Kotiaine.com Ei elämää vaan koulua varten.    Ohje   Haku   Käyttäjälista   Käyttäjäryhmät   Rekisteröidy   Käyttäjätiedot   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisään  Maailma on paska paikka Siirry sivulle 1, 2  Seuraava          Kotiaine.com Foorumin päävalikko -> Yleinen keskustelu Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe   Kirjoittaja Viesti Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Tor Huh 06, 2006 1:25 am    Viestin aihe: Maailma on paska paikka Niin, piti se valitusvirsi kirjoittaa, eli kirjoitan sen nyt. Jotenkin on viime aikoina ollut sellainen olo, että asiat menevät melkoisesti perseelleen. Tietysti noin henkilökohtaisessa elämässä tilanne on aina joko huono tai vielä huonompi, mutta noin yleisestikin tuntuu että tämä meno on mennyt ihan mahdottomaksi. Esimerkkinä vaikkapa se, että nyt on jotenkin surrealistinen ilmapiiri taloussuhdanteen suhteen. Pörssi on taivaissa, asuntojen hinnat katossa ja ylipäätään on sellainen ilmapiiri että kaikilla on helvetisti rahaa. Puhelimia myydään kytkykauppana liittymien kanssa hintaan 20€/kk kuin siimaa - harva pysähtyy miettimään, kannattaako sitoutua 24 kuukaudeksi tuollaiseen sopimukseen. Isoja ja kalliita katumaastureita, Porsche Cayenneja, BMW:n X3 ja X5 -sarjaa sekä Volkswagen Touaregia näkee yhä useammin. Kuitenkaan tämä yltäkylläisyys ei tunnu ulottuvan juuri kehenkään tuttuun eikä edes suureen osaan väestöstä yleensä. Kun tuolla kaupungilla kävelee, niin todella paljon tulee vastaan ihmisiä jotka näyttävät siltä, että elämä potkii päähän ja lujaa. Eivätkä anekdoottisen tiedon perusteella olot esim. palvelualojen suorittavissa töissä ole parantuneet. On siis ilmeisesti niin, että on suuri määrä porukkaa jonka tulot ovat nousseet pirusti ja vastaavasti suuri määrä niitä, jotka ovat jääneet tästä kehityksestä aika lailla osattomiksi. Lopputuloksena on sellainen kafkamainen yhteiskunta, jossa toisaalta on koko ajan sellainen ilmapiiri että rahaa saa pankista kunhan vaan hengittää, toisaalta taas ihan perusasioita, kuten vaikkapa katujen kunnossapito, on täysin laiminlyöty ikään kuin oltaisiin pahassakin lamassa. Samalla on voimakas tunne siitä, että täytyy juosta yhä nopeammin jotta edes pysyisi paikallaan. Minullakin on vähän se tilanne, että alan olla jo turhan vanha ylioppilas ja kolmannen asteen tutkinnon saadessani varmaan lähempänä kolmekymppistä. Työelämä tuntuisi jakautuvan osiin, joista toisessa pitää olla huippusosiaalinen huippusuorittaja ja toisessa riittää kunhan on valmis alistumaan mitä irstaimpiin hyväksikäytön muotoihin. Lipevyys ja sosiaaliset verkostot ovat ottaneet työelämässä etenemisessä yhä suuremman roolin ammattiosaamisen sijasta, enkä itse pärjää perseennuolennassa kovinkaan hyvin. Stressi on melkoinen, kun tulee päivittäin listattua niitä töitä joita pitäisi tehdä ja suurin osa jää kuitenkin aina tekemättä. Minun täytyisi esimerkiksi lukion suorittamisen lisäksi puuhastella kaikenlaisia nettijuttuja ja ohjelmointia, jotta olisin sitten aikanaan työtä hakiessani hyvä ehdokas. Mutta mistäs revit aikaa tuollaiseen? Pitääkö tässä ruveta työskentelemään 24/7? Eteen tulee jatkuvasti uusia velvollisuuksia, mutta niiden suorittamisesta ei saa minkäänlaista palkintoa - esitetään vain uusia vaatimuksia. Ehkä raivostuttavinta on se, että yhteiskunnasta on tullut sellainen, jossa ihmisarvosi mitataan vain sen perusteella kuinka tyylikäs olet ja kuinka paljon rahaa sinulla näyttäisi olevan. Eräänä viikonloppuna lähdin rähjäisissä vaatteissa viemään roskia ulos ja törmäsin rapussa johonkin parikymppiseen pissikseen. Oli ällistyttävää nähdä, kuinka se väänsi naamansa minut havaitessaan sellaiseen täysin epäinhimilliseen ilmeeseen, jollainen otetaan kun nähdään kasa paskaa tien laidassa. Silloin tajusin että helvetti, tässä maailmassahan rumilta ja epäsiisteiltä on päässyt oikeasti katoamaan ihmisarvo - jopa viikonlopun roskanvientireissullakin pitää näyttää edustavalta. Ihmisiä oikeasti arvotetaan lähinnä sen perusteella, miltä ne näyttävät; vastenmielisen näköiselle ei edes kerrota paljonko kello on, saati sitten soiteta ambulanssia jos se lyyhistyy kadulle. Toivottavasti tässä kulkee nyt edes jonkinlainen punainen lanka.. Alan olla sen verran täynnä tätä paskaa, että taidan pimahtaa. Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Tor Huh 06, 2006 1:26 am    Viestin aihe: Ylläolevan vuodatuksen taustalla oleva tunnetila vaati signaturen käyttöönoton. _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 513 Lähetetty: Lau Huh 08, 2006 5:14 am    Viestin aihe: Gleb on julma mies, mutta kuitenkin nöyrä... Ei hemmetti, jos haluatte kokea kaikki alkoholin haitat ilman humalan iloja, kannattaa mennä nukkumaan liian myöhään ja herätä ihan liian aikaisin. Tämä tuottaa olotilan, joka imitoi krapulaa hyvin uskottavasti. Täällä on taas pirusti viestejä, kyllä minä vastaan näihin kaikkiin vielä. Mutta en tänään, joutuu menemään ensin töihin ja sitten työpaikkabileisiin. Saas nähdä onko minulla enää työtä ensi viikolla, traditiona on kuulemma vetäistä firman tarjoama viiniputeli pohjiksi ja aikaa jää tänään semmoinen tunti-puolitoista... Takaisin alkuun Dive Rehti opiskelija Liittynyt: 20 Maa 2006 Viestejä: 166 Lähetetty: Lau Huh 08, 2006 10:42 am    Viestin aihe: Minun piti ihan totta lukea eilen illalla, mutta koko päivän oli pitkästä pitkästä aikaa hemmetinmoinen päänsärky. Eikä siis mitään alkoholia ollut otettu aikoihin. Illalla sitten kaikkia kotikonsteja kokeiltuani kettuunnuin tilanteeseen siinä määrin, että turvauduin Buranaan. Ja minä kun otan buranaa, otan sitä sitten niin, että se toimii, eli 1200 mg hurahti. Illan vietinkin sitten leppoisasti vaaleanpunaisen pilven päällä - yritin kyllä lukea filosofiankirjaa, mutta silmät menivät väkisin kiinni. Ei pidä tehdä tuosta tapaa - tunsin taas hetken aikaa pitkän tauon jälkeen, miten mukavaa on ottaa kemiallinen irtiotto todellisuudesta . Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Lau Huh 08, 2006 2:22 pm    Viestin aihe: Tohtori kirjoitti: Ei hemmetti, jos haluatte kokea kaikki alkoholin haitat ilman humalan iloja, kannattaa mennä nukkumaan liian myöhään ja herätä ihan liian aikaisin. Tämä tuottaa olotilan, joka imitoi krapulaa hyvin uskottavasti. Mistäs tuo yökukkuminen aiheutui? Itse väitteen olen kyllä valmis allekirjoittamaan, harva asia on epämiellyttävämpää kuin herätä parin tunnin unien jälkeen ja mennä sen jälkeen töihin/kouluun. Seurauksena on sellainen epämiellyttävä sameuden, väsymyksen ja pahoinvoinnin yhdistelmä, jollaista ei ole helppo kestää. Varsinkin jos täytyisi keskittyä johonkin juttuun, eikä pelkästään tappaa aikaa.. Tohtori kirjoitti: Mutta en tänään, joutuu menemään ensin töihin ja sitten työpaikkabileisiin. Saas nähdä onko minulla enää työtä ensi viikolla, traditiona on kuulemma vetäistä firman tarjoama viiniputeli pohjiksi ja aikaa jää tänään semmoinen tunti-puolitoista... Teet vaan täsmälleen päinvastoin kuin siinä toisessa ketjussa suunnittelit, eli ryyppäät itsesi ihan tillintallin ja yrität iskeä jokaista hengittävää elämänmuotoa. Toinen hyvä tapa on oksentaa esimiehen päälle, mahdollisesti vielä rehdin nyrkkitappelun jälkeen. _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Lau Huh 08, 2006 2:26 pm    Viestin aihe: Dive kirjoitti: ...turvauduin Buranaan. Ja minä kun otan buranaa, otan sitä sitten niin, että se toimii, eli 1200 mg hurahti. Illan vietinkin sitten leppoisasti vaaleanpunaisen pilven päällä... Ei pidä tehdä tuosta tapaa - tunsin taas hetken aikaa pitkän tauon jälkeen, miten mukavaa on ottaa kemiallinen irtiotto todellisuudesta . Olet kyllä ainoa tuntemani ihminen, joka fiilistelee Buranalla . No, päihteensä kullakin. Itse join eilen puoli pullollista punkkua, kun kaapissa sattui olemaan sopiva jämä. Aika rauhallisissa merkeissä siis mennään, en ole taas vähään aikaan intoutunut mihinkään hirveään läträämiseen. Laivalla nyt meni vähän enemmän, mutta ei sielläkään mitään hirveitä määriä. Sivuhuomautuksena muuten, itse en koskaan ota päänsärkyyn mitään, minulle ei tunnu tulevan sellaisia päänsärkyjä, jotka vaatisivat mömmöjä. Toivottavasti kokeilusi kuitenkin saa sinut takaisin kohtuuryyppäämisen tielle, minulla on monta ryyppäysprojektia vireillä, joihin sinä voisit osallistua. _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun Dive Rehti opiskelija Liittynyt: 20 Maa 2006 Viestejä: 166 Lähetetty: Lau Huh 08, 2006 3:02 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Sivuhuomautuksena muuten, itse en koskaan ota päänsärkyyn mitään, minulle ei tunnu tulevan sellaisia päänsärkyjä, jotka vaatisivat mömmöjä. Toivottavasti kokeilusi kuitenkin saa sinut takaisin kohtuuryyppäämisen tielle, minulla on monta ryyppäysprojektia vireillä, joihin sinä voisit osallistua. Ei minullakaan sellaisia särkyjä ole, eikä tarkasti ottaen ollut nytkään. Rupesi vain itseä pännimään se ja otin nuo enemmän turhautumiseen kuin mihinkään raastavaan tuskaan. Ja se on aika kiva tunne, kun kohtuullisen siedettäväkin kipu menee ohi . Kohtuujuomari olen edelleen, mutta humalajuomisen olen silti lopettanut. Sen verran kiusalliset muistot jäi viimeisestä kerrasta . Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 513 Lähetetty: Sun Huh 09, 2006 2:52 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Mistäs tuo yökukkuminen aiheutui? Minä nyt vain olen nukkunut jotenkin huonosti viime aikoina, varmaan tämän eroasian vuoksi. Tuntuu että on hankala mennä nukkumaan, ja sitä sitten vain jämähtää valvomaan vaikkei edes tee mitään. Mainitussa tapauksessakin vain istuin tässä ja kuuntelin Chris Isaakin Wicked Gamea repeatilla. Olen nyt muutenkin ollut vähän herkässä tilassa. Pahin tapahtui tuossa joku päivä sitten, kun katselin Lost-sarjaa dvd:ltä ja pääsin semmoiseen jaksoon, missä yksi keskeinen henkilö kuolee. Siinä oli lopussa sellainen kohtaus, mistä oli äänet editoitu pois ja korvattu surumielisellä pianomusiikilla, ja minä itkeä vollotin ihan valtoimenaan kun katsoin sitä. Enkä minä oikeasti koskaan itke elokuvia tai tv-sarjoja katsoessa - poikkeuksena tähän on Blade Runnerin loppu, missä Rutger Hauerin kuolinkohtaus aina avaa kyynelkanavat, mutta se nyt onkin klassikko. Lainaus: Teet vaan täsmälleen päinvastoin kuin siinä toisessa ketjussa suunnittelit, eli ryyppäät itsesi ihan tillintallin ja yrität iskeä jokaista hengittävää elämänmuotoa. Toinen hyvä tapa on oksentaa esimiehen päälle, mahdollisesti vielä rehdin nyrkkitappelun jälkeen. No, laitoinkin jo GH-listalle raportin siitä mitä tapahtui, eikä sitä asiaa viitsi ruveta tässä julkisesti sen enempiä käsittelemään. (Tänne pitäisi itse asiassa tehdä sellainen yksityinen alue, joka ei näy ulkopuolisille ja jonne vain GH-jengillä on oikeudet. Siellä voitaisiin sitten puhua asioista niiden oikeilla nimillä.) Mutta sanotaan nyt lyhyesti, että mitään kovin ihmeellistä ei tapahtunut. Ainakin yhdeltä ihmiseltä pitää pyytää anteeksi levottomia puheitani (vaikka hän itse todennäköisesti on sitä mieltä, että ei tarvitse), ja muutama muukin todennäköisesti ajattelee että olen kännissä aika rasittava (avausrepliikkini kaikille tutuille oli "ootko muuten kuullu että mun vaimo jätti mut", riippumatta siitä olinko sen heille jo aiemmin kertonut, ja yritin myös kovasti saada porukkaa tänne meille jatkoille joita ei sitten koskaan pidetty). Mutta kun ottaa huomioon, että sieltä joka vuosi viedään muutama ihminen raudoissa ulos, minun höpinöitäni tuskin enää viikon päästä edes kukaan muistaa. Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 513 Lähetetty: Maa Huh 10, 2006 11:47 am    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Ylläolevan vuodatuksen taustalla oleva tunnetila vaati signaturen käyttöönoton. Minäkin vähän päivitin omaani. Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Kes Huh 12, 2006 8:57 pm    Viestin aihe: Tohtori kirjoitti: Minä nyt vain olen nukkunut jotenkin huonosti viime aikoina, varmaan tämän eroasian vuoksi. Tuntuu että on hankala mennä nukkumaan, ja sitä sitten vain jämähtää valvomaan vaikkei edes tee mitään. Tuo on todellakin olosuhteet huomioon ottaen ymmärrettävää, oletettavasti ajan myötä tilanne korjaantuu. Olen tosin itsekin nukkunut viime aikoina vähän huonosti, enkä minä tietääkseni ole eronnut kenestäkään. Syitähän voi siis olla mitä moninaisimpia. Omalla kohdallani apua voisi olla siitä, että ymmärtäisin siirtyä riittävän aikaisessa vaiheessa aktiivisesta tekemisestä rauhalliseen tekemiseen - eli esimerkiksi tietokoneella räveltämisestä sängyssä