Kotiaine.com Ei elämää vaan koulua varten.    Ohje   Haku   Käyttäjälista   Käyttäjäryhmät   Rekisteröidy   Käyttäjätiedot   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisään  Pehkosen muorin talo Siirry sivulle Edellinen  1, 2          Kotiaine.com Foorumin päävalikko -> Lukio Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe   Kirjoittaja Viesti - Vieras Lähetetty: Tor Kes 01, 2006 4:20 pm    Viestin aihe: Niinpä... Kyllä varmaan, sen näkee sitten lauantaina. Kiitos vielä avusta! Takaisin alkuun - Vieras Lähetetty: Tor Kes 15, 2006 2:54 pm    Viestin aihe: Hip Hei ja Hurraa! 10 tuli! Takaisin alkuun Vieras Lähetetty: Tii Maa 20, 2007 6:57 pm    Viestin aihe: Voisiko ajatella myös, että novellissa on yhteiskunnallinen viittaus nykyajan nuoriin? Suhtautuvat noin välinpitämättömästi. Takaisin alkuun Habeas corpus Pelottava hikipinko Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 697 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Kes Maa 21, 2007 10:53 pm    Viestin aihe: Anonymous kirjoitti: Voisiko ajatella myös, että novellissa on yhteiskunnallinen viittaus nykyajan nuoriin? Suhtautuvat noin välinpitämättömästi. Voihan tuollaisenkin tulkinnan tehdä, mutta en ottaisi sitä analyysin kulmakiveksi. Novellin alussahan nimittäin painottuvat aika vahvasti epävakaat kotiolot. Vanhemmat riitelevät ja vaikka sitä ei suoraan sanotakaan, minulle ainakin jää sellainen olo että eroamassa siitä ollaan. Muistaakseni isä myös lyö tätä lastaan (poikaansa?). Periaatteessa siis yhteiskunnallinen lähestymistapa voisi olla ihan yhtä oikeutettu, eli voisi miettiä sitä että nykynuorten suhtautuminen kuolemaan on muuttunut. Tuossa kuitenkin kirjoittaja tuntuu minusta viestittävän vahvasti sitä, että ongelmat tässä tapauksessa olisivat kytköksissä enemmänkin perheen vaikeaan tilanteeseen. Nuori ei siis minusta ole novellissa kenen tahansa ikäisensä nuoren edustaja, vaan juuri tämän tietyn pahoinvoivan perheen nuori. _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun Tales Tarkkailuluokka Liittynyt: 10 Hel 2008 Viestejä: 1 Lähetetty: Sun Hel 10, 2008 2:20 am    Viestin aihe: Moikka! Ajauduin palstan jäseneksi hakiessani Googlesta apua novellianalyysin tekemiseen. Itseasiassa teen sitä juuri tästä ketjun käsittelemästä novellista . Kiitos Habeas corpukselle erittelyvinkeistä. Voinko huomenissa, kirjoitettuani analyysin valmiiksi, lähettää sen tähän ketjuun arvioitavaksi? Takaisin alkuun Habeas corpus Pelottava hikipinko Liittynyt: 16 Maa 2006 Viestejä: 697 Paikkakunta: Helsinki Lähetetty: Tor Hel 14, 2008 10:52 pm    Viestin aihe: Tales kirjoitti: Moikka! Ajauduin palstan jäseneksi hakiessani Googlesta apua novellianalyysin tekemiseen. Itseasiassa teen sitä juuri tästä ketjun käsittelemästä novellista . Kiitos Habeas corpukselle erittelyvinkeistä. Voinko huomenissa, kirjoitettuani analyysin valmiiksi, lähettää sen tähän ketjuun arvioitavaksi? Tämä tulee nyt jonkin verran myöhässä, mutta totta kai voit lähettää tekstisi tänne. Lupaan kommentoida sitä, jos suinkin ehdin. Tällä hetkellä valitettavasti omat opiskelukiireet painavat kuitenkin sen verran päälle, että ehdin käyttää sivuston ylläpitoon vain varsin rajoitetusti aikaa. _________________ No matter where you are... Everyone is always connected. If you aren't remembered... Then you never existed. Takaisin alkuun Sulkakynä Tarkkailuluokka Liittynyt: 25 Tou 2008 Viestejä: 1 Lähetetty: Sun Tou 25, 2008 5:21 pm    Viestin aihe: Tässä on se koko novelli. Löytyi Sanojen aika -sivustolta. (http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-FI/kirjailija.aspx?PersonID=1564) PEHKOSEN MUORIN TALO Minä olin varmasti ensimmäinen, joka huomasi ettei Pehkosen talossa enää eletty. Lunta satoi silloin päivit­täin, näin tiellä jälkiä, mutta Pehkosen mökiltä nouseva polku pysyi valkeana ja koskemattomana. Savupiipusta ei myöskään tullut savua. Jäätyneessä ikkunassakin pa­loi sama lamppu päivin ja öin. Tuijottelin tätä omasta ikkunastani ja pohdin näkemääni. Kukaan