Kotiaine.com Ei elämää vaan koulua varten.    Ohje   Haku   Käyttäjälista   Käyttäjäryhmät   Rekisteröidy   Käyttäjätiedot   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisään  Hauskoja muistoja ala-asteelta          Kotiaine.com Foorumin päävalikko -> Ala-aste Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe   Kirjoittaja Viesti Habeas corpus Pelottava hikipinko Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 697 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Kes Maa 22, 2006 11:42 pm    Viestin aihe: Hauskoja muistoja ala-asteelta Ala-aste oli ainakin omalta osaltani yhtä tuskaa, mutta jäihän sieltä jokunen hupaisakin muisto. Ensimmäiseltä tai toiselta luokalta muistuu mieleen, että meillä oli verrattain muodokas naisopettaja. Eräänä päivänä olimme järjestäytymässä ruokailuun lähtöä varten. Yksi poika, sanotaan nyt vaikka Jaakko, seisoskeli opettajan vieressä luokan oven lähettyvillä. Täysin ennalta arvaamatta pikku-Jaakko nappasi molemmilla käsillä opettajan rinnoista kiinni, puristi ja kommentoi ääneen 'Hyvät on tissit'. Onneksi opettaja pelkästään nauroi koko jutulle, nykyään tuosta olisi varmaan rapsahtanut seksuaalisesta häirinnästä kauheat sanktiot. Toinen muisto liittyy siihen, kun ensimmäisen kerran lintsasin koulusta. Palloilin jonkun aikaa hieman ympäriinsä ja menin sitten kotiin; taisin olla ala-asteen toisella luokalla. Kotiin päästyäni puhelin soi, vähäjärkisenä vaahtosammuttimena tietysti vastasin. Soittaja oli rehtori, joka tiukkaan sävyyn tiedusteli sitä, miksi olen poistunut luvatta koulusta kesken päivän. Vastasin tähän sujuvasti artikuloiden "hä hää". No, jälki-istuntoahan siitä sitten tuli.. Kolmas ja tällä kertaa viimeinen muisto liittyy realismin ja idealismin kohtaamiseen. Tällöin olin jo siirtynyt kouluun Itäkeskukseen, jossa oppilasaines oli Itä-Helsingin tyyliin verrattain värikästä - en tainnut itsekään olla sieltä värittömimmästä päästä. Joka tapauksessa, eräänä päivänä koulun rehtori kutsui koko koulun koolle seuraamaan Tiedon Puun istutusta. Kyseisen nuoren, ehkä metrin korkean puuntaimen oli ilmeisesti tarkoitus symboloida oppilaiden kehittymistä yksilöinä sekä parantaa koulun henkeä. Viikon taisi Tiedon Puu seistä paikallaan, sitten se löytyi katkaistuna ajelehtimassa miesten WC-tilojen suuresta pisuaarista. Onko teille jäänyt mieleen vastaavia tapauksia ala-asteajoilta? Takaisin alkuun Dive Rehti opiskelija Liittynyt: 20 Maa 2006 Viestejä: 159 Lähetetty: Per Maa 24, 2006 11:08 am    Viestin aihe: Vaikka kuinka . - muistaakseni tokalla luokalla tullessani välitunnilta luokkaan huomasin, että kaunokirjoituksen tehtäväkirjani oli sotkettu lyijykynällä. Jostain kumman syystä epäilin siitä silloista parasta kaveriani ja raivokkaasti sotkin hänen kirjansa. Tyttö alkoi tietysti itkeä ja sotki minun kirjaani. Huusimme ja itkimme molemmat, ja opettaja kuuli koko hässäkän jonkun keskusradion tms. kautta ja tuli erottamaan taistelevat Virtaset. Lopulta hän suostui monistamaan meille sotketut sivut "jos käyttäydymme nyt tästä lähtien kunnolla". Ihme kyllä ystävyytemmekään ei tuosta saanut pahaa kolausta... - samaten tokalla luokalla sain impulssin kokeilla, ovatko yhden tytön lettinauhat vessapaperia (näyttivät siltä). Sain tietysti äkäisen tiuskaisun "mitä sä hiplaat niitä?", mutta olin liian kiltti (tai ujo) sanomaan oikeaa syytä - ekalla tai tokalla luokalla yksi tyttö meinasi tukehtua kalanruotoon ja yski lautaselleen punajuurten värjäämää limaa. Disgusting! - kolmannella luokalla opettelimme ompelukoneen käyttöä ja sain parikseni pojan, joka pikkupojille ominaisesti oli innostunut autoista. Itseäni ompeluhomma ei juuri kiinnostanut, joten hänen kysyessään "saanks mä vielä ajaa" totesin "joo saat". Kauhea totuus osaamattomuudestani paljastui opettajalle vasta seiskalla... - Neljännellä luokalla joillakin luokkamme tytöillä oli joku ihmeellinen laihdutusbuumi menossa. Sen ansiosta sain kerran ruokalassa kolme eskimojäätelöä yhden sijaa . - Samaten neljännellä myöhästyimme kerran tunnilta ja yksi ns. "kaverini" koputti oveen raivokkaasti huutaen opettajalle "avaa ovi V****n h***a!". Jäimme jälki-istuntoon isommalla porukalla, ja opettaja päästi pojat pois pyytäen tyttöjä vielä jäämään. Saimme sitten saarnan siitä, kuinka "se on naisten halventamista ja blaa blaa". - Samainen "kaverini", joka harrasti aika veemäisiä temppuja, näytti minulle kerran kirjoittamansa aineen, jossa sekstailin yhden luokkamme pojan kanssa. Kostoksi kirjoitin sitten tarinan siitä, kuinka hän lirkutteli luokan pulleimman pojan kanssa kuin pahin siirappilintu. Ikävä vaan, että kuulin hänen repineen oman aineensa vasta sen jälkeen kun olin jo palauttanut omani. Mutta mitäs uhkaili . - Viidennellä luokalla yksi opettaja piti meille ns. keskustelukerhoa. Käytännössä siitä kylläkin tuli terapiakerho, jossa haukuimme luokanopettajaamme. Oli kyllä syytäkin - tyyppi oli melkoinen psyko... Onhan näitä... Takaisin alkuun Habeas corpus Pelottava hikipinko Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 697 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Per Maa 24, 2006 9:15 pm    Viestin aihe: Dive kirjoitti: - ekalla tai tokalla luokalla yksi tyttö meinasi tukehtua kalanruotoon ja yski lautaselleen punajuurten värjäämää limaa. Disgusting! Hah! Tuosta tulee mieleeni kerta, kun eräs rinnakkaisluokan poika heitti ruokailusta tultuaan kuvottavat laatat parakkimme eteiseen, joka oli muuten ainoa sisäänkäynti. Ottaen huomioon emetofobiani, tapaus ei ollut mitenkään hauska. Jälkeenpäin kyllä naurattaa. Soitimme myös samaiselle pojalle, tai oikeammin hänen äidilleen, myöhemmin pilasoiton. Soittaja esitteli itsensä paikallisen marketin myymäläpäälliköksi ja väitti pojan jääneen kiinni varastaessaan 'tupakkatuotteita'. Samaan aikaan muut nauroivat kippurassa lattialla, varsinkin siitä syystä että 'myymäläpäällikkö' käytti tunnetun jääkiekkoilijan nimeä. Äiti meni paniikkiin ja kävi kehotuksen mukaisesti marketissa "selvittämässä asiaa". Piloja tuli tehtyä muutenkin, yläasteella varastimme köksänluokasta kananmunia ja heitimme ne läheiseen seinään. Valitettavasti opettaja narautti meidät ja pääsimme siivoamaan.. Suurin osa mieleen tulevista jutuista on aika harmittomia ja muistoina hauskojakin, mutta on tietysti sellaisiakin asioita, jotka olisi voinut jättää tekemättä. Dive kirjoitti: Neljännellä luokalla joillakin luokkamme tytöillä oli joku ihmeellinen laihdutusbuumi menossa. Sen ansiosta sain kerran ruokalassa kolme eskimojäätelöä yhden sijaa . Wowza! Eskimojäätelö oli kouluruokien kuningas. Nirsoilijana söin koulun ruokaa harvoin, mutta eskimot kyllä kelpasivat. Myös koulun kalapuikot olivat mielestäni maittavia, oksettavinta oli ehkä se limavelli jota puuron nimellä yritettiin tarjota. Jo pelkästään sen katsominen nosti ryynit kurkunpäähän saakka. Dive kirjoitti: Kostoksi kirjoitin sitten tarinan siitä, kuinka hän lirkutteli luokan pulleimman pojan kanssa kuin pahin siirappilintu. Olisipa mielenkiintoista tietää, mikä arvosana siitä tuli . Lainaus: Viidennellä luokalla yksi opettaja piti meille ns. keskustelukerhoa. Käytännössä siitä kylläkin tuli terapiakerho, jossa haukuimme luokanopettajaamme. Oli kyllä syytäkin - tyyppi oli melkoinen psyko... Lähes kaikki opettajathan siellä koulussa olivat jollain tavalla pimahtaneita, paria poikkeusta lukuunottamatta. Oli silti aina hauskaa, kun näki opettajien yleensä vahvan keskinäisen solidaarisuuden välillä romahtavan - esimerkiksi kun yksi kommentoi naispuolisen opinnonohjaajamme viiksiä "Olen mä kyllä ihmetellyt, että miksi ihmeessä se ei aja niitä pois." ja toinen puhui ivallisesti mainitusta luokanopettajastasi. Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 493 Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 2:24 pm    Viestin aihe: Minä olin ala-asteella ihan friikki. En ollut vielä täysin sisäistänyt sitä, että vaikka ikätovereissa ei olisi yhtä ainutta kiinnostavaa ihmistä, heidän kanssaan oli silti viisasta viettää aikaa. Siispä yleensä istuin jossain pihan laidalla miettimässä omia juttujani, silloin kun nyt sain olla rauhassa eikä kukaan tullut hieromaan paskaa naamaani. Jollain lailla kai pelkkä olemassaoloni koettiin loukkaavaksi, vaikka en aktiivisesti tehnyt yhtään mitään, mikä on aika jännää sillä toisaalta koulussa oli muitakin "yksinäisiä" joita kukaan ei koskaan edes huomannut. Toisaalta kaikessa koulukiusaamisessa on aina tämä elementti, että kiusaaja itsekin uskoo uhrin ansaitsevan sen mitä saa. Eli kun uhri on lihava/laiha/rillipäinen/hyvä koulussa/huono koulussa/liian puhelias/liian ujo/pukeutuu huonosti/pukeutuu liian hyvin/näyttää homolta tai mitä näitä klassisia syitä nyt sitten onkaan, toisilla on oikeus pyrkiä tuhoamaan hänet koska hänen olemuksensa aiheuttaa heissä aitoja vihan tunteita eikä hän rääkkäyksestä huolimatta muutu vähemmän ärsyttäväksi. On toki niitäkin, jotka kiusaavat silkkaa ilkeyttään, mutta monesti syynä on nähdäkseni jonkinlainen vaistonvarainen laumakäyttäytyminen jonka tarkoitus on hävittää heikot ja epäkelvot yksilöt ja sitä kautta vahvistaa laumaa. Lapset ovat kuitenkin vielä aika lähellä eläintä, koska heiltä pitkälti puuttuu kyky empatiaan tai edes tekojensa kunnolliseen harkintaan. Mielestäni muuten koulukiusaaminen on raainta juuri ala-asteella. Yläasteella tosin otteet ovat kovempia ja yksittäistapaukset rankempia, mutta näistä ovat vastuussa yleensä jollain lailla luonnevikaiset tai murrosiän hormonimyrskyjen vuoksi syyntakeettomat poikkeusyksilöt. Ylipäätään teineillä alkaa kuitenkin olla jo jonkinlaista empatiakykyä eikä kiusattua enää pyritä samalla tavalla tuhoamaan. Ala-asteikäiset penskat sen sijaan eivät kykene tuntemaan sääliä tai menemään kiusauksen väliin, koska lauman kollektiivitajunta jyrää yksilön ajattelukyvyn alleen. Ala-asteesta ei minulle ole jäänyt mieleen oikein mitään mitä haluaisin hirveästi muistella. Sosiaalinen elämä oli yläasteen alkuun asti sitä, että pitäjässä oli yksi lapsille suunnattu urheiluseura ja siihen kuuluivat oikeasti ihan kaikki paitsi sairaalloisen liikalihavat, jonkinlaisella ruumiinvammalla varustetut sekä minä. Muita sosiaalisia ympyröitä ei ollut, ennen kuin teini-iässä sitten syntyivät nämä mopoilu- ja röökailuporukat jotka notkuivat kaupan kulmalla ja ryyppäsivät juhlapäivinä järvenrannassa (yleisempää dokailua meillä ei tapahtunut, koska alkoholia oli alaikäisenä tuskaisen vaikea saada eikä oikein ollut paikkaa missä olisi voinut juoda). Kirkonkylässä oli ilmeisesti myös joku seurakunnan kerho uskovaisille, mutta se