 |
Kotiaine.com
Ei elämää vaan koulua varten.
|
| Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
| Kirjoittaja |
Viesti |
Habeas corpus
Addikti
Liittynyt: 16 Maa 2006
Viestejä: 710
Paikkakunta: Helsinki
|
 Lähetetty: Per Maa 24, 2006 11:52 pm Viestin aihe: Yläasteen kokemukset? |
 |
|
| Olitko yläasteella kovis vai nörtti? Kävitkö nurkan takana röökillä vai teitkö kiltisti läksyt ja tottelit opettajaa? Millaiset muistot yläasteelta jäivät, mitä teit päättötodistuksen saatuasi? |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
Tohtori
Pelottava hikipinko
Liittynyt: 19 Maa 2006
Viestejä: 513
|
| Lähetetty: Lau Maa 25, 2006 7:16 am Viestin aihe: Re: Yläasteen kokemukset? |
|
|
| Habeas corpus kirjoitti: | | Olitko yläasteella kovis vai nörtti? Kävitkö nurkan takana röökillä vai teitkö kiltisti läksyt ja tottelit opettajaa? Millaiset muistot yläasteelta jäivät, mitä teit päättötodistuksen saatuasi? |
Minä olin semmoinen nössö. Koulunkäyntiin en hirveästi panostanut, mutta olin silti ihan hyvä oppilas koska ei sellainen ysin pintaan suoriutuminen paljon panostamista edes vaatinut. Ylipäätään yläasteella opetettavat asiat ovat vielä niin helppoja, että sieltä saa kohtalaiset paperit hyvin vähällä vaivalla jos vain haluaa. Useimmat vaan tietysti eivät halua, koska siinä ikävaiheessa pitää riehua ja räyhätä.
Yläasteella en polttanut tupakkia enkä juonut kaljaa (taikka muutakaan alkoholipitoista), en kai kertaakaan käynyt missään bileissä, diskoissa tai vastaavissa eikä minulla ollut edes mopoa. Tyttöjenkään kanssa en vehdannut, tosin sitä rajoitti jo ihan sekin että meillä maaseudulla oli aika pienet valikoimat ylipäätään kiinnostavia ihmisiä. (Minulla ei ole siis ikinä ollut sellaista mitä siihen aikaan kutsuttiin "fritsuksi" tai "mansikkaihottumaksi", eli yleensä kaulassa sijaitsevaa punaista jälkeä joka syntyy kun kumppani imee tarpeeksi pitkään. Enkä semmoisia hirveästi kaipaakaan, näyttivät hirveän kivuliailta.) En toisaalta hirveästi opiskellutkaan, kun ei tarvinnut. Lähinnä aika meni siihen, että istuin kotona ja pelasin tietokoneella tai sitten tuhertelin ruutuvihkoihin jotain omia juttujani - sarjakuvia, tekstimuotoisia tarinoita tai omia roolipelejä. Niitä roolipelejä sitten parin muun kotipitäjän nössöpojan kanssa pelasimme, ja se taisikin olla sosiaalisin harrastukseni.