ei kiinnittä­nyt tällaiseen huomiota. Kotona vain riideltiin. Alaker­rasta kantautui jatkuvaa sanaharkkaa, kolina puolestaan oli tavaroiden siirtelyä. Ja ratiseva ääni syntyi ruskeasta teippirullasta, jolla muuttolaatikoita suljettiin. Lauantaina en oikein osannut pysytellä talossa vaan lähdin pihalle. Aamu oli kirkas mutta metsänlaitaan oli keräytymässä tummia pilviä. Siinä astellessani uskoin niiden pudottavan vielä illemmalla lunta. Ehkä siitä tulisi vielä kunnon myräkkä... Näin jälkeni, kiemurai­sen polun pellon rinteessä, ja päädyin pohtimaan alka­vaa viikkoa, koulunvaihtoa ja kotikontujen jättämistä, ja kylmä olo valtasi minut ajatellessani isän luo muutta­mista. - Mikset ole pakannut tavaroitasi, isä oli huutanut illalla. - Pakkaa homo itse! Minä en ikinä osannut pitää suutani, ja isän lyönti kirveli yhä poskellani kun potkiskelin lumia pois ken­gistäni ja nousin portaita. Ikävät ajatukset katosivat kui­tenkin huomatessani arvanneeni oikein: Pehkosen ovi oli lukitsematta. Nyt saatoin käydä keittiöön, jossa suu­ri käkikello tikitti seinällä. Näin pöydällä pikkuleipätar­jottimen ja kahvikupin. Tunsin nenässäni tunkkaisen imelän hajun. Oli jäätävän kylmä, mutta silti avasin takkini. Kurkis­tin ovenraosta olohuoneeseen. Se oli hämärä, ryijyjen ja ompeleiden vuoraama tila, jossa keskellä keinutuolissa istui tumma hahmo. Istuuduin keittiön pöydän ääreen. Otin tarjottimelta piparin. Jäin kuuntelemaan käkikellon tikirystä ja katse­lemaan jäätyneestä lasista pihamaalle. Näin että siellä oli pitkiä jääpuikkoja kasvava pihakeinu, haalistuneen pu­nainen lato ja lumen kummuksi naamioima pihakaivo. Meidän talostamme näkyi vain katon harja. Tänne tus­kin eksyisi kukaan, ajattelin. - Tuo lapsi ei osaa muuta kuin varastaa ja haistatella, kuulin isän huutavan. - Miksi sinä et voi ottaa vastuuta hänestä, onhan hän sinunkin, oli äidin vastaus. - Pakkaatko sinä nyt niitä tavaroitasi, arvasin isän osoittavan nyt sanansa minulle. Tiesin hänen päänsä asennon muuttuneen niin että hänen suunsa amrnotti kohti kattoa. Kuulin sen äänestä. Minä tein työtä käskettyä ja kasasin kaiken tärkeän. Mutta sitten tunsin suuttuvani ja tungin tavarat yhteen suureen kassiin ja livahdin kassi olallani ulos. Oli pi­meää ja jostain tyhjästä putosi ääneti suuria lumihiuta­leita. Se oli puurerimaista lunta, joka hajosi jaloissani pieniksi pilviksi juostessani pellon poikki. Pehkosella en uskaltanut sytyttää valoja vaan raapai­sin tulitikun palamaan ja sytytin kynttilän keittiön pöy­dälle. Kasettinahurin laitoin hyllylle. Sitten kiinnitin Mötley Crue -julisteen olohuoneen seinälle Jeesus-tau­lun viereen. Minä hieman säikähdin, kun tönäisin muo­rin vahingossa liikkeelle huonekaluja siirrellessäni. Mut­ta pian keinuminen pysähtyi, ja lopulta paikka alkoi näyttää minun mieleiseltäni. Myöhään yöhön soitin Mötley Cruen metakkaa. Sa­malla istuin ja askartelin rikkonaisen radion kanssa. Lopulta kun kasetit oli soitettu läpi, sammutin kyntti­län ja vain tuijottelin ikkunasta lumen putoamista. Kaikki tuntui minusta jotenkin ihmeellisen rauhalli­selta. Katsoin muoria, jonka rypyt silisivät pimeässä; enää vain muutama syvä uurre erottui poskilla. Uskoin ettei hän panisi pahakseen vaikka jättäisinkin kaikki tärkeät tavarani mökkiin. Emmehän kumpikaan tienneet, mil­loin meidät löydettäisiin. Vai löydettäisiinkö millon­kaan. Keksijän poika &muita novelleja, 2000 Takaisin alkuun Näytä edelliset viestit: Kaikki viestit1 päivä7 päivää2 viikkoa1 kuukausi3 kuukautta6 kuukautta1 vuosi Vanhin ensinUusin ensin         Kotiaine.com Foorumin päävalikko -> Lukio Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia Siirry sivulle Edellinen  1, 2 Sivu 2 Yht. 2   Siirry: Valitse foorumi Kotiaine.com----------------Yleinen keskusteluKotiaine.com Opiskelu----------------YliopistoLukioYläasteAla-aste Rajoitetut----------------Ghost House  Voit kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Voit vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group phpBB SEO