Kotiaine.com Ei elämää vaan koulua varten.    Ohje   Haku   Käyttäjälista   Käyttäjäryhmät   Rekisteröidy   Käyttäjätiedot   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisään  Parhaat iskuvinkit Siirry sivulle 1, 2, 3, 4  Seuraava          Kotiaine.com Foorumin päävalikko -> Yleinen keskustelu Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe   Kirjoittaja Viesti Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Per Maa 24, 2006 7:58 pm    Viestin aihe: Parhaat iskuvinkit Kun tuossa toisessa threadissa tuli mainituksi, niin pitääkin ryhtyä tuumasta toimeen. Kertokaapa siis parhaat kikkanne vastakkaisen sukupuolen edustajan iskemiseksi. Itse suosin lähinnä perinteisiä menetelmiä, siis nurkassa jurottamista ja sen odottamista, että kaunis blondi tulee pokaamaan minut. Vaihtoehtoisesti käytössä on ns. örvelö-metodi, jossa nautitaan alkoholijuomia siinä määrin, että kontrolli lähtee. Sitten vaan toivotaan, että löytää itsensä aamulla oikeasta paikasta eikä esim. hiekkakuopalta ilman etuhampaita. (Tämän sivustonhan pitäisi olla koulukeskeinen, mitenkäs nämä jutut nyt taas tähän suuntaan menevät.. No, eiväthän opiskelijat oikeasti kai juuri muuta tee kuin pokaa toisiaan ja vedä nakkeja silmille.) Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 513 Lähetetty: Per Maa 24, 2006 11:32 pm    Viestin aihe: Minun ei kai pitäisi antaa kenellekään mitään neuvoja naisten suhteen. Kerran olen naimisiin asti päässyt, mutta aika äkkiä minut sitten pihallekin nakattiin. Ennen avioliittoani keräsin lähinnä pakkeja tai parhaimmillaankin "ollaan vain kavereita"-kommentteja, eikä minua ukkomiehenäkään kukaan tullut edes yrittämään vaikka kuulemma sormuksen pitäisi vetää mimmejä puoleensa. Eli mitään pääsiäismunasta löytynyttä sormusta en neuvo vasempaan nimettömään pistämään, vaikka vuodenaika olisikin sille otollinen (ts. kaupasta saa suklaamunaa). Jos muu habitus ei vetoa naisiin, niin ei se sormus mitään pelasta. (Miesten iskemisessäkin osaan puhua vain omasta puolestani, siis meinaan että miten minut saa iskettyä, ja siihen neuvoni on suunnilleen että "kunhan tietyt ulkonäölliset kriteerit täyttyvät, niin sen kun tulee ja poimii". Ne ulkonäölliset kriteeritkin ovat sitten tasoa "kissaa isompi ja liikkuu, tai kissakin käy eikä sen nyt niin välttämättä tarvitse liikkua". Eli aika helppo juttu, mutta ei missään määrin yleistettävissä koko miessukukuntaan) Itse olen soveltanut pitkälti samoja metodeja kuin toveri HC (heh, noin se tosiaan lyhenee), eli joko vain istun ja odotan tai sitten otan käyttöön ns. zen-metodin, eli vedän hirveät perseet ja katson mitä tapahtuu. Aloittelijan tuurilla se johti toivottuun lopputulokseen parilla ensimmäisellä kerralla, mutta sen jälkeen olen kyllä aina päätynyt lähemmäs sitä hiekkakuoppaa. Ja jos yksikseen nököttää, naiset lähestyvät vain kysyäkseen että "voiks tän tuolin viedä". (Zen Cafen biisi "Mies jonka ympäriltä tuolit viedään" on suorastaan inhorealistinen.) Semmoista iskuvinkkiä ehkä voisin antaa, että jos onnistuu esittämään itsensä mahdollisimman nössönä luuserina, jossain vaiheessa joku nainen voi ajatella että "tuostahan saan helpolla muokattua just sellaisen kuin haluan" ja tulla itse tekemään aloitetta. Tosin vähän vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana olen törmännyt vain yhteen sellaiseen naiseen, eli onnistumisprosentti ei ole kovin korkea. Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Lau Maa 25, 2006 10:28 am    Viestin aihe: Tohtori kirjoitti: Ja jos yksikseen nököttää, naiset lähestyvät vain kysyäkseen että "voiks tän tuolin viedä". (Zen Cafen biisi "Mies jonka ympäriltä tuolit viedään" on suorastaan inhorealistinen.) Tuon takia ei tulekaan kauheasti baareissa istuttua. Vähän epätoivoiselta tuntuu mennä sinne istumaan, jos kuitenkin on sellainen 'olen säälittävä, antakaa pillua'-kyltti. Ei se mihinkään hyvään johda, tulee pelkästään entistä pahempi mieli. Tohtori kirjoitti: Semmoista iskuvinkkiä ehkä voisin antaa, että jos onnistuu esittämään itsensä mahdollisimman nössönä luuserina, jossain vaiheessa joku nainen voi ajatella että "tuostahan saan helpolla muokattua just sellaisen kuin haluan" ja tulla itse tekemään aloitetta. Tosin vähän vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana olen törmännyt vain yhteen sellaiseen naiseen, eli onnistumisprosentti ei ole kovin korkea. Jep, tämä taktiikka voisi teoriassa toimia, mutta käytännössä ei kuitenkaan. Naiset joka tapauksessa haluavat projektin, joka on ainakin jossain määrin edistystä osoittava. Eli miehen tulee olla trendikäs ja sillee söpösti metroseksuaali, jotta joku naisihminen kiinnostuu. Yleensäkin tuntuu siltä, että naiset etsivät joko ylifeminiinistä, ulkonäöstään huolehtivaa trendiliitäjää tai sitten sellaista perinteisen maskuliinista, tummaan pukuun pukeutuvaa ex-jääkiekkoilijaa. Sitä paitsi, olen yhden sellaisen kanssa ollut, joka tahtoi päättää kaikesta. Onhan se ihan jees aluksi, mutta sitten lopulta homma kuitenkin kaatuu siihen, ettei vastapuoli ota vastuuta mistään tai tee kompromisseja, vaan kaikki paska kaatuu sen tossun alla olevan niskaan. Jos suhde ei toimi, niin dominanaisen mielestä syy on miehessä - ja jos ei olisikaan, niin naisella itsellään ei ole ainakaan sen kanssa mitään tekemistä. (Diven lienee parasta puuttua tähän peliin taas kerran, muutoin menee helposti misogynian puolelle.) Takaisin alkuun Dive Rehti opiskelija Liittynyt: 20 Maa 2006 Viestejä: 166 Lähetetty: Lau Maa 25, 2006 1:22 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Tuon takia ei tulekaan kauheasti baareissa istuttua. Vähän epätoivoiselta tuntuu mennä sinne istumaan, jos kuitenkin on sellainen 'olen säälittävä, antakaa pillua'-kyltti. Ei se mihinkään hyvään johda, tulee pelkästään entistä pahempi mieli. Itse asiassa näen yhden ongelman suhteissa, jotka alkavat baarissa/vaikkapa senssipalstalta. Ongelmaksi voi muodostua se, että molemmilla on ikään kuin oletusarvona, että tässä pitäisi molemmin puolin arvioida, onko toisesta kumppaniksi. Jos menee toisen kanssa kahville/syömään/leffaan ja molemmat miettivät, onko oma tukka hyvin ja näkyykö kello, ja toisaalta onko toisella synnyttäjän lantio/nenä, jonka haluaisi periyttää lapsilleen, ollaan nahnikassa. Jollain lailla rennommin alkaa jos pystyy tapaamaan yhteydessä, jossa voi ensin olla ikään kuin kaveri tai vastaava hetken aikaa. Tosin niitä yhteyksiä on melko vähän. Ja sitten tullaan siihenkin ongelmaan, että äärimmäisen harvoin natsaa niin hyvin että molemmat kiinnostuvat tuollaisessa tapauksessa. Tämä nykyiseni lähestyi minua sellaisten juttujen kautta, etten voinut olla yhtään varma hänen motiiveistaan - ja juuri kun ehdin alkaa