Jatkosotaan johtaneet syyt

Suomessa pelättiin välirauhan aikaan myös jatkuvasti Neuvostoliiton uutta hyökkäystä. Aseita haalittiin mistä suinkin mahdollista, ja Kannaksen menetettyjä puolustuslaitteita korvaamaan rakennettiin Salpalinjaa. Neuvostoliitossa ajateltiin Suomen mahdollisesti yrittävän kostaa aluemenetykset jonkin ulkovallan tuella. Molemminpuolinen epäluulo ja kyräily ei ollut kestävä alusta rauhalle.

Saksan Barbarossa-suunnitelma tulikin eräässä mielessä Suomelle kuin tilauksesta. Se tarjosi mahdollisuuden oikaista vääryys, korkojen kera. Lisäksi ajateltiin, että vahvan liittolaisen avulla Neuvostoliiton alituinen uhka voitaisiin poistaa tai vähintäänkin pitää kurissa.

Saksan rinnalle Suomea ajoi valloitushaaveiden lisäksi yleinen kansainvälinen tilanne. Maailmansota oli käynnissä, Saksa valloittanut Norjan ja Ruotsi piti tiukasti kiinni puolueettomuudestaan. Suomi oli kahden voimatekijän, Saksan ja Neuvostoliiton, puristuksissa. Jo toisen suututtaminen oli ollut lähes kohtalokasta, molempien kanssa huonoihin väleihin joutuminen kansallinen itsemurha. Suomen oli siis jokseenkin mahdotonta kieltäytyä Saksan ehdotuksista.

Jonkinasteinen vaikutus rauhan rikkoutumiseen lienee ollut myös talvisodan kansan kannalta yllättävällä lopulla. Oma propaganda oli antanut rintamatapahtumista liian ruusuisen, todellisuudesta poikkeavan kuvan. Kun rauha sitten tuli, olivat sen ehdot suuri järkytys. Kovia ehtoja oli vaikea hyväksyä, kun omien joukkojen uskottiin yhä olevan tilanteen herroina.

Puhtaan teknisestä näkökulmasta katsottuna uuden sodan syitä voi kuitenkin kysellä rajan itäpuolelta. Jatkosodan alkaessa Neuvostoliiton hermot nimittäin pettivät ja se suoritti Suomeen pommituslentoja ennen suomalaisten ryhtymistä sotatoimiin. Tosiasiallisesti Suomi oli kuitenkin jo sitoutunut ryhtymään Saksan rinnalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan.