1860-luku - Suomi herää unestaan

Valtiopäiväkutsu ei tullut aivan yllättäen, sillä vuonna 1855 tapahtunut Aleksanteri II:n valtaanastuminen Venäjällä oli herättänyt toiveita asian suhteen. Valtiopäivistä alkoi Suomessa pitkä ns. perustuslaillinen kausi, joka jatkui vuodesta 1863 aina vuoteen 1899, ensimmäisen sortokauden alkuun saakka.

Valtiopäivät johtivat myös poliittisen toiminnan aktivoitumiseen Suomessa, sillä vuonna 1869 astui vuoden 1863 valtiopäivien seurauksena voimaan valtiosääntöuudistus, jonka mukaan valtiopäivät oli jatkossa kutsuttava koolle vähintään joka viides vuosi. Säännöllinen kokoontuminen johti kahden puolueen, fennomaanien ja svekomaanien, syntyyn. Puoluerajat siis noudattivat kielinäkemyksiä, suomen tai ruotsin kielen käytön suosimista. Valtiopäivien neljästä säädystä aatelisten ja porvareiden keskuudessa svekomania oli hallitseva suuntaus, kun taas talonpoikien ja pappien keskuudessa olivat fennomaanit enemmistönä.

Poliittinen kehitys aktivoi yhteiskuntaa 1860-luvulla muiltakin osin, mikä näkyi mm. lehdistön toiminnan vilkastumisena. Tärkeämpää kuitenkin oli, että 1860-luvulla toteutettiin paljon sellaisia uudistuksia, jotka kehittivät maan taloudellista elämää. Suurin muutos luultavastikin oli 1860 käyttöön otettu oma raha, markka. Aiemmin käytössä olleesta Venäjän ruplasta haluttiin eroon jo siitäkin syystä, että sen arvo oli vuosien 1854-1856 Krimin sodan seurauksena ryhtynyt jyrkästi heikkenemään.

Muita taloudellisia uudistuksia oli huomattava määrä. Infrastruktuuria parannettiin rakentamalla rautateitä sekä 1856 valmistuneella Saimaan kanavalla, joka oli ollut rakenteilla aina vuodesta 1845 saakka. Vuoden 1859 maakauppalaki antoi mahdollisuuden perustaa kauppoja maaseudulle, mikä elvytti elinkeinoelämää maalla ja loi perustan osuuskauppatoiminnalle. Lakiin liittyi tiettyjä kauppatoimintaa hankaloittavia rajoituksia, mutta niitä höllennettiin myöhemmin asteittain. 1864 voimaan astunut osakeyhtiölaki puolestaan auttoi yrityksiä keräämään pääomaa toimintaansa varten, mikä oli liike-elämän kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeää.

Ehkäpä kaikkein perusteellisimmin 1860-luvun uudet lait mullistivat kuitenkin metsäteollisuuden. Aiemmin kielletyt höyrysahat sallittiin, mikä nosti tehokkuutta valtavasti vanhoihin vesivoimasahoihin verrattuna. Myös sahauskiintiöt poistuivat. Nämä taloudelliset uudistukset yhdessä käynnistivät suomalaisen metsäteollisuuden kehityksen ja toivat maaseudun metsänomistajille aivan uudenlaista vaurautta.

Uudistuksilla oli kuitenkin kääntöpuolensakin. Ensinnäkin, ne eivät olleet riittäviä räjäyttääkseen Suomen teollistumisen vauhtia samanlaiseksi kuin esimerkiksi Isossa-Britanniassa. Suomen teollistumis- ja kaupungistumiskehitys oli hidasta ja yhteiskunta oli vielä vuosikymmeniä 1860-luvun muutosten jälkeenkin voittopuolisesti perinteinen maatalousyhteiskunta. Toinen, ehkä merkittävämpi, seikka on tietyn väestönosan olojen kurjistuminen 1860-luvun metsäteollisuutta koskeneiden uudistusten seurauksena. Mäkitupalaisten ja torppareiden tapaisten vuokratilallisten asema heikkeni, kun tilanomistajien tulojen painopiste siirtyi maan vuokrauksesta metsästä saataviin tuloihin. Moni vuokratilallinen joutui perheineen siirtymään maaseutua kiertelevien kerjäläisten ja aputyöläisten, loisten, joukkoon.

1860-luvun ikävistä seikoista tulee muistaa toinenkin, katovuodet. Suomen maatalous oli vanhanaikaista ja tehotonta jo maan karujen olosuhteidenkin vuoksi. Vuosien 1866 ja 1868 välillä Suomessa arvioidaan kuolleen nälkään ja siitä seuranneisiin tauteihin noin 270 000 ihmistä, mikä oli osapuilleen 10% sen ajan väestöstä. Inhimillisen kärsimyksen määrä on epäilemättä ollut suunnaton.

Ajanjakson kulttuurielämästä on syytä mainita ainakin Aleksis Kivi, joka vuosien 1864 ja 1870 välillä kirjoitti suuren määrän näytelmiä ja kirjallisuutta. Aikalaisten silmissä Kiven näytelmät ovat todennäköisesti vaikuttaneet romaaneja tärkeämmiltä, sillä hänen näytelmänsä saavuttivat varsin suuren suosion. Kiven toiminta myötävaikuttikin voimakkaasti suomalaisen teatterilaitoksen perustamiseen. Myöhemmille polville Kiven teoksista merkittävimpiä ovat mm. Nummisuutarit ja Seitsemän veljestä. Ajanjakson kulttuuripiireissä vaikuttivat myös herrat Lönnrot, Runeberg ja Snellman, vaikka tässä vaiheessa jo olivatkin vanhempia herroja ja kannuksensa jo ansainneita.