pelätä niitä liian puhtoisiksi, huomasin etteivät ne olleetkaan . Lainaus: Eli miehen tulee olla trendikäs ja sillee söpösti metroseksuaali, jotta joku naisihminen kiinnostuu. Yleensäkin tuntuu siltä, että naiset etsivät joko ylifeminiinistä, ulkonäöstään huolehtivaa trendiliitäjää tai sitten sellaista perinteisen maskuliinista, tummaan pukuun pukeutuvaa ex-jääkiekkoilijaa. Ööh..no, minulle ainakin on melkoinen turn-off, jos mies meikkaa enemmän kuin minä tai varmistaa ravintolassa tarjoilijalta, ettei hänen tilaamassaan salaatissa varmasti ole yli 350 kilokaloria. Toisaalta sitten sellainen ylimaskuliinisuus tyyliin "piereskelen ja paskon housuuni missä haluan koska olen mies ja miehet eivät käy suihkussa" tuntuu vastenmieliseltä ihan käytännön syistä. Kyllähän monet naisetkin stereotypisoivat Habeasin tyyliin valittamalla, kuinka miehet haluavat vain joko anorektisen laihoja pikkutyttöjä tai sitten jotain EEEEEE-kuppisia megatisuja. Sellaista stereotypiaa pidetään yllä, mutta käytännössä en kuitenkaan ole törmännyt yhteenkään täysjärkiseen mieheen, joka tuollaisia ääri-ilmiöitä ihannoisi. Enkä siis vastaavasti naisiinkaan. Olisiko tästä pääteltävissä vaikkapa se, että äärijuttujen kannattajat möykkäävät eniten ja vahvistavat siten ihme oletuksia - me ihan normaali-ihmisten kanssa viihtyvät emme kirjoita mihinkään Trendiin siitä, miten hienoa on, kun mies on "normaalin näköinen"? Lainaus: Sitä paitsi, olen yhden sellaisen kanssa ollut, joka tahtoi päättää kaikesta. Onhan se ihan jees aluksi, mutta sitten lopulta homma kuitenkin kaatuu siihen, ettei vastapuoli ota vastuuta mistään tai tee kompromisseja, vaan kaikki paska kaatuu sen tossun alla olevan niskaan. Jos suhde ei toimi, niin dominanaisen mielestä syy on miehessä - ja jos ei olisikaan, niin naisella itsellään ei ole ainakaan sen kanssa mitään tekemistä. Jep - tuollaisilla asetelmilla on taipumus kusta päälleen. Olen havainnut, että jos mistä tahansa asiasta syntyy parisuhteessa jokin käsittämätön valta-/syyllisyysjuttu, ollaan vaarallisilla vesillä. Ihannetapauksessa tulisi voida olettaa, että kumpikin ilmaisee mielipiteensä selvästi ja rehellisesti, ja kestää kuunnella myös toisen vastaavaa ilmaisua. Ja että mikäli toinen käyttäytyy ärsyttävällä/ikävällä tavalla, hän ei tee sitä kettumaisuuttaan tai kyykyttääkseen vaan siksi, ettei osaa muuta/ei tiedä, miten pitäisi toimia/ei tiedä, miltä toisesta tuntuu. "Jos rakastaisit minua, ymmärtäisit kyllä" on yksi tuhoisimmista lauseista. Siksi olisi tärkeää, että molemmat uskaltavat suhteessa puhua fiiliksistään ja kokemuksistaan. Yleensä nimittäin jos maltetaan se pari minuuttia ja sen sijaan että alettaisiin "sä et koskaan/sä aina/sua ei ilmeisesti yhtään kiinnosta/jne" -rumba, puhuttaisiin omista tunteista, mietittäisiin mikä oikeastaan ärsyttää ja mitä asialle voisi tehdä, vältetään melkoisia hässäköitä. Eli naisena sanoisin, että kaksi melko tasaveroista kauhuskenaariotani olisivat mies, joka yrittäisi määrätä ja pompottaa kaikessa sekä mies, joka ei uskaltaisi sanoa mielipidettään pienimmästäkään asiasta vaan vastaisi tyyliin kysymykseen "otatko maitoa vai mehua" "iiiihan saaama" . Kun kumpikaan ei ole kyykyssä, molemmat voivat paremmin luottaa siihen, että ei tarkoittaa ei, kyllä tarkoittaa kyllä ja katsotaan tarkoittaa katsotaan. Helpottaa omaa toimintaa huomattavasti . Lainaus: (Diven lienee parasta puuttua tähän peliin taas kerran, muutoin menee helposti misogynian puolelle.) No, tässä oli jotain puuttumista. Voin vielä miettiä niitä itse vinkkejä.. Takaisin alkuun Dive Rehti opiskelija Liittynyt: 20 Maa 2006 Viestejä: 166 Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 11:55 am    Viestin aihe: Niistä niin sanotuista iskuvinkeistä: Luuserityyli on kyseenalainen siinä mielessä, että ainakin itse naisena oletan miehen hakevan seuraa, jonka hän ajattelee ns. itsensä tasoiseksi. Eli jos mies viestittää kaikin keinoin olevansa luuseri, hän viestittää samalla, että minä olen säälittävä. Eli "otan kenet saan" -ajatus. Toisaalta hirvittävä machoilu ja itsensä korostaminen on yhtä ällöttävää. Tulee väkisinkin mieleen, että tyyppi on sitten suhteessakin samanlainen ja uskoo olevansa maailman napa, joka voi tehdä mitä vaan ja joka silti on joka naisen unelma. Eli uskoisin, että tuon itsensä arvostamisen suhteen jonkinlainen tasapaino viehättää eniten useimpia naisia. Yhdeltä tyypiltä (josta olemme Habeasin kanssa keskustelleet enemmänkin, sanooko kirjainyhdistelmä TBM mitään? ) opin muutaman asian, jotka ärsyttävät aivan kerpeleesti. Siis ainakin itseäni ärsytti seuraavat: - kun mieheltä loppuu sanottava, se ei kaada maailmaa. Itse asiassa joissain olosuhteissa voi olla jopa herttaista/imartelevaa, että mies tuntuu oikeasti skarppaavan niin paljon, että välillä joutuu miettimään miten korttinsa pelaisi. Suunnattoman ärsyttävä ratkaisu omien puheenaiheiden loppumiseen on sanoa naiselle "kerro ny jotain". Mikäli nainen ei heti keksi tuollaiseen..hmm..hienosti aseteltuun kysymykseen sanottavaa, aletaan sitten meuhkata "ujostuttaako sua? Taitaa sua vähän ujostuttaa? Ei kuule tartte, en mä ole niin kriittinen..". Jos taas aloittaa jonkun jutun tyyliin "no tänään kun mä olin mun koiran kanssa lenk..." tietenkin keskeytetään rujosti, koska naisen sanomasta tuli jokin assosiaatio johonkin, ja aletaan pitää taas omaa yksinpuhelua: "Ai sulla on koira? Meidänkin mummolassa oli koira, sellainen musta, luulen että sekarotuinen. Sellaiset pystyt korvat ja haukkui paljon..." joojoojoo. Jos tuntuu, että ns. sanottava loppuu, oikeampia ratkaisuja on joko valita aluksi tilanne niin ettei tarvitse kauheasti puhua (senkin pervot! Tarkoitin elokuviin menemistä tai jotain sellaista!) tai niin, että puhuttava tulee luonnostaan itse tilanteesta. Useimmat tykkäävät puhua itsestään, aluksi tietenkin ns. vaarattomilla alueilla, joten joitakin yleisiä kysymyksiä voi esittää ja oikeasti KUUNNELLA mitä toinen sanoo. - Omasta ulkonäöstä oli myös kiva saada kommentteja tyyliin "et säkään muistaakseni ollut missään missimitoissa mut ei se haittaa", "eivät sinun persoonalliset kasvosi hämää minua" ja "kyllä sinä olet ihan tarpeeksi kaunis, ainakin minulle". Itsetuntoni oli kyllä tuolloin jotain miinus sata, ja epäilen tyypin takertuneen siihen. Ajatuksena oli kenties yrittää saada minut uskomaan, että tuskinpa koskaan saan ketään, mutta hän voi kyllä minut uljaasti pelastaa ja ottaa omakseen. Eli jos naisella tuntuu olevan epävarmuutta itsestä, erittäin toimimaton strategia on yrittää sitoa häntä itseensä sen avulla. Ainakaan itselläni ei toimi mikään, jos joudun tuntemaan itseni jotenkin riittämättömäksi tai rumaksi. - Entisistä suhteista puhuminen voi itse suhteessa herättää jopa luottamusta, jos se tehdään oikein. Kuitenkaan ihan ensitreffeillä (tai ensi puhelinkontaktissa...) ei kannata listata exiensä kaikkia vikoja. Oletusarvoisesti nainen arvelee päätyvänsä listan jatkeeksi. Vai halusitteko ennemmin kommentteja siitä, miten naista voisi _lähestyä_? Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 513 Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 1:01 pm    Viestin aihe: Kuten varmaan arvasittekin, aiempi postaukseni oli aavistuksen verran ironinen. Vaikea tietysti sanoa, miten tosipaikan tullen toimisin, koska tällaista ei käytännössä koskaan tapahdu - mutta jos nyt otetaan hypoteettinen tilanne, että täysin tuntematon naisihminen tulisi ehdottamaan minulle sukupuoliyhteyttä, torjuisin hänet jo ihan turvallisuussyistä. Tuntemattoman ihmisen matkaan lähtemisessä on paljon riskejä, alkaen ihan sukupuolitaudeista, eikä sitä tiedä millaisia sekopäitä on liikkeellä. Tietysti lompakonryöstäjät, pippelinleikkaajat ja tekaistujen raiskaussyytösten esittäjät ovat häviävän pieni vähemmistö, eikä niitä tautejakaan nyt niin monella ole, mutta omaa huonoa tuuriaan ei pidä koskaan aliarvioida. Enkä sitten lopulta tiedä siitäkään, vaikka nainen olisi periaatteessa tuttu (vaikkapa työ- tai opiskelutoveri tai muu ystävä). Siinäkin olisi omat riskinsä, esim. jos vaikka petipuuhissa ei suoriutuisi tyydyttävällä tavalla niin siitä sitten tietäisi seuraavana aamuna koko viiteryhmä. Ja vaikka mitään varsinaista möhläystä ei tapahtuisikaan, niin kyllähän esim. työpaikan käytävillä törmääminen (saati sitten yhdessä työskentely) olisi vähän kiusallista. Vaikea sitä hässimistä olisi täysin sivuuttaakaan, kyllä se muuttaa peruuttamattomasti sitä miten toiseen ihmiseen suhtautuu jos ollaan oltu niin intiimissä kontaktissa. Puhumattakaan sitten siitä, mitä muu viiteryhmä asiasta pohtisi - tulisi kaikenlaisia juoruja ja naljailuja, jompaakumpaa tai molempia osapuolia alettaisiin arvottaa tavalla tai toisella ja ties mitä. Todennäköisemmin siinäkin siis tulisi torjuttua koko tarjous ihan vain itseään suojellakseen. Eli ei minua loppujen lopuksi varmaan olekaan niin helppo iskeä, ainakaan jos olen suhteellisen tolkuissani - ja jos olen kännissä... no, tehän olette itsekin nähneet, millainen minä juovuksissa olen, eli tuskin silloin kukaan tulee edes yrittämään. Dive kirjoitti: Luuserityyli on kyseenalainen siinä mielessä, että ainakin itse naisena oletan miehen hakevan seuraa, jonka hän ajattelee ns. itsensä tasoiseksi. Eli jos mies viestittää kaikin keinoin olevansa luuseri, hän viestittää samalla, että minä olen säälittävä. Eli "otan kenet saan" -ajatus. Ensimmäinen suhdeyritelmäni kaatui todennäköisesti tähän (sekä toisaalta siihen, että toinen osapuoli ei oikeastaan halunnut seurustella, mutta nämä kaksi asiaa saattoivat olla enemmän tai vähemmän yhteydessä toisiinsa). Niin se vain on, että jos ei itse yhtään arvosta itseään niin vaikeaa se on muillekin. Jonkinlaiset hoivasuhteet ovat sitten asia erikseen, mutta harvoin ne ovat kovin kestäviä tai tasapainoisia, vaikka niistä periaatteessa voi ajan mittaan kehittyä sellaisia. Suurena vaarana on kuitenkin se, että joko hoivaaja väsyy pitämään kumppania pystyssä yksin, tai sitten hoivaamisesta tulee niin oleellinen osa suhdetta että kun hoivattavan itsetunto paranee, koko suhteelta katoaa pohja. (Jossain Leonard Cohenin biisissähän laulettiin jotain tyyliin "you learned to love me as a loser, and now you are concerned that I might win". En nyt voi tarkempaa sanamuotoa varmistaa, kun vaimo vei sen levyn mennessään...) HC kirjoitti: Sitä paitsi, olen yhden sellaisen kanssa ollut, joka tahtoi päättää kaikesta. Onhan se ihan jees aluksi, mutta sitten lopulta homma kuitenkin kaatuu siihen, ettei vastapuoli ota vastuuta mistään tai tee kompromisseja, vaan kaikki paska kaatuu sen tossun alla olevan niskaan. Jos suhde ei toimi, niin dominanaisen mielestä syy on miehessä - ja jos ei olisikaan, niin naisella itsellään ei ole ainakaan sen kanssa mitään tekemistä. Ei kai tämmöistä pitäisi julkisesti sanoa, mutta seuraava suhdeyritelmäni (eli tämä vasta kariutunut avioliittoni) oli sitten taas vähän tämmöinen. Nähtiinhän sekin mihin semmoinen johtaa, kun lopulta se tossun alla oleva alkaa vittuuntua ja toisaalta tossuttajalle ei lopulta riitä mikään. (Tosin asia oli tietysti kaikkinensa paljon monimutkaisempi, ja tämä epätasainen valtasuhde oli vain yksi monista asioista jotka menivät pieleen.) Dive kirjoitti: Vai halusitteko ennemmin kommentteja siitä, miten naista voisi _lähestyä_? Niin no, siihenhän se jo yleensä tyssää. Loppukevennykseksi laitan linkin nettisarjakuvaan, joka kuvastaa tätä ongelmaa aika hyvin: http://kvantti.tky.fi/in/1.shtml http://kvantti.tky.fi/in/45.shtml Tämäkin on oikeastaan aika kuvaava: http://kvantti.tky.fi/in/5.shtml Toisaalta, kaikella on myös hyvät puolensa: http://kvantti.tky.fi/in/36.shtml Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 5:28 pm    Viestin aihe: Dive kirjoitti: Itse asiassa näen yhden ongelman suhteissa, jotka alkavat baarissa/vaikkapa senssipalstalta. Ongelmaksi voi muodostua se, että molemmilla on ikään kuin oletusarvona, että tässä pitäisi molemmin puolin arvioida, onko toisesta kumppaniksi. Kieltämättä hankalaa. Juuri tuo mainitsemasi syy on ehkä tärkein seikka, jonka vuoksi en ole esimerkiksi senssipalstoja koskaan kokeillutkaan. Vaikka juttu sähköpostitse luistaisikin, niin ensimmäinen tosielämän tapaaminen on aina kiusallinen ja epämiellyttävä, varsinkin jos huomaa että ei se toinen olekaan sellainen kuin kuvitteli. Lisäksi tuo on siinäkin mielessä hankalaa, että on vaikea löytää sopivaa ihmistä "noin vaan". Tuntuu vaikealta repäistä joku ihan pystymetsästä pelkän pärstän perusteella ja todeta, että kokeilenpa millaista tuon kanssa olisi seurustella. Enemmän ideaa on siinä, että ensin toimitaan samassa ympäristössä (työ, opiskelu, harrastus jne) ja sitten hiljalleen havaitaan että tuossahan onkin viehätysvoimaa. Tämä perinteinen metodi vaan on aika hankala, jos ei ole sosiaalinen ja kiertele erilaisissa porukoissa. Opiskeluhan on nykyään aika yksinäistä puuhaa, jokainen huolehtii omista kursseistaan eikä mitään yhtenäisiä ryhmiä synny. Vastaavasti taas työelämässä kiire on lisääntynyt ja lisäksi tuntuu siltä, että lähes kaikki työikäiset naiset ovat jo varattuja. Dive kirjoitti: Kyllähän monet naisetkin stereotypisoivat Habeasin tyyliin valittamalla, kuinka miehet haluavat vain joko anorektisen laihoja pikkutyttöjä tai sitten jotain EEEEEE-kuppisia megatisuja. Sellaista stereotypiaa pidetään yllä, mutta käytännössä en kuitenkaan ole törmännyt yhteenkään täysjärkiseen mieheen, joka tuollaisia ääri-ilmiöitä ihannoisi. Enkä siis vastaavasti naisiinkaan. Kai tässä on eniten kyse siitä, että useimmat naiset haluavat niitä hyvännäköisiä ja menestyviä miehiä, riippumatta omasta habituksesta ja asemasta. Vastaavasti useimmat miehet haluavat kauniin ja miellyttävän naisen vaikka oman vyötärön ympärillä olisi tuhti pelastusrengas ja yllä Alepan verkkarit. Seksuaalisesti vetovoimaisista yksilöistä on siis hirveä kilpailu ja tällaisessa tilanteessa se eliitti tietenkin valkkaa lukuisista tarjokkaista parhaat päällä. Harvoin näkee pareja, joissa toinen on selvästi toista "heikompi" useammilla mittareilla. Tavisten täytyy siis tyytyä niihin, jotka eivät jostain syystä noille parempiosaisille kelpaa. Dive kirjoitti: Olisiko tästä pääteltävissä vaikkapa se, että äärijuttujen kannattajat möykkäävät eniten ja vahvistavat siten ihme oletuksia - me ihan normaali-ihmisten kanssa viihtyvät emme kirjoita mihinkään Trendiin siitä, miten hienoa on, kun mies on "normaalin näköinen"? Ei, näin se menee. Olet väärässä, minä olen oikeassa. Me haluamme itsellemme isotissiset misut ja äkkiä! Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 513 Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 6:09 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: ja lisäksi tuntuu siltä, että lähes kaikki työikäiset naiset ovat jo varattuja. Näinhän se on: http://kvantti.tky.fi/in/56.shtml Ei sillä, että uutta suhdetta etsisin varmasti vielä pitkään aikaan (juridisestihan olen naimisissa vielä ainakin seuravat puoli vuotta, ja varmaan kestää paljon pitempään ennen kuin tästä lopullisesti toivun siihen kuntoon että voin kuvitella seurustelevani kenenkään kanssa), mutta olen nyt silkasta tieteellisestä mielenkiinnosta vähän tilastoinut naispuolisten työtoverieni varausastetta. Ja varattujahan he ovat liki kaikki, useimmat ovat vetäneet sen "poikaystäväkortin" esille heti kun olen heidän kanssaan vähänkin pitempään päässyt keskustelemaan (enkä nyt meinaa että olisin vokotellut ketään, vaan ylipäätään vaihtanut muutaman sanan jostain ihan neutraalista asiasta) ja suurella osalla on vielä sormuksetkin. Mitään laajempaa kyselyä en ole tehnyt, joten kaikkien tilannetta en tietenkään tiedä, mutta sinkuksi kukaan ei ole ilmoittautunut ja epäselvät tapauksetkin ovat pääasiassa hyvin nuoria (siis silmämääräisesti arvioiden selvästi alle parikymppisiä). Tässä on sitten taas se ongelma, että tuntisin itseni aika likaiseksi jos ryhtyisin niin paljon itseäni nuorempia tyttöjä vikittelemään. Toisaalta niin nuoret tytöt yleensä kiinnostuvat selvästi vanhemmasta miehestä vain kolmesta syystä: 1. Vanhemmalla miehellä on rahaa. 2. Vanhemmalla miehellä on yhteiskunnallista ja sosiaalista statusta. 3. Vanhempi mies on seksipuuhissa kokeneempi ja taitavampi kuin nuoret pojanklopit. Minusta näkee jo päältä, että kahta ensimmäistä minulla ei ole, ja aika pian kävisi ilmi että kolmannenkin suhteen on vähän niin ja näin. Ja toisaalta, vaikka jonkun kriteerin täyttäisinkin, todennäköisesti jäisin tytölle hetkelliseksi nuoruudenhairahdukseksi jonka hän hylkäisi löytäessään jonkun ikäisensä miehen johon oikeasti rakastuu. Ei sillä, varmaan semmoisessa välimallin suhteessa olisi minun kannaltani omat iloiset puolensa, mutta sen verran idealisti edelleen olen etten halua ryhtyä suhteeseen pelkän seksin vuoksi, tai vain siksi että nyt ylipäätään olisi joku suhde. No, on meillä töissä myös muutama yli parikymppinen, ulkonäöltään viehättävä (tosin minua on helppo viehättää, en muista tavanneeni kovin monta naista joita en olisi pitäinyt ainakin perusnätteinä tai jollain lailla söpöinä) ja luonteeltaan mukavan oloinen naisihminen, joiden en ole ainakaan kuullut seurustelevan. Vaikea minun on kuitenkin kuvitella, että hekään hirveästi kiinnostuisivat kolmekymppisestä persaukisesta ja kaljamahaisesta kaupankassasta, jolla ei ole mitään järkeviä tulevaisuudensuunnitelmia (oikeastaan kaikki nuoremmat työkaverini ovat päätoimisia opiskelijoita, eli heillä lienee vähän kunnianhimoisempia odotuksia elämältään kuin minulla). Tuli jo todettua, etten täytä edes 18-vuotiaiden tyttösten kriteerejä, ja kokemukseni mukaan naisten vaatimustaso ei iän myötä ainakaan laske. Eri juttu tietysti sitten, kun mennään kovin paljon yli kolmenkympin ja biologinen kello alkaa tikittää, mutta ei minusta oikein ole perheen elättäjäksikään, enkä toisaalta ole hirveän kiinnostunut olemaan se hätävararatkaisu joka otettiin kun ei muutakaan miestä lapsen siittäjäksi saatu. Lainaus: Seksuaalisesti vetovoimaisista yksilöistä on siis hirveä kilpailu ja tällaisessa tilanteessa se eliitti tietenkin valkkaa lukuisista tarjokkaista parhaat päällä. Harvoin näkee pareja, joissa toinen on selvästi toista "heikompi" useammilla mittareilla. Tavisten täytyy siis tyytyä niihin, jotka eivät jostain syystä noille parempiosaisille kelpaa. Tästä aiheestahan on netissä kehitetty ns. markkina-arvoteoria, jota tosin yleensö tuovat esille matemaattis-luonnontieteellisellä alalla opiskelevat tai työskentelevät varakkaat mutta sosiaalisesti rajoittuneet nörttipojat, ja siksi siinä on joitain ihmeellisiä vinoutumia. Esim. minun kaltaiseni rentun pitäisi teorian mukaan vetää naisia puoleensa koska juon liikaa, viihdyn baareissa ja olen sosiaalinen ja muutenkin "jännittävä", mutta ainakin minun subjektiivinen kokemukseni on että pikemminkin juuri ne varakkaat ja tylsät insinöörit yleensä vievät kaikki naiset. Pohjimmiltaan teorian tulkinnat siis usein kumpuavat perisuomalaisesta kateudesta ja oletuksesta "kaikki muut saa paitsi minä", mutta itse teoria on kyllä ihan kiinnostava. Siihen voi tutustua esimerkiksi kotimaisissa naisvihablogeissa, joita aloin hupimielessä seurata vielä naimisissa ollessani. Lainaus: Ei, näin se menee. Olet väärässä, minä olen oikeassa. Me haluamme itsellemme isotissiset misut ja äkkiä! Minusta tärkeintä on sopusuhtaisuus, eli kropan ulottuvuuksien pitää olla harmoniassa keskenään. Tietysti on aina eduksi, jos kroppa on sitä lajia että siihen sopivat isot tissit ja hyvät perät. (No niin, tuleepa taas vähän provokatiivista läppää...) Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 7:12 pm    Viestin aihe: Dive kirjoitti: Luuserityyli on kyseenalainen siinä mielessä, että ainakin itse naisena oletan miehen hakevan seuraa, jonka hän ajattelee ns. itsensä tasoiseksi. Eli jos mies viestittää kaikin keinoin olevansa luuseri, hän viestittää samalla, että minä olen säälittävä. Eli "otan kenet saan" -ajatus. Aivan. Tässä on ongelmana se, että mitenkäs teet itsesi ei-luuseriksi, jos pohjimmiltasi kuitenkin olet luuseri? Tietysti voi aina yrittää parantaa itsetuntoa ja hioa supliikkia, pukeutumista sekä muita toisarvoisia asioita, mutta on vaikea muuntautua haluttavaksi jos ei sitä jollain esihistorian hämäristä nousevalla tavalla ole. Lisäksi tuossa on sekin, että ainakin itselleni nousee suuri sisäinen vastustus, jos yritän olla jotain muuta kuin luuseri. Jos onnistuisinkin esittämään sellaista kusipäistä maailmanmiestä menestyksekkäästi ja joku kana poimisi minut, hän rakastuisi siihen rooliini eikä minuun. Jotenkin minulla on voimakas sellainen ajattelutapa että v*ttu jos en tällaisena kelpaa niin olkaa sitten ilman. Dive kirjoitti: Toisaalta hirvittävä machoilu ja itsensä korostaminen on yhtä ällöttävää. Tulee väkisinkin mieleen, että tyyppi on sitten suhteessakin samanlainen ja uskoo olevansa maailman napa, joka voi tehdä mitä vaan ja joka silti on joka naisen unelma. Vahvasti itserakkaat tyypit kuitenkin saavat naisia, tai näin ainakin isot pojat ovat minulle kertoneet. Dive kirjoitti: Suunnattoman ärsyttävä ratkaisu omien puheenaiheiden loppumiseen on sanoa naiselle "kerro ny jotain". Ongelmaksi tässä muodostuu minusta se, että miehellä on seurustelun aloittamisriiteissä sellainen riikinkukko-rooli. Eli miehen tehtävänä on keksiä hauskoja ja älykkäitä juttuja, jotta baarituolilla istuva frigidi tapaus edes katsahtaisi häneen. Täytyy siis jatkuvasti olla nokkela ja puoleensavetävä, eikä vastapuolen tarvitse panostaa yhtään - se kun tietää että jos mokaat, jonossa on 22 muuta rasvalettiä. Naiset siis yleisesti odottavat, että heitä pitää viihdyttää ja hauskuuttaa ja että tämä on miehen homma. Dive kirjoitti: Useimmat tykkäävät puhua itsestään, aluksi tietenkin ns. vaarattomilla alueilla, joten joitakin yleisiä kysymyksiä voi esittää ja oikeasti KUUNNELLA mitä toinen sanoo. Entä jos lähinnä kiinnostaa päästä sänkyyn?-) Dive kirjoitti: Vai halusitteko ennemmin kommentteja siitä, miten naista voisi _lähestyä_? No heitäpä noita, jos jotakin hauskaa keksit. Jostain syystä minulta tulee nyt vaihteen vuoksi aika naisvihamielistä tekstiä - taitaa olla vähän liikaa katkeria kokemuksia ko. alalta. Yritä ottaa huumorilla... Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 7:24 pm    Viestin aihe: Tohtori kirjoitti: Enkä sitten lopulta tiedä siitäkään, vaikka nainen olisi periaatteessa tuttu (vaikkapa työ- tai opiskelutoveri tai muu ystävä). Siinäkin olisi omat riskinsä, esim. jos vaikka petipuuhissa ei suoriutuisi tyydyttävällä tavalla niin siitä sitten tietäisi seuraavana aamuna koko viiteryhmä. Kieltämättä näillä yhteisistä viiteryhmistä alkaneilla suhteilla (tai yhden yön jutuilla) on se ikävä puolensa, että viiteryhmä ei katoa mihinkään vaikka suhde katkeaisi. Varsinkin työpaikoilla asia muodostuu usein ongelmalliseksi, joskus jopa helvetilliseksi. Legendathan kertovat näistä jutuista, joissa pomo alkaa vehdata alaisensa kanssa ja lopulta suhteen ajettua karille alainen saa monoa. Olisi siis viisautta, jos tuollaisessa tilanteessa suhdetta aloittaessaan varmistaisi, että tarvittaessa voi vaihtaa maisemaa jos tilanne muuttuu ikäväksi. Jos huomaa, että esim. ko. työpaikka on ainoa sillä hetkellä itselle sopiva, niin voi joutua kärsimään jutun jälkimainingeista todella pitkään ja raskaasti. Tohtori kirjoitti: (Jossain Leonard Cohenin biisissähän laulettiin jotain tyyliin "you learned to love me as a loser, and now you are concerned that I might win". Harvinaisen hyvin sanottu. Tämähän on todella tyypillinen ominaisuus, niin parisuhteissa kuin muissakin ihmissuhteissa; eli 'autetaan' toista, mutta oikeastaan vaan käytetään sitä toista oman itsetunnon pönkittämiseen. "No onhan mullakin ongelmia, mutta Maijalla on ollut tänä vuonna jo kaks itsariyritystä.." Tohtori kirjoitti: En nyt voi tarkempaa sanamuotoa varmistaa, kun vaimo vei sen levyn mennessään...) Touché. Tohtori kirjoitti: http://kvantti.tky.fi/in/1.shtml Hyvä sarjakuva tämä "Ilman naista", olen sitä joskus aiemminkin lukenut. Joka tapauksessa aika terävän kyynisiä huomioita nykyajan parikymppisten parisuhdeasioista, tai pikemminkin niiden parisuhdeasioiden puutteesta.. Naisnäkökulmasta tuo voi kyllä näyttää erilaiselta, mene tiedä. Takaisin alkuun pomelus Tarkkailuluokka Liittynyt: 26 Maa 2006 Viestejä: 2 Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 7:53 pm    Viestin aihe: Minusta Eerikki Sorolainen (1545–1625), Suomen arkkipiispa vuodesta 1590, vastasi tähän Tohtorin esille ottamaan asiaan tavalla, johon ei voi mitään lisätä. Suunnilleen näin: "Ihmisen onni on cujn clasi. Iuri cun hän circajmin pajsta, iuri silloin hän särcy. Vita Humana Est Calamitas. Se on: Coco tämä ihmisen elämä on wiheljäisys." Lähde: Suomalaisia kirkonmiehiä Agricolasta Pakkalaan, Helsinki 1948. Toivon kuitenkin Tohtorille parasta mahdollista menestystä uuden onnen etsinnässä. Takaisin alkuun Habeas corpus Addikti Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 710 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 7:53 pm    Viestin aihe: Tohtori kirjoitti: Ja varattujahan he ovat liki kaikki, useimmat ovat vetäneet sen "poikaystäväkortin" esille heti kun olen heidän kanssaan vähänkin pitempään päässyt keskustelemaan (enkä nyt meinaa että olisin vokotellut ketään, vaan ylipäätään vaihtanut muutaman sanan jostain ihan neutraalista asiasta) ja suurella osalla on vielä sormuksetkin. Tuossa ilmeisesti pitäisi päästä väliin siinä häviävän lyhyessä hetkessä, jonka aikana edellinen suhde on päättynyt ja uusi ei ole vielä ehtinyt alkaa. Kolmanneksi pyöräksi lähteminen kun on lähes poikkeuksetta ikävyyksiin päättyvä tilanne. Tuntuu, että nämä kortit taidettiin aika pitkälle jakaa jo joskus ylä-asteella ja lukiossa, eikä rannalle jääneillä ole kauheasti muita mahdollisuuksia kuin ruikuttaa. Pariutumista hankaloittaa vielä sekin, että vanhemmiten kyynistyy; "toi on tasan samanlainen kun kaikki muutkin", "tota kun vähän raaputtaa pinnasta niin sitä itteään sieltä paljastuu", "ei ne suhteet kuitenkaan paria vuotta pidempään kestä" jne. Kyynistymistä vastaan voi tietysti yrittää taistella ja on sikäli syytäkin, että jos asenne on heti alkuun pessimistinen niin eihän siitä hommasta ainakaan silloin mitään tule. On kuitenkin vaikeaa pyyhkiä pois kaikkea sitä empiiristä tietoa, jonka on maailman menosta kerännyt. Kerronkin sen nyt teille, lapset: Maailma on paha. Nyt se on kerrottu. Tohtori kirjoitti: Minusta näkee jo päältä, että kahta ensimmäistä minulla ei ole, ja aika pian kävisi ilmi että kolmannenkin suhteen on vähän niin ja näin. Ja toisaalta, vaikka jonkun kriteerin täyttäisinkin, todennäköisesti jäisin tytölle hetkelliseksi nuoruudenhairahdukseksi jonka hän hylkäisi löytäessään jonkun ikäisensä miehen johon oikeasti rakastuu. Jeps. Jos saa jonkun ihastumaan rahoihinsa ja valtaansa (jos nyt niitä sattuu olemaan), niin ongelmana on se, että suhde jää todella ohuelle pohjalle. Menetteleehän se tietysti, jos tarvitsee vain edustusvaimon jota pitää BMW:n pelkääjän paikalla kuin Wunderbaumia, mutta jos oikeasti haluaa kestävän suhteen niin eihän tuollainen homma toimi. Ylipäätään suuren ikäeron suhteet, perustuvat ne nyt mihin hyvänsä, ovat hankalia koska henkisesti ja kokemuksellisesti ollaan niin eri tasoilla. Tohtori kirjoitti: Tästä aiheestahan on netissä kehitetty ns. markkina-arvoteoria, jota tosin yleensö tuovat esille matemaattis-luonnontieteellisellä alalla opiskelevat tai työskentelevät varakkaat mutta sosiaalisesti rajoittuneet nörttipojat, ja siksi siinä on joitain ihmeellisiä vinoutumia. Periaatteessa uskon siihen, että seksuaalista vetovoimaa voitaisiin jollain matemaattisella mittarilla mitata - tarkemmin sanottuna siis, että on olemassa yleispäteviä kriteerejä jotka laskevat tai nostavat naisen/miehen markkina-arvoa parisuhdemarkkinoilla. Dive tietää, että mm. naisen lantion muoto on tällainen seikka. Muistaakseni myös kasvojen piirteistä (pehmeät/kirveellä veistetyt) ja väristä (toimii merkkinä hormonitasosta ja terveydestä) on etsiskelty tällaisia 'puoleensavetävyystekijöitä'. Varmaankin siis on teoreettisesti mahdollista sanoa, että joku on siitä ja siitä syystä vetävämpi kuin toinen. Eri asia sitten, mitkä ne syyt ovat ja kuinka pitkälle väitteen voi viedä. On ehkä totta, että naiset rakastuvat renttuihin, mutta eivät kaikki naiset rakastu renttuihin - eivätkä kaikki rentut, esim. pultsarit, ole suinkaan mitään naismagneetteja. Vaikea kysymys, mutta mielenkiintoinen. Dive voisikin ryhtyä tekemään alalla tutkimusta, ehkä Tohtorilla ja minulla olisi sitten joskus jotain toivoa... Tohtori kirjoitti: Siihen voi tutustua esimerkiksi kotimaisissa naisvihablogeissa, joita aloin hupimielessä seurata vielä naimisissa ollessani. Naisvihablogeja? Pitääkö joku sellaistakin?? Haha, kuulostaa todella hauskalta. Heitähän joutessasi linkkejä, jos sinulla niitä on. Haluaisin tietää, millainen blogi on naisvihablogi - ja myöntääkö se avoimesti olevansa naisvihablogi. Tohtori kirjoitti: Minusta tärkeintä on sopusuhtaisuus, eli kropan ulottuvuuksien pitää olla harmoniassa keskenään. Tietysti on aina eduksi, jos kroppa on sitä lajia että siihen sopivat isot tissit ja hyvät perät. Minusta parhaimpia ovat söpöt tytöt, mutta valitettavasti en osaa antaa söpöydestä yleispätevää määritelmää. Tunnistan vain sellaiset kun näen niitä. Koska olen stereotyyppi, söpöt noudattavat usein yleisesti hyväksyttyä kauneusihannetta, vaikka eivät olekaan mitään tissiblondeja. Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 513 Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 8:12 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Aivan. Tässä on ongelmana se, että mitenkäs teet itsesi ei-luuseriksi, jos pohjimmiltasi kuitenkin olet luuseri? Tietysti voi aina yrittää parantaa itsetuntoa ja hioa supliikkia, pukeutumista sekä muita toisarvoisia asioita, mutta on vaikea muuntautua haluttavaksi jos ei sitä jollain esihistorian hämäristä nousevalla tavalla ole. Minä olen laskenut tulevaisuuden naissuhteeni sen varaan, että minusta jonain päivänä tulee menestyvä kirjailija. Jos pääsen sellaisiin myyntilukuihin, että ihan oikeasti elän kirjoittamisella ja vieläpä saavutan sillä tavalla kohtuullista varallisuutta, olen tietysti päässyt samaan asemaan kuin kuka tahansa hyvätuloinen mies - ja lisäksi olisin kirjailijana julkisuuden henkilö, mikä lisäisi vetovoimaani. Jos siis sattuisin löytämään naisen, jonka todella haluan kumppanikseni, minulla olisi suhteellisen hyvät saumat saada hänet suostumaan suhteeseen kanssani (olkoonkin, että julkkiksen status voi joillekin vaikuttaa myös negatiivisesti). Sitä odotellessa olisi todennäköisesti helppo pitää itsensä aktiivisena toissavuoden missien sun muiden julkisuustyrkkyjen salarakkaiden kanssa, jos siis sellaista kaipaisi. (Ja vaikka en koskaan voisikaan lopettaa päivätyötäni mutta saisin kuitenkin kirjoja julkaistua silloin tällöin, olisin silti julkkis ja kirjailija, mikä vetoaisi ainakin tietyntyyppisiin nuorehkoihin naisiin. Harmi kyllä ne olisivat pääasiassa juuri noita salarakkaita.) Ongelmallistahan tässä tietysti on se, että pelkkä esikoisteoksen saaminen julki tässä maassa (jossa markkinat ovat pienet ja keskinkertaisista pöytälaatikkokirjoittajista on ylitarjontaa) on aika epätodennäköistä. Saati sitten että kelvollisen romaanin kirjoittamisessa on jo sinällään pirunmoinen työ. Eli pitkähkö selibaatti tässä varmaan on edessä. Lainaus: Lisäksi tuossa on sekin, että ainakin itselleni nousee suuri sisäinen vastustus, jos yritän olla jotain muuta kuin luuseri. Jos onnistuisinkin esittämään sellaista kusipäistä maailmanmiestä menestyksekkäästi ja joku kana poimisi minut, hän rakastuisi siihen rooliini eikä minuun. Jotenkin minulla on voimakas sellainen ajattelutapa että v*ttu jos en tällaisena kelpaa niin olkaa sitten ilman. Tähän liittyvän Ilman naista -stripin taisinkin jo linkittää. Lainaus: Jostain syystä minulta tulee nyt vaihteen vuoksi aika naisvihamielistä tekstiä Minun tässä kai pitäisi olla naisvihamielinen, mutta jotenkin tunnen itseni lähinnä tyhmäksi. Sitä on tietysti vaikea määritellä, kumpi oli enemmän vastuussa suhteen hajoamisesta (kaksi osapuoltahan näissä aina on), mutta rehellisyyden nimissä on pakko sanoa ensinnäkin se, etten voi olla mitenkään ylpeä siitä miten olen itse asiassa toiminut. Suurta osaa kämmäilyistäni en tietysti ole itse tiedostanut kuin vasta nyt jälkeenpäin, mutta paljon pahaa olisin voinut välttää jo ihan vain olemalla rehellisempi ja ottamalla puolisoa enemmän huomioon. Toiseksi minulla olisi varmasti ollut mahdollisuus estää suhteen hajoaminen, jos olisin ottanut sen oikein asiakseni. Kuuntelin juuri Kauko Röyhkän debyyttilevyä, jolta löytyy biisi nimeltään "Vielä voisin". Siinä minäkertoja katselee ikkunasta kuinka tuore ex-tyttöystävä kävelee kadulla poispäin, ja miettii että "vielä voisin juosta jälkeesi", pyytää anteeksi ja selvittää asiat, mutta ei sitten kuitenkaan tee mitään. (Tosin, Röyhkästä kun on kysymys, sanavalinnat ovat karkeita ja koko tekstin sävy ironinen, eli mistään kyyneleisiin herkistävästä biisistä ei ole kysymys.) Olisin voinut sanoa heti kättelyssä, että paskanmarjat tästä mitään eroa tulee, nyt tulet takaisin sieltä vanhempiesi luota ja puhutaan asiat kerralla selväksi. Mutta minä vain päästin irti ja annoin mennä, ja sen on täytynyt antaa sellainen viesti että oikeastaan en olisi koko erosta kovin pahoillani. Enkä lopulta tiedä että olenko, vaikka päivittäin tulee toki masentavia hetkiä joina olisin valmis ryömimään ja matelemaan että kaikki palaisi ennalleen. Olen ymmärtänyt, että jollain tasolla olen tahtonut tätä jo pitkään, vaikka olisinkin tahtonut että käytännön ratkaisut olisi hoidettu toisella tavalla. Eikä sille mitään voi, että kyllähän tässä tuntee itsensä miehenä aika epäonnistuneeksi. Etenkin huppelissa tulee välillä sellaisia ajatuksia, että pitäisi ruveta iskemään jotain vosuja baareista jotta saisi edes itselleen todistettua ettei ole tässä asiassa ihan onneton. Mutta eipä se asioita käytännössä yhtään parantaisi, jo ihan siksikään että tuskin saisin ketään iskettyä. Jos se ei onnistunut nuorena ja vetreänä mustiin pukeutuvana boheemirenttuna, niin tuskin nyt puolenkymmentä vuotta vanhempana, lihavampana ja tylsempänä sen ihmeempi flaksi kävisi. (Ja tämmöistä minä täällä tilitän ihan julkisilla alueilla, helvetin fiksua toimintaa taas...) Lainaus: Kieltämättä näillä yhteisistä viiteryhmistä alkaneilla suhteilla (tai yhden yön jutuilla) on se ikävä puolensa, että viiteryhmä ei katoa mihinkään vaikka suhde katkeaisi. Varsinkin työpaikoilla asia muodostuu usein ongelmalliseksi, joskus jopa helvetilliseksi. Legendathan kertovat näistä jutuista, joissa pomo alkaa vehdata alaisensa kanssa ja lopulta suhteen ajettua karille alainen saa monoa. Olisi siis viisautta, jos tuollaisessa tilanteessa suhdetta aloittaessaan varmistaisi, että tarvittaessa voi vaihtaa maisemaa jos tilanne muuttuu ikäväksi. Jos huomaa, että esim. ko. työpaikka on ainoa sillä hetkellä itselle sopiva, niin voi joutua kärsimään jutun jälkimainingeista todella pitkään ja raskaasti. Tästä syystä olen vähän miettinyt, etten taida uskaltaa mennä työpaikkabileisiin vaikka sellaiset ovat lähiaikoina tulossa (tosin eipä niissä viini virtaa kuin omaan laskuun, pari drinkkilippua taitaa saada pientä maksua vastaan). Kun mielentilani on nyt tämmöinen, niin eihän sitä tiedä kenen perseessä olisin kiinni - ja olen sentään onnistunut hankkimaan mukavan, joustavan ja vähän tylsännörtähtävän kaverin maineen, josta mielelläni pidän kiinni koska se saa työtoverit suhtautumaan minuun ystävällisellä tavalla välinpitämättömästi. Jos alkaisin iskeä tyttöjä työpaikkabileissä (onnistuisin siinä eli en), seuraukset voisivat olla arvaamattomia. Sitä paitsi jotkut vähän nuoremmat naispuoliset esimieheni ovat ihan viehättäviä (varmaan suuri osa on minua nuorempia, koska harva koulutettu kolmekymppinen on enää kaupan alalla suorittavassa työssä), eikä kaikissa vähän vanhemmissakaan ole mitään vikaa. (Heh, tulee mieleen osuva lainaus Leevi and the Leavingsilta: "Mä joskus valintamyymälän kassajonossa huomaan / jonkun vanhemman naisen mua siinä mielessä kiinnostavan"... ) Mutta siitähän vasta helvetti repeäisi, jos jotakuta ylemmässä asemassa olevaa yrittäisi vokotella, saati sitten jos seurauksena olisi jotain muuta kuin litsareita tai hyväntahtoista naureskelua. (Yksi turvallinen kohde voisivat olla viereisen kosmetiikkaosaston tytöt, jotka ovat keskimäärin varsin simpsakoita mutta joihin minulla tai varsinaisilla työtovereillani ei työn puolesta ole käytännössä minkäänlaista kontaktia. Tosin kyllähän ne tietysti sellaisen jälkeen mulkoilisivat pahasti minun kassalleni päin, mutta niin ne tekevät jo nytkin jos joskus hiljaisina hetkinä unohdun liian pitkäksi aikaa katselemaan maisemia.) Köh köh, toivottavasti kukaan minut tunnistava ei koskaan eksy tänne... Sattuuko joku tietämään, missä Tintteli on töissä? Tohtori kirjoitti: En nyt voi tarkempaa sanamuotoa varmistaa, kun vaimo vei sen levyn mennessään...) HC kirjoitti: Touché. No, se oli kyllä hänen levynsä, eli ihan oikeutetusti hän sen vei. Pitäisi varmaan ostaa itselleni se Essential Leonard Cohen, siinä oli paljon hyviä biisejä (ja Johnny Cashilta myös vastaava kokoelma, sillä menetin kaikki Cashitkin tässä erossa). Lainaus: Hyvä sarjakuva tämä "Ilman naista", olen sitä joskus aiemminkin lukenut. Joka tapauksessa aika terävän kyynisiä huomioita nykyajan parikymppisten parisuhdeasioista, tai pikemminkin niiden parisuhdeasioiden puutteesta.. Naisnäkökulmasta tuo voi kyllä näyttää erilaiselta, mene tiedä. Naisissahan tämä sarjakuva ymmärtääkseni herättää lähinnä aggressioita, mikä on minusta aika outoa sillä minusta se on sävyltään varsin tasapuolinen - eli ei kuvaa naisia varsinaisesti mitenkään pahoina, lähinnä miesnäkökulmasta käsittämättöminä, ja toisaalta sarjakuvan miesnäkökulmakin on hyvin itseironinen. No, olen minäkin toki Hillityissä miehissä käsitellyt tätä parisuhdeproblematiikkaa, tosin aika suppeaksihan se on jäänyt. Olen itse asiassa miettinyt, että voisin piirtää sarjakuvan nimeltä "Hillityt miehet ja Markkina-arvoteoria", jossa käytäisiin läpi näitä parisuhdeasioita. (Aikanaanhan minulla oli hieman sovinistissävyinen projekti "Hillityt miehet: Huomioita naisista", mutta harmi kyllä olen tainnut hukata kaikki luonnokset.) Odotellessa jokunen kaikille tuttu esimerkki: http://www.hillitytmiehet.com/isot/index.php?c=hm_2 http://www.hillitytmiehet.com/isot/index.php?c=hm_6 http://www.hillitytmiehet.com/isot/index.php?c=hm_15 http://www.hillitytmiehet.com/isot/index.php?c=hm_21 Toiseksi ylin on itse asiassa yleisimmin linkitetty Hillittyjen miesten jakso ainakin Googlen mukaan. Ilmeisesti se on onnistunut kuvaamaan jotain yleismaailmallista. Takaisin alkuun Tohtori Pelottava hikipinko Liittynyt: 19 Maa 2006 Viestejä: 513 Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 9:45 pm    Viestin aihe: pomelus kirjoitti: Minusta Eerikki Sorolainen (1545–1625), Suomen arkkipiispa vuodesta 1590, vastasi tähän Tohtorin esille ottamaan asiaan tavalla, johon ei voi mitään lisätä. Suunnilleen näin: "Ihmisen onni on cujn clasi. Iuri cun hän circajmin pajsta, iuri silloin hän särcy. Vita Humana Est Calamitas. Se on: Coco tämä ihmisen elämä on wiheljäisys." Lähde: Suomalaisia kirkonmiehiä Agricolasta Pakkalaan, Helsinki 1948. Toivon kuitenkin Tohtorille parasta mahdollista menestystä uuden onnen etsinnässä. Ah, tämä viesti oli jäänyt kokonaan huomaamatta näiden pitkien sepustusten välissä... Kiitän sympatiasta, hiljalleen tästä taas noustaan. Ja kirkkoherra on kyllä valitettavan oikeassa, jotkut asiat ilmeisesti eivät vanhene vuosisadoissakaan. Takaisin alkuun Vieras Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 10:45 pm    Viestin aihe: Habeas corpus kirjoitti: Tuossa ilmeisesti pitäisi päästä väliin siinä häviävän lyhyessä hetkessä, jonka aikana edellinen suhde on päättynyt ja uusi ei ole vielä ehtinyt alkaa. Kolmanneksi pyöräksi lähteminen kun on lähes poikkeuksetta ikävyyksiin päättyvä tilanne. Niin, no varattujen naisten kanssa en kyllä lähtisi ikinä vehtaamaan jo ihan terveydellisistäkään syistä. Valtaosa