessä. Toinen maailmansota päättyi. Toisen maailmansodan lopputuloksen kannalta Yhdysvaltain panos oli ratkaiseva. Sen teollisuus tuotti sotatarvikkeita Englannille ja Neuvostoliitolle ja sen armeija osallistui taisteluihin molemmilla sotanäyttämöillä menestyksekkäästi. Poliittisesti USA oli liittolaisistaan vain Englannin kanssa oikea ystävä. Neuvostoliittoa ja Yhdysvaltoja yhdisti ainoastaan yhteinen vihollinen, joka sai ne toimimaan sodan aikana yhdessä. Kun vihollista ei toisen maailmansodan jälkeen enää ollut, asetelmat olivat valmiit kylmää sotaa varten.
| 