touhu oli minulle ihan yhtä vierasta kuin urheiluseuratoimintakin. Oli se saatanan ankeaa aikaa, onneksi aikuisena saa vetäytyä omaan rauhaansa jos tahtoo eikä ketään tarvitse miellyttää. Jos joku ei hyväksy minua jengiinsä, voin sanoa että pidä jengisi, ja jos jollakulla on ongelma sen suhteen millainen olen, voin sanoa että painu sitten vittuun siitä. Työelämässä on tietysti pakko pitää jonkinlaiset välit työtovereihin ja esimiehiin, mutta ei heistäkään tarvitse työajan ulkopuolella välittää. Takaisin alkuun Habeas corpus Pelottava hikipinko Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 697 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 8:11 pm    Viestin aihe: Tohtori kirjoitti: En ollut vielä täysin sisäistänyt sitä, että vaikka ikätovereissa ei olisi yhtä ainutta kiinnostavaa ihmistä, heidän kanssaan oli silti viisasta viettää aikaa. Tuollainen sosiaalisen osaamisen puute on kyllä aika tuhoisa juttu ala-asteella viihtymisen ja ylipäätään koulussa pärjäämisen kannalta. Onnellisimmillaan tuo johtaa vain siihen, että eristetään täysin koko porukasta ja saa jatkossa pitää seuraa itselleen. Pahimmillaan joutuu siksi silmätikuksi, jota kaikki potkivat jotta omat heikot kohdat eivät vahingossakaan joutuisi suurennuslasin alle. Tohtori kirjoitti: On toki niitäkin, jotka kiusaavat silkkaa ilkeyttään, mutta monesti syynä on nähdäkseni jonkinlainen vaistonvarainen laumakäyttäytyminen jonka tarkoitus on hävittää heikot ja epäkelvot yksilöt ja sitä kautta vahvistaa laumaa. Itsekin uskon, ikävä kyllä, että kiusaaminen on ihmiselle luontainen piirre eikä esimerkiksi huonosta kasvatuksesta johtuva ominaisuus. Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, etteikö kiusaamista vastaan kannattaisi taistella. Pidän siitä huolimatta epätodennäköisenä sitä, että kiusaaminen ilmiönä kokonaan saataisiin hävitettyä, ellei sitten siirrytä jonkinlaiseen yltiöfasistiseen poliisivaltioon jossa jokaisella naperollakin on oma tarkkailijansa. Tohtori kirjoitti: Ala-asteikäiset penskat sen sijaan eivät kykene tuntemaan sääliä tai menemään kiusauksen väliin, koska lauman kollektiivitajunta jyrää yksilön ajattelukyvyn alleen. Tästä tulee mieleen oma ala-asteluokkani, jossa tapahtui kyllä kaikenlaista. Muistan esimerkiksi yhden Venäjältä Suomeen muuttaneen tytön, joka tuli luokallemme neljännellä tai viidennellä. Helvetillisen kiusaamisen kohteeksihan se joutui, luoja tietää miten sillä tytöllä nykyään menee. Mielenkiintoista tässä oli se, että asialla olivat pääosin luokkamme tytöt. Kiusaaminen johtui varmaankin pääosin tytön halvoista vaatteista, heikosta suomen taidosta ja tavanomaisesta ulkonäöstä. Keinovalikoima oli se perinteinen, eli ei otettu mihinkään mukaan, pilkattiin ja naurettiin, tehtiin pientä jäynää ja niin edespäin. Hassuinta oli se, että puheissaan jotkut näistä samoista tytöistä paheksuivat rasisteja, vaikka pihalla juoksivatkin piirissä sen venäläisen ympärillä ja lällättivät sille. Ikävä juttu, lapset ovat todellakin julmia otuksia. Tuntuu yleisesti ottaen muuten siltä, että tytöt kiusaavat tyttöjä ja pojat poikia, joitakin aivan poikkeustapauksia lukuunottamatta. Ei juuri tule mieleen tapauksia, joissa tytöt olisivat osallistuneet pojan kiusaamiseen tai toisin päin. Tämä siis silloin, jos lasketaan pois ne perinteiset ala-asteen 'tykkään sinusta, joten vedän leteistäsi'-jutut. Niihin syyllistyin itsekin... Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 493 Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 11:17 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Tuollainen sosiaalisen osaamisen puute on kyllä aika tuhoisa juttu ala-asteella viihtymisen ja ylipäätään koulussa pärjäämisen kannalta. Onnellisimmillaan tuo johtaa vain siihen, että eristetään täysin koko porukasta ja saa jatkossa pitää seuraa itselleen. Pahimmillaan joutuu siksi silmätikuksi, jota kaikki potkivat jotta omat heikot kohdat eivät vahingossakaan joutuisi suurennuslasin alle. En oikein tiedä, mistä tämä taipumus on tullut, mutta en ole oikein koskaan pitänyt ihmisistä. Minulla on aina ollut muutama hyvä ystävä, joiden kanssa olen viihtynyt, mutta ns. pakollinen sosiaalinen ympäristö (eli ihmiset, joiden kanssa joudun tekemisiin vain siksi että olemme samassa koulussa tai työpaikassa) eivät ole kiinnostaneet minua tippaakaan. Niitä ystäviäkään en ole halunnut nähdä liian usein, vaan mieluiten olen aina viettänyt suurimman osan ajastani yksin. Olen tietysti joutunut jälkeenpäin opettelemaan sellaista sosiaalista käytöstä, että minut hyväksytään. Varjopuolena on se, että olen sisäistänyt roolini liiankin hyvin, ja monesti esim. työtoveerit alkavat ihan oikeasti pitää minusta (tai tietysti siitä roolista) ja tuppaavat seuraani, vaikka olen heille ystävällinen pelkistä käytännön syistä enkä oikeastaan tahtoisi olla tekemisissä heidän kanssaan yhtään sen enempää kuin on aivan pakko. ¨ Kai minä sitten olen aina ollut hirveä elitisti, mutta jollain lalla en ole koskaan kokenut tarvetta olla ihmisten kanssa jos he eivät ole kiinnostavia, ja valtaosa ei ole. Siksi nämä nettifoorumit, purkit sun muut ovatkin sopineet minulle hyvin - on helppo löytää virtuaaliyhteisö, jossa on kiinnostavia ja samanhenkisiä ihmisiä, ja toisaalta heidänkin kanssaan voi keskustella juuri ja vain silloin kun tahtoo. Lainaus: Tuntuu yleisesti ottaen muuten siltä, että tytöt kiusaavat tyttöjä ja pojat poikia, joitakin aivan poikkeustapauksia lukuunottamatta. Ei juuri tule mieleen tapauksia, joissa tytöt olisivat osallistuneet pojan kiusaamiseen tai toisin päin. Tämä siis silloin, jos lasketaan pois ne perinteiset ala-asteen 'tykkään sinusta, joten vedän leteistäsi'-jutut. Niihin syyllistyin itsekin... Kyllä minua kiusasivat tytötkin joskus. Ei se tosin ollut samanlaista kuin poikien keskinäinen kiusaaminen, mutta epäsosiaalisuuteni ja nörttimäiset elämäntapani tuntuivat olevan jonkinlainen loukkaus myös näitä teiniprinsessoja kohtaan - minulle piti vittuilla, koska olin kiltti nössö joka "ei osaa elää". En siis koskaan aktiivisesti tehnyt heille mitään, olemassaoloni vain häiritsi heitä jollain perustavalla tavalla. Tässä suhteessa, jos ajatellaan toista ketjua liittyen naisten ja miesten suhteisiin, minun elämäntapani ja tyttöpuolisten otusten intressit eivät ole koskaan oikein kohdanneet. Silloin kun periaatteessa menestyin ympäröivän "yhteiskunnan" normien mukaan (eli sain peruskoululaitoksessa selvästi parempia numeroita kuin kukaan muu poikaoppilas), tyttöjä kiinnostivat vain rentut ja räyhääjät. Ja kun minusta sitten aikuisella iällä tuli juuri sellainen renttu, naiset tahtoisivatkin kunnollisen ja menestyvän miehen. Joillain ei vain koskaan natsaa. Takaisin alkuun Habeas corpus Pelottava hikipinko Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 697 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Tor Huh 06, 2006 12:46 am    Viestin aihe: Tohtori kirjoitti: Varjopuolena on se, että olen sisäistänyt roolini liiankin hyvin, ja monesti esim. työtoveerit alkavat ihan oikeasti pitää minusta (tai tietysti siitä roolista) ja tuppaavat seuraani, vaikka olen heille ystävällinen pelkistä käytännön syistä enkä oikeastaan tahtoisi olla tekemisissä heidän kanssaan yhtään sen enempää kuin on aivan pakko. Jostain syystä minä vedän kroonisesti puoleeni keski-ikäisiä naisia, ainakin aikuislukiossa he tulevat aina puhumaan minulle. En tajua mistä se johtuu, olen kai jonkinlaisen übernörtin näköinen - ei kenellekään muulle koskaan käy näin. Ei siinä mitään, onhan se ihan kiva jonkun kanssa välillä ajatuksia vaihtaa, mutta jotenkin todellakin houkutan niitä kuin hunaja. Tulevat kysymättä kertomaan perheasioistaan ja kyselemään opinnoista sun muuta. Vastaavasti sitten taas sellaiset kireät teinipakkaukset katsovat minua paheksuvasti ja tekevät käytävällä pari ylimääräistä mutkaa. Tohtori kirjoitti: Siksi nämä nettifoorumit, purkit sun muut ovatkin sopineet minulle hyvin - on helppo löytää virtuaaliyhteisö, jossa on kiinnostavia ja samanhenkisiä ihmisiä, ja toisaalta heidänkin kanssaan voi keskustella juuri ja vain silloin kun tahtoo. Nämä ovat juuri näitä nykyajan kertakäyttöihmissuhteita. Ei olla missään sidoksissa, ei ole vastuuta, pelkkää vapautta. Se johtuu traumatisoitumisesta, hyvin syvästä traumatisoitumisesta. Pelätään ottaa vastuuta, pelätään läheisyyttä ja todellista yhteyttä. Tällaisesta paraneminen on vuosien prosessi. Tohtori kirjoitti: Silloin kun periaatteessa menestyin ympäröivän "yhteiskunnan" normien mukaan (eli sain peruskoululaitoksessa selvästi parempia numeroita kuin kukaan muu poikaoppilas), tyttöjä kiinnostivat vain rentut ja räyhääjät. Yhdellä luokkalaisellani muijalla oli lukioaikoina poikakaveri, joka istui linnassa. Sieltä se sitten lähetteli tytölle kuumia kirjeitä ja kuvaili kaikenlaisia juttuja, joita olisi halunnut tehdä. Vanhemmat eivät ymmärrettävästi innostuneet kauheasti kun löysivät kirjeet, siitä tuli aika lailla sanomista. En tiedä miten suhteelle, tai tytölle, sittemmin kävi. Takaisin alkuun Dive Rehti opiskelija Liittynyt: 20 Maa 2006 Viestejä: 159 Lähetetty: Tor Huh 06, 2006 10:39 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Jostain syystä minä vedän kroonisesti puoleeni keski-ikäisiä naisia, ainakin aikuislukiossa he tulevat aina puhumaan minulle. En tajua mistä se johtuu, olen kai jonkinlaisen übernörtin näköinen - ei kenellekään muulle koskaan käy näin. Ei siinä mitään, onhan se ihan kiva jonkun kanssa välillä ajatuksia vaihtaa, mutta jotenkin todellakin houkutan niitä kuin hunaja. Tulevat kysymättä kertomaan perheasioistaan ja kyselemään opinnoista sun muuta. Hmm..minua taas piirittävät jatkuvasti nämä..*etsii poliittisesti täysin korrektia ilmaisua, luovuttaa*..rättijussit. Kuratukat. Mutakuonot. Kinuskit. Yön Simot. Nekrut. Tai siis. Ne. Minulta pyydettiin joskus puhelinnumeroa aamukahdeksalta ollessani matkalla töihin, kuudelta aamulla lenkittäessäni koiraa, "kiitokseksi" siitä, että neuvoin reitin Vihdintielle. Hohhohhoijaa. Niin, unohtamatta aamuyötä lehdenjaossa. "Ai onko sinun isäsi niin ankara ettei me voida alkaa suhdetta?" "Ei, mulla on jo suhde" "Oletko varma että sulla on suhde?". Argh. En oikeasti tiedä, mikä minussa heitä viehättää. En ole edes kovin vaalea eivätkä silmänikään ole siniset. Ja monesti mukana vielä muslimien saastainen eläin.. Tutkimattomia ovat joidenkin tiet. Takaisin alkuun Habeas corpus Pelottava hikipinko Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 697 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Lau Huh 08, 2006 2:34 pm    Viestin aihe: Dive kirjoitti: Yön Simot. Tätä termiä en olekaan ennen kuullut, mutta muut ilmaisut tekivät kyllä aika selväksi mistä väestönosasta on kyse.. Dive kirjoitti: Minulta pyydettiin joskus puhelinnumeroa aamukahdeksalta ollessani matkalla töihin, kuudelta aamulla lenkittäessäni koiraa, "kiitokseksi" siitä, että neuvoin reitin Vihdintielle. Hohhohhoijaa. Niin, unohtamatta aamuyötä lehdenjaossa. "Ai onko sinun isäsi niin ankara ettei me voida alkaa suhdetta?" "Ei, mulla on jo suhde" "Oletko varma että sulla on suhde?". Argh. Mielestäni paras ehkä kuitenkin oli tämä Ali, joka yritti iskeä sinua luovalla "Juo juo"-taktiikalla. No, itse asiassahan se on ymmärtääkseni varsin toimiva metodi, mutta onnistuakseen kohteen täytyy olla jo aika kännissä; yritys aloittaa verrattain selvän naisen juottaminen on aika epätoivoinen. Toisaalta, onhan aiheeseen liittyen olemassa se Tohtorin piirtämä Hillityt Miehetkin, jossa yritetään iskeä aamun ensimmäisestä dösästä töihin meneviä tyttöjä. Sinnikkyys ja optimismi ovat siis selvästikin yleismaailmallisia hyveitä.. Dive kirjoitti: En oikeasti tiedä, mikä minussa heitä viehättää. En ole edes kovin vaalea eivätkä silmänikään ole siniset. Ja monesti mukana vielä muslimien saastainen eläin.. Eikös yleisesti ole vallalla sellainen käsitys, että ns. tummat pojat ovat naisrintamalla varsin aktiivisia ja lähestyvät rohkeasti täysin tuntemattomiakin naisia? Ehkä joillakin naispuolisilla tuttavillasikin on samansuuntaisia kokemuksia, mene tiedä. Olethan sinä tietysti varsin vetävän näköinen, mutta en keksi mitään yksittäistä seikkaa, joka voisi vedota juuri tuohon porukkaan. _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun Dive Rehti opiskelija Liittynyt: 20 Maa 2006 Viestejä: 159 Lähetetty: Lau Huh 08, 2006 3:07 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Tätä termiä en olekaan ennen kuullut, mutta muut ilmaisut tekivät kyllä aika selväksi mistä väestönosasta on kyse Opin tämän nykyiseltä kumppaniltani, joka oli itse oppinut sen ties mistä. Lainaus: Mielestäni paras ehkä kuitenkin oli tämä Ali, joka yritti iskeä sinua luovalla "Juo juo"-taktiikalla. No, itse asiassahan se on ymmärtääkseni varsin toimiva metodi, mutta onnistuakseen kohteen täytyy olla jo aika kännissä; yritys aloittaa verrattain selvän naisen juottaminen on aika epätoivoinen. Niinpä . "Olen muslimi mutta juon kaljaa". Ja "Mä olen aina täällä". Voi eiii... Lainaus: Eikös yleisesti ole vallalla sellainen käsitys, että ns. tummat pojat ovat naisrintamalla varsin aktiivisia ja lähestyvät rohkeasti täysin tuntemattomiakin naisia? Ehkä joillakin naispuolisilla tuttavillasikin on samansuuntaisia kokemuksia, mene tiedä. Olethan sinä tietysti varsin vetävän näköinen, mutta en keksi mitään yksittäistä seikkaa, joka voisi vedota juuri tuohon porukkaan. Näinhän se kyllä on. Olen kokenut, että suomalaiset miehet eivät juuri koskaan lähestyneet minua silloinkaan kun olin vapaa, mutta saattoi toki johtua siitäkin, että suomalainen mies miettii jonkin verran ja usein tekee lähestymisyrityksensä varovaisemmin. Ja minulla taas oli taipumusta ignoroida kaikki ei-aivan-selvää-pässinlihaa olevat tapaukset, etten vahingossakaan nolaisi itseäni kuvittelemalla, että joku olisi minusta kiinnostunut, ellei ole. Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 493 Lähetetty: Sun Huh 09, 2006 5:30 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Jostain syystä minä vedän kroonisesti puoleeni keski-ikäisiä naisia, ainakin aikuislukiossa he tulevat aina puhumaan minulle. En tajua mistä se johtuu, olen kai jonkinlaisen übernörtin näköinen - ei kenellekään muulle koskaan käy näin. Ei siinä mitään, onhan se ihan kiva jonkun kanssa välillä ajatuksia vaihtaa, mutta jotenkin todellakin houkutan niitä kuin hunaja. Tulevat kysymättä kertomaan perheasioistaan ja kyselemään opinnoista sun muuta. Minua eivät kyllä edes nuo keski-ikäiset noteeraa, lähinnä jotkut vanhat mummot joskus ovat sanoneet että olen "ilo silmälle". Mutta niillä on todennäköisesti jo aika huono näkö. Mummoille sitä paitsi riittää, että kassalla ylipäätään on joku nuori mies, koska yleensä ei ole. Lainaus: Vastaavasti sitten taas sellaiset kireät teinipakkaukset katsovat minua paheksuvasti ja tekevät käytävällä pari ylimääräistä mutkaa. No mutta, muista vanha viisaus: "Ainahan sitä nuorta saa, mutta harvoin kunnon vanhaa". Lainaus: Nämä ovat juuri näitä nykyajan kertakäyttöihmissuhteita. Ei olla missään sidoksissa, ei ole vastuuta, pelkkää vapautta. Se johtuu traumatisoitumisesta, hyvin syvästä traumatisoitumisesta. Pelätään ottaa vastuuta, pelätään läheisyyttä ja todellista yhteyttä. Tällaisesta paraneminen on vuosien prosessi. Mistä tämä lainaus on peräisin? Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 493 Lähetetty: Maa Huh 10, 2006 12:21 am    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Toisaalta, onhan aiheeseen liittyen olemassa se Tohtorin piirtämä Hillityt Miehetkin, jossa yritetään iskeä aamun ensimmäisestä dösästä töihin meneviä tyttöjä. Sinnikkyys ja optimismi ovat siis selvästikin yleismaailmallisia hyveitä.. Viitannet tähän: http://www.hillitytmiehet.com/isot/index.php?c=hm_vero_5/ Kuinkahan tuosta tulee mieleen Tohtorin lauantai-ilta... Takaisin alkuun Habeas corpus Pelottava hikipinko Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 697 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Kes Huh 12, 2006 10:40 pm    Viestin aihe: Tohtori kirjoitti: No mutta, muista vanha viisaus: "Ainahan sitä nuorta saa, mutta harvoin kunnon vanhaa". Eivät ne tädit taida kyllä siinä mielessä olla minusta kiinnostuneita. Enemmänkin ne tuntuvat suhtautuvan kuin omaan poikaansa, mutta eihän sitä tietysti koskaan tiedä. En ole koskaan yrittänyt niitä lähennellä, siinähän voisi kauhukseen huomata vaikka sopineensa treffit alakerran WC:hen 15 minuutin kuluttua . Tohtori kirjoitti: Lainaus: Nämä ovat juuri näitä nykyajan kertakäyttöihmissuhteita. Ei olla missään sidoksissa, ei ole vastuuta, pelkkää vapautta. Se johtuu traumatisoitumisesta, hyvin syvästä traumatisoitumisesta. Pelätään ottaa vastuuta, pelätään läheisyyttä ja todellista yhteyttä. Tällaisesta paraneminen on vuosien prosessi. Mistä tämä lainaus on peräisin? Päästäni, keksin sen itse. Opettelen puhumaan psykologitanttojen tavoin. Tohtori kirjoitti: Viitannet tähän: http://www.hillitytmiehet.com/isot/index.php?c=hm_vero_5/ Tuohonhan minä. _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun Näytä edelliset viestit: Kaikki viestit1 päivä7 päivää2 viikkoa1 kuukausi3 kuukautta6 kuukautta1 vuosi Vanhin ensinUusin ensin         Kotiaine.com Foorumin päävalikko -> Ala-aste Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia Sivu 1 Yht. 1   Siirry: Valitse foorumi Kotiaine.com----------------Yleinen keskusteluKotiaine.com Opiskelu----------------YliopistoLukioYläasteAla-aste Rajoitetut----------------Ghost House  Voit kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Voit vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group phpBB SEO