poikaystävistä/aviomiehistä on minua rotevampia, joten suhteen tullessa ilmi (ja ainahan ne lopulta tulevat) saisin armotta turpaan. Lainaus: Tuntuu, että nämä kortit taidettiin aika pitkälle jakaa jo joskus ylä-asteella ja lukiossa, eikä rannalle jääneillä ole kauheasti muita mahdollisuuksia kuin ruikuttaa. Näinhän se pitkälti on. Varhaiset kokemukset määräävät sen, miten homma jatkossa toimii. Jos ei ole nuorena oppinut miten vastakkaisen sukupuolen kanssa päästään asioihin, ei tämän asian suhteen tule itseluottamusta ja se sitten torpedoi kaikki myöhemmätkin yritykset. Naiset varsinkin haistavat epävarmuuden ja menettävät kiinnostuksensa saman tien. Lainaus: Varmaankin siis on teoreettisesti mahdollista sanoa, että joku on siitä ja siitä syystä vetävämpi kuin toinen. Eri asia sitten, mitkä ne syyt ovat ja kuinka pitkälle väitteen voi viedä. On ehkä totta, että naiset rakastuvat renttuihin, mutta eivät kaikki naiset rakastu renttuihin - eivätkä kaikki rentut, esim. pultsarit, ole suinkaan mitään naismagneetteja. Markkina-arvoteorialla on kaksi perusoletusta, jotka ovat seuraavat: 1. Naisen markkina-arvo on keskimäärin korkeampi kuin miehen. 2. Naisilla markkina-arvon keskinäinen vaihtelu on vähäisempää kuin miehillä. Oleellista on jaottelu eri "tason" ihmisiin. On Ylemmän Tason, Alemman Tason ja KeskiTason Miehiä ja Naisia, joista käytetään yleistermejä YTM/YTN, KTM/KTN ja ATM/ATN. Minäkin käytän jatkossa näitä, koska se säästää tilaa. Yleisimmin keskusteluissa esiintyvät YTM, YTN ja ATM, koska valtaosa (ainakin keskustelua herättävistä) ihmisistä kuuluu johonkin näistä kategorioista. Keskitason miehiä ja naisia en ole nähnyt keskusteluissa juuri sivuttavan, itse asiassa heitä ei välttämättä kaikkien tulkintojen mukaan edes ole, ja ATN on teorian mukaan hyvin harvinainen (viitaten kahteen perusteesiin, jotka yllä esitettiin). Tyypillinen YTM on joko rikas ja vaikutusvaltainen, tai vaihtoehtoisesti alkoholisoitunut rikollinen narkomaani (joissakin tulkinnoissa myös ulkomaalaiset katsotaan kuuluvaksi YTM-kategoriaan). Amerikkalaisen hieman vastaavan Tikapuuteorian (Ladder Theory, löytynee googlaamalla ja on varsin hupaisaa luettavaa sekin) käyttämä termi tyypillisestä YTM:stä on "outlaw biker". Koska oikeasti rikkaita ja vaikutusvaltaisia miehiä on lopulta niin vähän ettei heitä riitä läheskään kaikille naisille, ja keskituloisia taas niin paljon etteivät he erotu massasta edukseen, varallisuuden sijasta kiinnostavammiksi muuttuvat väkivaltaiset tai muuten "jännittävät" taipumukset. Massasta erottuminen taisi olla Ladder Theoryn selitys kriminaalien ja narkkarien suosiolle, Markkina-arvoteoriassa selitys on yleensä joko evolutionäärinen (väkivaltaisuus vetoaa naisen vaistoihin, koska väkivaltainen yksilö on jonkun sortin alfauros) tai jotain muuta (absurdeimmillaan selitys haetaan naissukukunnan absoluuttisesta pahuudesta). On huomattava, että tulkinnat ovat vahvasti värittyneitä, koska niitä tekevät yleensä raittiit, ujot ja nörtähtävät nuorehkot miehet. Kas kummaa, tämä on myös ATM:n määritelmä - lisättynä siihen, että ATM on korkeasti koulutettu, hyvin toimeentuleva, hyvätapainen ja kiltti ja muutenkin oikea unelmavävy, joka ei vain kelpaa kenellekään. Jos minä olisin aikanaan hurahtanut tuohon Markkina-arvoteoriaan (ja niin olisi varmasti käynyt, jos sitä rummutavia blogeja olisi ollut olemassa pahimpana naisvihakautenani), olisin varmaan tulkinnut asiaa toisin, koska minulta naisen ovat "aina" "vieneet" teekkarit, ekonomit ja reservin vänrikit. YTN on sitten oikeastaan kuka tahansa nainen, sillä kuten sanottu, naisilla katsotaan olevan suurempi kysyntä. Muistaakseni näistä on esitetty jopa prosentuaaliset arviot, joiden mukaan 20% miehistä olisi YTM:iä ja 80% ATM:iä, ja naisilla taas toisin päin. Näinpä valtaosa naisista ei löydä tasoistaan kumppania, mutta he eivät suostu myöskään naimaan alle tasonsa, joten he kokoontuvat YTM:ien haaremeihin ja täten "saaminen" jakaantuu hyvin epätasaisesti. Ja sitä rataa... Täytyy sanoa, että en ole missään nähnyt kunnollista perustekstiä tästä teoriasta, eli käsitykseni on muotoutunut vähä vähältä yksittäisten blogikirjoitusten perusteella. Kun vielä eri kirjoittajilla on erilaisia tulkintoja, oma käsitykseni Markkina-arvoteoriasta on varmaan vähintäänkin hämärä. Mutta ehkä tuosta sai jonkinlaisen kuvan. Lainaus: Naisvihablogeja? Pitääkö joku sellaistakin?? Haha, kuulostaa todella hauskalta. Heitähän joutessasi linkkejä, jos sinulla niitä on. Haluaisin tietää, millainen blogi on naisvihablogi - ja myöntääkö se avoimesti olevansa naisvihablogi. Ehdoton alan klassikko: panuhog.blogspot.com Tämä kaveri kirjoittaa helvetin hyvin, joskin paljon muustakin kuin nais- ja miesasiasta. (Muistaakseni sivupalkissa on joku linkki, johon on ryhmitelty erikseen naisvihamieliset kirjoitukset asiasta kiinnostuneille.) En oikein osaa sanoa, pidänkö hänen tyylistään vai en, sillä hän vetää koko ajan älyttömästi överiksi ja monet hänen mielipiteensä ovat selvästi omilleni vastakkaisia (esimerkiksi fanaattisuus kaksikielisyyden ja suomenruotsin aseman suhteen). Kiinnostavaa luettavaa silti, ja loistava johdatus aiheeseen. Jos olisin joskus silloin pahimmassa rusakkovaiheessa löytänyt tuon blogin (ei sitä tosin tietysti siihen aikaan ollut olemassa), olisin varmaan palvonut hra Höglundia jonkinasteisena puolijumalana. Sitten toinen: ihmissuhteet.blogspot.com Tämä ei ole yhtä tasokas, sillä itse merkinnät ovat yleensä aika epämääräisiä (lähinnä linkkejä ja lainauksia muualta), ja varsinainen toiminta tapahtuu kommenttiosastolla. Kannattaa silti seurata, satunnaisesti sisältää ainakin viihdyttävää debattia vaikka pitemmän päälle toistaakin itseään ja tasokin on aika vaihteleva. Sitten oli "avionrikkoja.blogspot.com", mutta se on kai lakkautettu. Ja kun noista kahdesta seuraa linkkejä eri blogeihin, niin saa sieltä kokoelman muitakin vähäisempiä asiaan liittyviä kirjoituksia (sekä toista laitaa, eli netin raivokkaimpia feministejä, joiden juttuja on myös jollain perverssillä tavalla joskus hauska lukea). Takaisin alkuun Näytä edelliset viestit: Kaikki viestit1 päivä7 päivää2 viikkoa1 kuukausi3 kuukautta6 kuukautta1 vuosi Vanhin ensinUusin ensin         Kotiaine.com Foorumin päävalikko -> Yleinen keskustelu Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia Siirry sivulle 1, 2, 3, 4  Seuraava Sivu 1 Yht. 4   Siirry: Valitse foorumi Kotiaine.com----------------Yleinen keskusteluKotiaine.com Opiskelu----------------YliopistoLukioYläasteAla-aste Rajoitetut----------------Ghost House  Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Voit vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group phpBB SEO