lukemiseen. Suoraan koneelta (tai vastaavasta puuhasta) sänkyyn siirtyminen ei oikein toimi, koska tekeminen on nostanut vireystason ylös, eikä se ihan hetkessä putoa nukkumiseen vaadittaviin lukemiin. Tohtori kirjoitti: Mainitussa tapauksessakin vain istuin tässä ja kuuntelin Chris Isaakin Wicked Gamea repeatilla. Tuo kuulostaa jo hieman traagiselta. Onneksi et sentään kuunnellut HIMin coveria kyseisestä kappaleesta, se olisi ollut jo säälittävää.. Tohtori kirjoitti: Olen nyt muutenkin ollut vähän herkässä tilassa. Pahin tapahtui tuossa joku päivä sitten, kun katselin Lost-sarjaa dvd:ltä ja pääsin semmoiseen jaksoon, missä yksi keskeinen henkilö kuolee. Siinä oli lopussa sellainen kohtaus, mistä oli äänet editoitu pois ja korvattu surumielisellä pianomusiikilla, ja minä itkeä vollotin ihan valtoimenaan kun katsoin sitä. Kyllähän tuollainen pitkän parisuhteen päättyminen vaikuttaa. Itse en muista milloin viimeksi olisin itkenyt, mutta lähimmäksi olen ehdottomasti päässyt sen viimeisen naissuhteen sotkuja selviteltäessä. Jotenkin tuollaisessa tilanteessa ne unelmat siitä miten asioiden pitäisi olla ja todellisuus ovat sen verran vahvassa kontrastissa että tippa kihoaa helposti linssiin. Tohtori kirjoitti: Enkä minä oikeasti koskaan itke elokuvia tai tv-sarjoja katsoessa - poikkeuksena tähän on Blade Runnerin loppu, missä Rutger Hauerin kuolinkohtaus aina avaa kyynelkanavat, mutta se nyt onkin klassikko. Hmm, minullakin on vähän sellainen paha taipumus, että en osaa reagoida noihin elokuvien itketyskohtauksiin niin kuin pitäisi - eli siis itkemällä. Harva kai tosin oikeasti leffoissa pillittääkään, se liikuttavuus on niin tekemällä tehtyä että siihen on vaikea päästä mukaan. Joitakin poikkeuksia voi tietysti olla, kuten esimerkistäsikin ilmenee. En muuten muista Blade Runneria nähneeni, vaikka periaatteessa tiedänkin jutun juonen. Jotenkin on vaan aina tainnut olla jotain muuta tekemistä silloin kun se on näytetty. Sääli, elokuvahan on alansa klassikko. _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 513 Lähetetty: Sun Huh 16, 2006 8:30 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Hmm, minullakin on vähän sellainen paha taipumus, että en osaa reagoida noihin elokuvien itketyskohtauksiin niin kuin pitäisi - eli siis itkemällä. Harva kai tosin oikeasti leffoissa pillittääkään, se liikuttavuus on niin tekemällä tehtyä että siihen on vaikea päästä mukaan. Joitakin poikkeuksia voi tietysti olla, kuten esimerkistäsikin ilmenee. En muuten muista Blade Runneria nähneeni, vaikka periaatteessa tiedänkin jutun juonen. Jotenkin on vaan aina tainnut olla jotain muuta tekemistä silloin kun se on näytetty. Sääli, elokuvahan on alansa klassikko. Minuun vetoavat yleensä enemmän sellaiset "mahtipontiset" kohtaukset, kuten vaikka Helmin piirityksen loppu Kahdessa tornissa. Jotenkin siinä hyviä tyyppejä rökitetään niin armottomasti tuntikaupalla (etenkin pidennetyssä versiossa), että vaikka periaatteessa tiedän Gandalfin tulevan apuun viime hetkellä, se pääsee aina unohtumaan ja olen ihan täysillä mukana, kun Theoden julistaa viimeistä epätoivoista hyökkäystä ulos ylivoimaisen vihollisen piirittämästä linnoituksesta, "for death and glory" ja sitä rataa... Ei se nyt suoranaisesti itketä, mutta vetää tunteet aika lailla pintaan. Onhan näitä vastaavia sitten muissakin elokuvissa, ylipäätään semmoinen eeppisyys toimii minulle paremmin kuin ihan perinteinen itkettäminen. (Oli hassua joskus katsoa vaimon kanssa jotain tämmöisiä tyypillisiä itketysleffoja, kun toinen vollottaa ihan valtoimenaan ja toinen suunnilleen muistilehtiö kädessä analysoi käsikirjoituksen kökköjä elementtejä...) Blade Runner kannattaa kyllä katsoa jos siihen tilaisuus tulee, jo ihan yleissivistyksenkin vuoksi. Onhan sitä tietysti aika syönyt, ja nykyään on vielä hankala löytää sitä alkuperäistä versiota jossa on päähenkilön kertojaääni taustalla (minä jotenkin tykkäsin siitä enemmän, vaikka taidan olla ainoa), mutta lajityypin perusteoksia silti. --- Ketjun alkuperäiseen aiheeseen liittyen, YUP:n biisi "Kaikki on hyvin" kertoo tästä aiheesta aika mainiosti. YUP:n tuotannossa tuntuu muutenkin toistuvan sellainen toiveikas ajatus, että maailmassa on jonkinlaista perimmäistä oikeudenmukaisuutta ja ihmistä suurempia voimia, jotka laittavat järjestykseen sekä yksittäiset kukkoilijat että tarpeen vaatiessa koko ihmiskunnankin. Kaikki on hyvin -teksti löytyy googlaamalla näemmä aika monestakin paikkaa, esim. täältä: http://www.lyricsdownload.com/yup-kaikki-on-hyvin-lyrics.html Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Maa Huh 17, 2006 1:49 pm    Viestin aihe: Tohtori kirjoitti: Minuun vetoavat yleensä enemmän sellaiset "mahtipontiset" kohtaukset, kuten vaikka Helmin piirityksen loppu Kahdessa tornissa. Sama juttu, vaikka TSH:ssa ei tainnut olla sellaisia kohtauksia, jotka olisivat itseeni sopivasti vedonneet. Itketyskohtauksista parhaiten taitaisivat minuun toimia luontodokumenttien jutut, joissa seurataan esimerkiksi orvoksi jäänyttä pientä kamelia sen janoon kuolemiseen saakka. Taidan siis valitettavasti itsekin olla tämän "karvasyndrooman" vanki, kaikki pörröinen on liikuttavaa - pörröisiä hämähäkkejä lukuunottamatta. Sen sijaan esimerkiksi ihmiskohtalot eivät ole läheskään yhtä koskettavia. Dive, kerrohan meille mistä johtuu se ainakin länsimaissa lähes universaali piirre, joka saa ihmiset tuntemaan niin voimakkaasti eläinten puolesta ja vastaavasti vähät välittämään lajitovereistaan? Aika skitsofreenista, sillä syön kyllä lehmänlihaa ihan tyytyväisenä ilman sen pahempia tunnontuskia. En kuitenkaan tiedä, olisiko minusta teurastamaan lehmää puukolla ja riipimään lihat sen vielä lämpimästä ruumiista. Tuskinpa vain. Uskon kuitenkin, että riittävän nälkäisenä lähes kuka tahansa ihminen pystyy lähes mihin tahansa - vaikka syömään kuollutta lajitoveriaan. Noista eeppisistä tippa linssiin -kohtauksista vielä sen verran, että jotenkin niitä on vaikea ennustaa. Osa mahtipontisista jutuista tuntuu täysin naurettavilta, jotkut harvat kuitenkin saavat aikaan tuon liikutuksen tunteen. Paljon riippuu siitä, kuinka taitavasti elokuvan tarinaa kehitellään ja kuinka hyvin hahmoihin kykenee samaistumaan. Noista perinteisistä itketyskohtauksista mieleen muistuu yksi, joka kosketti; Suuren sinisen loppukohtaus. En siinäkään itkenyt, mutta se sai aikaan surullisen haikean, pohdiskelevan tunteen, mikä mielestäni on aika hyvä jälkitila elokuvan loputtua. Tohtori kirjoitti: (Oli hassua joskus katsoa vaimon kanssa jotain tämmöisiä tyypillisiä itketysleffoja, kun toinen vollottaa ihan valtoimenaan ja toinen suunnilleen muistilehtiö kädessä analysoi käsikirjoituksen kökköjä elementtejä...) Kumpi oli kumpi? Tohtori kirjoitti: Ketjun alkuperäiseen aiheeseen liittyen, YUP:n biisi "Kaikki on hyvin" kertoo tästä aiheesta aika mainiosti. YUP:n tuotannossa tuntuu muutenkin toistuvan sellainen toiveikas ajatus, että maailmassa on jonkinlaista perimmäistä oikeudenmukaisuutta ja ihmistä suurempia voimia, jotka laittavat järjestykseen sekä yksittäiset kukkoilijat että tarpeen vaatiessa koko ihmiskunnankin. Hyvät lyriikat, mutta ketjun alkuperäisen ajatuksen puitteissa katkerinta on minusta se, ettei tuollaisista ole näkyvissä merkkiäkään. Sama meno jatkuu vuodesta toiseen, vaikka ajatellaan ettei se enää tästä voi hullummaksi ja vastenmielisemmäksi mennä. Jotenkin systeemi kuitenkin pysyy tolpillaan ja kehityy, siitä huolimatta että siitä löytyy mätää vaikka muille jakaa. _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun Dive Rehti opiskelija Liittynyt: 20 Maa 2006 Viestejä: 166 Lähetetty: Tor Huh 20, 2006 9:55 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Dive, kerrohan meille mistä johtuu se ainakin länsimaissa lähes universaali piirre, joka saa ihmiset tuntemaan niin voimakkaasti eläinten puolesta ja vastaavasti vähät välittämään lajitovereistaan? Aika skitsofreenista, sillä syön kyllä lehmänlihaa ihan tyytyväisenä ilman sen pahempia tunnontuskia. En kuitenkaan tiedä, olisiko minusta teurastamaan lehmää puukolla ja riipimään lihat sen vielä lämpimästä ruumiista. Tuskinpa vain. Uskon kuitenkin, että riittävän nälkäisenä lähes kuka tahansa ihminen pystyy lähes mihin tahansa - vaikka syömään kuollutta lajitoveriaan. Hmm..visaisen heitit. En oikeastaan itke missään muussa elokuvassa kuin katsoessani The Snowmania, mikä on sinänsä ihan älyttömän irrationaalista - vollottaa jotain piirrettyä lumiukkoa, joka nyt yllätys-yllätys sulaa. Eli voisin vedota samaan irrationaalisuuteen ihmistenkin kohdalla. Mutta. Eläimissä on sellaista viatonta ja välitöntä koskettavuutta, mikä useimmista meistä "älykkäistä", kieroista ja hankalaselkoisista ihmisistä puuttuu. Katsoimme vähän aikaa sitten elokuvan Kärpänen II, ja kaipa sen koiran kohtalossa vetosi sen luottavainen katse ja vilpitön kiintymys poikaan toisaalta sen ollessa vielä..hmm..koira, ja toisaalta se, että se vielä hirvittävää tuskaa ja vääryyttä koettuaankin muisti ystävänsä ja heilutti häntäänsä. Ihmiset jotenkin enemmän ruikuttavat kohtaloaan noissa leffoissakin, ja rehellisesti sanottuna olen niin raadollinen narttu, etten mitenkään pysty olemaan pahoillani, jos joku luonnoton anorektikkotissiblondi joutuu joukkoraiskauksen uhriksi. Elokuvissa ihmishahmot ovat harvoin kovin vetoavia - poikkeuksena kenties jotkut hyvin luonnollisesti esiintyvät lapsinäyttelijät. Mutta usein hekin ovat varsin tehtyjä. Oikean elämän liikutuksia täytyy vielä analysoida ja miettiä.. Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Sun Huh 23, 2006 11:51 am    Viestin aihe: Dive kirjoitti: En oikeastaan itke missään muussa elokuvassa kuin katsoessani The Snowmania, mikä on sinänsä ihan älyttömän irrationaalista - vollottaa jotain piirrettyä lumiukkoa, joka nyt yllätys-yllätys sulaa. Et kai enää sentään, onhan se katsottu jo miljoona ja yksi kertaa? Tuo olisi vähän sama kuin itkisi sille toiselle jouluelokuvalle, It's a Wonderful Lifelle (Ihmeellinen on elämä?). Lumiukko on kieltämättä kaikessa korniudessaan ihan liikuttava. Veikkaisin, että vetovoima rakentuu paljolti siihen ettei elokuvassa puhuta (ollenkaan?). Dive kirjoitti: Elokuvissa ihmishahmot ovat harvoin kovin vetoavia - poikkeuksena kenties jotkut hyvin luonnollisesti esiintyvät lapsinäyttelijät. Mutta usein hekin ovat varsin tehtyjä. Kakaranäyttelijät ovat kyllä useimmiten lähinnä aggressioita herättäviä, pahimpana esimerkkinä ehkä joku Macaulay Culkin ja sen esiintymiset Yksin kotona -elokuvissa. Näsäviisaat, "söpöt" kakarat ovat jostain syystä kaikkein sietämättömintä katseltavaa - ehkä siksi että on itsekin joskus ollut sellainen. Tietysti poikkeuksiakin varmasti löytyy, mutta harvoinpa elokuvien lapset saavat minua liikuttumaan. Vetoavin äkkiseltään mieleen tuleva ihmissuoritus oli ehkä Jack Nicholsonin esittämä hullu elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän. Siihen oli helppo samaistua ja sitä kautta sitten hahmon kokema kärsimyskin tuntui läheiseltä. Mutta Nicholson onkin perkeleen hyvä näyttelijä. _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 513 Lähetetty: Sun Huh 23, 2006 10:38 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Hyvät lyriikat, mutta ketjun alkuperäisen ajatuksen puitteissa katkerinta on minusta se, ettei tuollaisista ole näkyvissä merkkiäkään. Sama meno jatkuu vuodesta toiseen, vaikka ajatellaan ettei se enää tästä voi hullummaksi ja vastenmielisemmäksi mennä. Jotenkin systeemi kuitenkin pysyy tolpillaan ja kehityy, siitä huolimatta että siitä löytyy mätää vaikka muille jakaa. No, Martikainen onkin idealisti. Tai ainakin hän tahtoo musiikin kautta esittää edes vision siitä, että jonkinlaista korkeampaa oikeudenmukaisuutta olisi. Sellaisesta tulee hetkellisesti hyvä mieli, vaikken ehkä käytännössä toivoisikaan tänne mitään itsekseen riehuvia ostoskeskuksia, tai "tulivaunuja ja Helvetin piskejä" roiskimaan meteriitteja niskaamme... Takaisin alkuun Näytä edelliset viestit: Kaikki viestit1 päivä7 päivää2 viikkoa1 kuukausi3 kuukautta6 kuukautta1 vuosi Vanhin ensinUusin ensin         Kotiaine.com Foorumin päävalikko -> Yleinen keskustelu Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia Siirry sivulle 1, 2  Seuraava Sivu 1 Yht. 2   Siirry: Valitse foorumi Kotiaine.com----------------Yleinen keskusteluKotiaine.com Opiskelu----------------YliopistoLukioYläasteAla-aste Rajoitetut----------------Ghost House  Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Voit vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group phpBB SEO