Yläasteesta pitää mainita semmoinen anekdootti, että koska en yhtään tykännyt esiintymisestä siihen aikaan (mikä voi tuntua oudolta, koska aikuisella iällä olen ollut jatkuvasti äänessä), opettelin täsmäkirjoittamaan äikän aineet suunnilleen ysi miinukseen. (Se oli tietysti helppoa, koska aika monilla opettajilla oli joka tapauksessa "vakionumerot" kaikille oppilaille.) Alle ysin aineita ei nimittäin tarvinnut lukea tunnilla, mutta toisaalta ysi miikalla sai kuitenkin vielä ysin todistukseen. Keskinkertaisuus oli siis jo siinä vaiheessa oma valintani.  |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Habeas corpus
Addikti
Liittynyt: 16 Maa 2006
Viestejä: 710
Paikkakunta: Helsinki
|
| Lähetetty: Lau Maa 25, 2006 10:18 am Viestin aihe: Re: Yläasteen kokemukset? |
|
|
| Tohtori kirjoitti: | | Minä olin semmoinen nössö. Koulunkäyntiin en hirveästi panostanut, mutta olin silti ihan hyvä oppilas koska ei sellainen ysin pintaan suoriutuminen paljon panostamista edes vaatinut. |
Kas vain, profiilimme oli tässä suhteessa aika samanlainen. Itsekin taisin olla yläasteella nörtti, vaikka ryhmätunnuksena toimivat rillit sainkin vasta myöhemmin. Koulu ei kuitenkaan tuolloin minuakaan pahemmin kiinnostanut. Rehellisesti sanottuna ei se vieläkään ihmeemmin kiinnosta, mutta pakkohan sitä on kouluttautua tai saa vain todella köykäisiä hommia.
| Tohtori kirjoitti: | | Ylipäätään yläasteella opetettavat asiat ovat vielä niin helppoja, että sieltä saa kohtalaiset paperit hyvin vähällä vaivalla jos vain haluaa. Useimmat vaan tietysti eivät halua, koska siinä ikävaiheessa pitää riehua ja räyhätä. |
Njoo, siihen osuu se teini-iän hankalin vaihe, jonka vuoksi meno on vähän mitä on. Muistan kun kulahtanut naispuolinen ruotsinopettajamme istui tympääntyneen näköisenä paikallaan ja luokka heitteli häntä pelikorteilla, kuminpalasilla yms. roinalla. Yläasteen ruotsinopettajaksi meneminen taitaa olla jokin masokismin erityisen hienostunut laji.
Yläaste on myös se vaihe, jolloin seinien sotkeminen - ts. bommaaminen - on eniten muodissa. Itse en jutusta innostunut, mutta yhdessä vaiheessa tuntui siltä, että kaikki muut luokan pojat kantavat jatkuvasti paksua tussia mukanaan. Myös tavaran pöllimisen buumi osui osapuilleen samoihin aikoihin, ala-asteen lopusta yläasteen alkupuolelle. Samat bommaajatyypit kävivät kääntämässä kaikenlaista käsittämätöntä, divareista vanhoja kirjoja ja lautasia jostain ihmeen sisustuskaupoista. Tarina ei kerro, mitä ne sillä kamalla tekivät.
Yhdeltä kaveriltani tuo kääntämisvaihe loppui aika aikaisessa vaiheessa, olivat olleet porukalla ruotsinlaivalla ja varastaneet tax-freesta urakalla tupakkaa ja kaljaa. Eihän niitä siinä iässä tosin muulla tavalla olisi saanutkaan. No joka tapauksessa, joku niistä valopäistä kaivoi paidan alle jemmatun kartongin esiin vähän turhan aikaisin  henkilökuntaan kuuluva sattui olemaan paikalla pojat kiinni ja vanhemmilta sellainen huutomyrsky että oksat pois.
Niin tai siis kaikkien muiden vanhemmat ilmeisesti huusivat, paitsi sen yhden boheemien vasemmistolaisten lapsen. Ne olivat kuulemma menneet ihan tilttiin ja ruvenneet puhumaan kriisistä, terapiasta, sisäisestä pahoinvoinnista jne. jne. tulkinneet lapsensa tilanteessa uhriksi.
| Tohtori kirjoitti: | | Yläasteella en polttanut tupakkia enkä juonut kaljaa (taikka muutakaan alkoholipitoista), en kai kertaakaan käynyt missään bileissä, diskoissa tai vastaavissa eikä minulla ollut edes mopoa. |
Minulle viina sentäs maistui, ensimmäiset kokeilut taisivat tapahtua jo joskus viidennellä luokalla. Bileisiin tosin pääsi harvoin, sillä en kuulunut mihinkään erityisen suosittujen joukkoon. Naispuolisten kanssa ei juuri tullut lähempää kontaktia, lähinnä siksi, että eivät kokeneet minua erityisemmin puoleensavetäväksi. Kerran taisi olla jotain pientä vehtausta.
| Tohtori kirjoitti: | | Niitä roolipelejä sitten parin muun kotipitäjän nössöpojan kanssa pelasimme, ja se taisikin olla sosiaalisin harrastukseni. |
Kas vain, tässäkin olin ihan samoilla linjoilla. Roolipelaaminen oli tuohon aikaan minunkin ensisijainen harrastukseni, jos kotona kököttämistä ei lasketa. Sääli, että hommasta meni myöhemmin maku, näin parikymppisenä ei enää oikein pääse siihen samaan eläytymiseen kuin nuorempana. Lisäksi ne jututkin ovat jo niin tuttuja, ettei "tuol on kaks örkkii, mitä teette" jaksa enää kauheasti innostaa.
| Tohtori kirjoitti: | | Alle ysin aineita ei nimittäin tarvinnut lukea tunnilla, mutta toisaalta ysi miikalla sai kuitenkin vielä ysin todistukseen. Keskinkertaisuus oli siis jo siinä vaiheessa oma valintani. |
Esiintymiskammo vaivasi minuakin. Ihmettelen vaan, minkälainen sadisti pistää kympin saaneet rangaistukseksi vielä lukemaan tekstinsä ääneen? Eihän sitä kukaan tee mielellään, sehän on sama kuin menisi luokan eteen ja huutaisi "Olen nörtti! Olen hikinen, rillipäinen, lihava, tyhmä ja vastenmielinen nörtti! Lisäksi nuolen opettajan persettä!".
Pikemminkin huonon numeron, vaikkapa kuutosen tai sitä huonomman, saaneet olisi pitänyt pistää pitämään joku lyhyt esitelmä luokan edessä. Mutta noita kympin nörttejä on tietysti helpompi käskyttää kuin sitä puukkoa taskussaan kantavaa juuri tarkkisluokalta normaaliluokalle siirrettyä kovista. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Dive
Rehti opiskelija
Liittynyt: 20 Maa 2006
Viestejä: 166
|
| Lähetetty: Lau Maa 25, 2006 1:50 pm Viestin aihe: Re: Yläasteen kokemukset? |
|
|
| Habeas corpus kirjoitti: |
Kas vain, profiilimme oli tässä suhteessa aika samanlainen. Itsekin taisin olla yläasteella nörtti, vaikka ryhmätunnuksena toimivat rillit sainkin vasta myöhemmin. |
Yksi nörtti lisää ilmoittautuu - rillejä ei tosin koskaan ole ollut, enkä ollut yläasteella erityisen lihava vaan ennemminkin kuulin minua selkäni takana verratun bilsanluokan luurankoon.
| Lainaus: | | Koulu ei kuitenkaan tuolloin minuakaan pahemmin kiinnostanut. Rehellisesti sanottuna ei se vieläkään ihmeemmin kiinnosta, mutta pakkohan sitä on kouluttautua tai saa vain todella köykäisiä hommia. |
Sama homma - varsinkaan yläasteella ei napannut yhtään. Kapinani oli ennemmin sellaista hiljaista - läksyt tuppasivat unohtumaan (selitykseni ranskanopettajalle, miksi en ole tehnyt läksyjä vaikka oli kolme päivää aikaa: "maanantaina mä en ehtiny ja tiistaina mä en jaksanu ja keskiviikkona mä en muistanu") ja aineisiin tupsahteli kaikenlaista verta, mannapuuroa, syötyjä opettajia ja kuristettuja naapurinpoikia. Kuviksentunneille tulin yleensä puolisen tuntia myöhässä, kymmenen minuuttia tapeltiin opettajan kanssa siitä, kenen vika on että keskeneräinen työni on hukassa, ja viisi minuuttia aloitin uutta  .
Numerot olivat kasin luokkaa, peruskoulun päättötodistuksen ka muistaakseni 8.5. Päättötodistuksessa kaikki numerot 8 tai 9.
| Lainaus: |
Njoo, siihen osuu se teini-iän hankalin vaihe, jonka vuoksi meno on vähän mitä on. Muistan kun kulahtanut naispuolinen ruotsinopettajamme istui tympääntyneen näköisenä paikallaan ja luokka heitteli häntä pelikorteilla, kuminpalasilla yms. roinalla. Yläasteen ruotsinopettajaksi meneminen taitaa olla jokin masokismin erityisen hienostunut laji. |
Naamani punehtuu muistellessani, miten tuotakin arvoisaa rouvashenkilöä kohtelin  . Enkä ollut edes pahimpia..
| Lainaus: | | Minulle viina sentäs maistui, ensimmäiset kokeilut taisivat tapahtua jo joskus viidennellä luokalla. Bileisiin tosin pääsi harvoin, sillä en kuulunut mihinkään erityisen suosittujen joukkoon. Naispuolisten kanssa ei juuri tullut lähempää kontaktia, lähinnä siksi, että eivät kokeneet minua erityisemmin puoleensavetäväksi. Kerran taisi olla jotain pientä vehtausta. |
Minä puolestani kuulun niihin, joilla ei tuossa vaiheessa ollut koskaan yhtikäs mitään. Itse asiassa tuo vaihe vaikutti itsetuntooni sen verran, että ihan viime vuosiin saakka mieleni teki huutaa minua katseleville miehille tyyliin "vittuakos kyyläät, minkä minä sille voin että olen tällainen susiruma?" Samaten otin kaikki kohteliaisuudet vitttuiluna.
Nykyisin en kuvittele olevani mikään miss maailma, mutta tuo vaihe oli minulle melkoisen extreme.
| Lainaus: | | Esiintymiskammo vaivasi minuakin. |
Kumma kyllä niin minuakin. Tai jonkinlainen yleistyneempi sosiaalinen fobia, jota nykyisellään kutsun "peruskoulusyndroomaksi". Nimitys juontaa ainakin omalla kohdallani juurensa siitä, että ennen kouluun päähänpotkittavaksi menoa olin melkoisen avoin ja peloton lapsi. Muuttaessamme Helsinkiin olin kuusivuotias, ja hankin kavereita heti ekana päivänä yksinkertaisesti menemällä kertomaan "mä oon Inka ja mä oon kuus vuotta ja asun tossa aa kolmosessa. Kuka sä oot ja miten vanha ja missä sä asut?".
Nykyisin tuosta kammosta alkaa taas päästä irti. Itse asiassa tykkään esiintyä, ja tuolla harjoittelupaikassa sain suorastaan kiitosta innokkuudestani stressiluentojen pitämiseen. Eli syy fobiaani oli nimenomaan demotivoivassa ympäristössä, jossa kaikesta tuli turpiin.
| Lainaus: | | Mutta noita kympin nörttejä on tietysti helpompi käskyttää kuin sitä puukkoa taskussaan kantavaa juuri tarkkisluokalta normaaliluokalle siirrettyä kovista. |
Mistä tuli mieleeni täysin idioottimainen asetelma ysiluokalla, kun meidät jaettiin matematiikassa tasoryhmiin. Korkeinta tasoa (johon minä kuuluin..kröhöm  ...valittiin opettamaan melko natsistinen ja veemäinen vanha kaljupää, ja alimman tason ryhmään lykättiin pieni, hentoääninen ja vähän liialliseen kiltteyteen taipuvainen naisopettaja. Tuo nainen oli sinänsä mukava, ja olisi osannut mainiosti opettaa meitä hiljaisia matikkanörttejä, ja osasi tehdä tunneista suht. mukaviakin. Alimmassa ryhmässä olivat taas kaikki pahimmat häiriköt, ja sinne olisi natsikuri ollut erittäin tervetullutta.. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Tohtori
Pelottava hikipinko
Liittynyt: 19 Maa 2006
Viestejä: 513
|
| Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 1:48 pm Viestin aihe: Re: Yläasteen kokemukset? |
|
|
| Habeas corpus kirjoitti: | | Koulu ei kuitenkaan tuolloin minuakaan pahemmin kiinnostanut. Rehellisesti sanottuna ei se vieläkään ihmeemmin kiinnosta, mutta pakkohan sitä on kouluttautua tai saa vain todella köykäisiä hommia. |
Osaat varmaan suunnilleen arvata mitä minulla on tähän sanottavana, joten en jaksa vaivautua.
| Lainaus: | | Yläaste on myös se vaihe, jolloin seinien sotkeminen - ts. bommaaminen - on eniten muodissa. Itse en jutusta innostunut, mutta yhdessä vaiheessa tuntui siltä, että kaikki muut luokan pojat kantavat jatkuvasti paksua tussia mukanaan. |
Tuo villitys taisi tulla ainakin meille maaseudulle vasta minun teiniaikojeni jälkeen. Muistan, että yläasteikäiset lökäpöksyt harrastivat sitä silloin kun itse olin jo lukiossa, mutta oma ikäluokkani ei varsinaista bommaamista harrastanut. Tosin kyllähän niitä jonkinlaisia töhryjä ja raapustuksia ilmestyi vessan seiniin, pulpetteihin, pysäkkeihin sun muihin. "Tagit" ja muu järjestelmällinen suttaaminen taisivat kuitenkin tulla vasta myöhemmin hiphop-kulttuurin myötä, sitä ennen töherryksillä yleensä oli jonkinasteinen sisältö - vitsi, aatteellinen kannanotto tms. - eikä niitä tehty niin paljoa, koska teineillä ei kai ollut kovin paljoa sanottavaa.
(Ainakin kotini lähistöllä olevan ladon takaseinään oli maalattu "ympyrä ja pirun iso A", ja yhteen bussipysäkin katokseen oli kirjoitettu "pullo ja pilleri, piikki ja pulveri pyörittää tätä elämää" - mikä myöhemmin paljastui lainaukseksi Sielun veljet -yhtyeeltä, tosin oikeasti se on "piippu ja pulveri" mutta Ismo Alangon artikulaatiosta on tunnetusti vähän hankala saada selvää. Ala-asteen ulkovessan seinässä taisi lukea ainakin "kuttu", ja lukuisista pulpettiraapustuksista on jäänyt mieleeni klassinen "Rexi luulee olevansa Del Monte -mies". Muistatte ehkä sen 1980-luvun säilykehedelmämainoksen, missä valkoiseen siirtomaaherra-asuun pukeutunut mies - "täällä hänet tunnetaan vain Del Monte -miehenä" - tuli plantaasille, leikkasi machettella maistiaispalan ananaksesta ja nyökkäsi hillitysti, minkä jälkeen neekeripoika juoksi riemastuneena työnjohtajan luo ja huusi koko matkan "Del Monte! He says yes! He says yes!" ...yläasteemme rehtorin aamunavauksilla tuntui olevan vähän vastaava tavoite, vaikkei samaa vaikutusta koskaan saavutettu.)
Näpistelyä muistan kyllä jonkin verran tapahtuneen, samoin kuin muuta pientä laittomuutta (mopon virittelyä, tyttöjen ja kaverien "kyysäämistä" ja pitäjän ainoan poliisin pakoilua "kaksi päällä"), mutta muistaakseni se oli aika pienimuotoista ja viatonta touhua. Kunnon nuorisokriminaaleja meillä ei siihen aikaan ollut, pienessä yhteisössä sellaista paheksuttiin varmasti enemmän kuin Helsingin kokoisessa kaupungissa eikä häiriökäytökselle toisaalta ollut oikein kunnollista esikuvaakaan. Voi tosin olla, etten vain liikkunut oikeissa ympyröissä, mutta sellainen mielikuva minulle jäi että ikätoveritkin tuomitsivat oikeasti rikollisen käytöksen. Pääasiassa pitäjän "pahikset" tyytyivät koulun järjestyssääntöjen rikkomiseen, opettajille haistatteluun, tupakointiin ja kaljanjuontiin sekä tietysti kaikenlaiseen koulukiusaamiseen, ja niitä harvoja, jotka menivät sen pidemmälle, pidettiin yleisesti jo vähän hulluina.
Luultavasti tässä on ollut kysymys ihan siitä, että asuinympäristömme olivat hyvin erilaisia. Vaikka nyt ei otettaisi sitä Itä-Helsinkiä tässä puheeksi, niin joka tapauksessa isossa kaupungissa on suurempaa hajontaa perheiden sosiaalisessa statuksessa. Minun kotipitäjässäni väestö oli paljon homogeenisempaa, lapsiperheet olivat käytännössä joko työssäkäyvää keskiluokkaa tai maanviljelijöitä, ja työtön tai muuten vähävarainen alaluokka puuttui tai oli ainakin eristetty niihin pariin "kunnan vuokrakerrostaloon".
| Lainaus: | | Niin tai siis kaikkien muiden vanhemmat ilmeisesti huusivat, paitsi sen yhden boheemien vasemmistolaisten lapsen. Ne olivat kuulemma menneet ihan tilttiin ja ruvenneet puhumaan kriisistä, terapiasta, sisäisestä pahoinvoinnista jne. jne. tulkinneet lapsensa tilanteessa uhriksi. |
Niin no, vasurithan nyt aina näkevät uhreina kaikki muut paitsi sen rikoksen todellisen uhrin.
(Olin muuten eilen erään kansallis- ja sosialistihenkisen ystäväni kanssa - tietänette kenestä on kysymys, vaikka ette miestä olekaan koskaan tavanneet - jonkun poliittisesti arveluttavan bändin keikalla, ja aamulla huomasin ostaneeni t-paidan jossa on yli ruksattu Che Guevaran naama sekä teksti "commies are not cool". Kaikkea sitä, tuo pitää varmaan laittaa miittiin päälle.)
| Lainaus: | | Minulle viina sentäs maistui, ensimmäiset kokeilut taisivat tapahtua jo joskus viidennellä luokalla. |
Tuo on muuten kanssa juttu, joka on tullut vasta minun lapsuusaikojeni jälkeen (tosin eihän meillä sinänsä ole välissä kuin muutama vuosi), tai sitten kysymys on tässäkin kasvuympäristöjen erosta. Muistan, että ns. pahikset alkoivat kokeilla alkoholia ja tupakkaa 13-vuotiaina eli yläasteelle siirryttyään, normaalit seurasivat perässä joskus 15-16 -vuotiaina ja nössöt vasta lukion loppua kohti (ja me friikit vasta lukion jälkeen), mutta ala-asteiässä ei käytännössä kukaan koskenutkaan alkoholiin tai tupakkaan. Kyllähän ne joitakuita kiinnostivat, ja joku oli joskus saattanut (yleensä vanhempien luvalla) maistaa pikku hörpyn jotain kaljaa tms., mutta kännäämisen ja röökaamisen raja oli hyvin tiukka eli ala-asteella kumpaakaan ei vain yksinkertaisesti tehty, eikä sellaisesta muistaakseni edes puhuttu siihen aikaan. Lehdet alkoivat kirjoittaa "lapsijuopoista" vasta minun lukioaikoinani, ellei peräti sen jälkeen.
| Lainaus: | | Kas vain, tässäkin olin ihan samoilla linjoilla. Roolipelaaminen oli tuohon aikaan minunkin ensisijainen harrastukseni, jos kotona kököttämistä ei lasketa. Sääli, että hommasta meni myöhemmin maku, näin parikymppisenä ei enää oikein pääse siihen samaan eläytymiseen kuin nuorempana. Lisäksi ne jututkin ovat jo niin tuttuja, ettei "tuol on kaks örkkii, mitä teette" jaksa enää kauheasti innostaa. |
Roolipeleissä on yksi huono puoli, eli pelaajat. Meinaan tällä sitä, että järkevä tarinankerronta ei oikein onnistu kun pelaajat kuitenkin sähläävät ja höhläilevät jatkuvasti, ja sitten peli menee semmoiseksi pelleilyksi. Se on tietysti ihan hauskaa, mutta kirjoittajana tykkäsin pitää tarinan langat omissa käsissäni ja siihen tuollainen monen ihmisen yhtäaikainen improvisaatio ei oikein sopinut.
| Lainaus: | | Pikemminkin huonon numeron, vaikkapa kuutosen tai sitä huonomman, saaneet olisi pitänyt pistää pitämään joku lyhyt esitelmä luokan edessä. Mutta noita kympin nörttejä on tietysti helpompi käskyttää kuin sitä puukkoa taskussaan kantavaa juuri tarkkisluokalta normaaliluokalle siirrettyä kovista. |
Yhden kaverini suunnilleen kutosen arvoinen aine kerran luettiin tunnilla varoittavana esimerkkinä siitä, millaisia aineita ei pidä koskaan kirjoittaa. Hän tosin kirjoitti niitä myöhemminkin, ja arvosana oli aina suunnilleen sama.
(Aineista muistan kaksi, joista toinen oli muistaakseni valmiin otsikon mukaan nimetty "Nahkatakki" ja alkoi suunnilleen sanoilla "Eino-Kalevi Kutvonen veti nahkatakin ylleen, heitti tomaattilingon olalleen ja lähti ulos ampumaan sillimiehiä". Sen suurempaa roolia nahkatakilla ei ollut, mutta aineessa oli toki paljon muuta hauskaa (mm. kohtaus, jossa päähenkilö putosi jostain korkealta ja "Jooseppi Kala-Einari" tai joku muu vastaava tuli kysymään että sattuiko häntä päähän - ja kun päähenkilö sanoi että ei sattunut, kysyjä alkoi hyppiä hänen päänsä päällä ja kysyi että sattuuko nyt). Toinen aine taas kertoi miehestä, joka heräsi keskellä yötä ja meni keittiöön leikkaamaan tomaatteja. Leikkaamista kuvattiin pari sivua, eikä aineessa sitten juuri muuta tapahtunutkaan, tosin loppupuolella päähenkilö joutui hengenvaaralliseen painiotteluun likaisen sukkansa kanssa. Aineiden esittelemästä vähän Douglas Adamsin henkisestä fantasiamaailmasta jopa tehtiin myöhemmin harvinaisen sekopäinen roolipeli, jossa pelihahmona saattoi olla esimerkiksi neljällä bionisella kädellä varustettu ja raketinheittimillä räiskivä mato - ja tämä siis oli paljon ennen Worms-peliä - tai 20-metrinen "köykkiäinen", ja vihollisista taas löytyi paitsi lentäviä eri lajin puoli-ihmiskaloja, kuten silli- ja kampelamiehiä, myös esim. toistakymmentä erilaista sikaa aina pikkupossusta metsäsian kautta taistelusikaan sekä oikeita ja valemuumeja. Muumit liittyivät johonkin älyttömään keskusteluun, kun puhuttiin siitä kuinka joku oli Naantalin Muumimaassa hirttänyt pehmolelumuumin portin yläpuolelle kyllästyttyään Muumimaassa vierailevien lasten kiljuntaan, ja yksi kaverini tokaisi että "onneksi se ei hirttänyt oikeaa muumia". Tästä tietysti alkoi julmettu naurunremakka, joka vain paheni kun kaverini yritti vittuuntuneena vakuutella että "kyllähän mä tiedän että niissä on oikeasti ihminen sisällä". Niinpä pelissäkin sitten oli oikeita muumeja, joita ei saanut tappaa koska ne olivat kilttejä, sekä valemuumeja, jotka olivat muumipukuun pukeutuneita ihmisiä ja jotka erotti siitä että niillä oli vetoketju mahassa ja kangaspaikkoja eri puolilla kehoa.)
No joo, vähän sivuraiteille meni... |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Habeas corpus
Addikti
Liittynyt: 16 Maa 2006
Viestejä: 710
Paikkakunta: Helsinki
|
| Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 8:31 pm Viestin aihe: Re: Yläasteen kokemukset? |
|
|
| Dive kirjoitti: | | Yksi nörtti lisää ilmoittautuu - rillejä ei tosin koskaan ole ollut, enkä ollut yläasteella erityisen lihava vaan ennemminkin kuulin minua selkäni takana verratun bilsanluokan luurankoon. |
Kyllä mielestäni kunnon nörtillä pitää brillit olla, joten pääset vain hangaround-jäseneksi.
No, jos vakavasti puhutaan, niin onhan niitä rillittömiäkin nörttejä. Tuntuu kuitenkin siltä, että nörtit/muut-jako loppuisi ylä-asteelle tai ehkä lukioon, pitääkö tämä omien kokemustesi perusteella paikkansa? Kolmannelle asteelle mentäessä veltoimmat ovat joko tarkistaneet asennettaan tai pudonneet pois ja vastaavasti pahimmista nörteistä on useimmiten kulunut pois se pahin nuoleskeluinto.
| Dive kirjoitti: | | aineisiin tupsahteli kaikenlaista verta, mannapuuroa, syötyjä opettajia ja kuristettuja naapurinpoikia. |
Tuohan on pelkkä osoitus luovuudesta . En tiedä miten hyvin opettajat sinua ymmärsivät, mutta ne tuonaikaiset aineesi kyllä osoittivat suurta taiteellista lahjakkuutta. Löytäisipä niitä jostain, niin laittaisin tännekin.
| Dive kirjoitti: | | Naamani punehtuu muistellessani, miten tuotakin arvoisaa rouvashenkilöä kohtelin . Enkä ollut edes pahimpia.. |
No, se ruotsinopettaja oli kyllä itsekin varsinainen tapaus, en kuvaisi häntä kovinkaan sovittelevaksi tai miellyttäväksi henkilöksi. Toisaalta jotkut jutut saattoivat kyllä mennä ylilyönneiksi, esim. se, että ammuin häntä softarilla nenään jouduttuani poistetuksi luokasta.
Rinnakkaisluokalla olivat tosin varastaneet biologian luokasta kalan silmän, laittaneet sen paperille, kirjoittaneet paperille "Vi diggar om dig!" ja jättäneet sen opettajan pöydälle. Oliko tuo sitten julmempaa kuin omat tekoseni, en tiedä.
| Dive kirjoitti: | | Nykyisin tuosta kammosta alkaa taas päästä irti. Itse asiassa tykkään esiintyä, ja tuolla harjoittelupaikassa sain suorastaan kiitosta innokkuudestani stressiluentojen pitämiseen. Eli syy fobiaani oli nimenomaan demotivoivassa ympäristössä, jossa kaikesta tuli turpiin. |
Joo, kyllä peruskoulu on omiaan lannistamaan kaiken avoimuuden, luovuuden ja innostuneisuuden joka oppilaasta mahdollisesti saattaisi löytyä. Merkittävänä tekijänä lienee se, että virheistä tietää saavansa kuulla seuraavina vuosina aivan varmasti. Vähän aikuisemmassa ympäristössä sentään esityksen munaamisesta yleensä tajutaan vaieta kohteliaasti, mikä sekin kyllä saattaa olla aika raskasta. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Habeas corpus
Addikti
Liittynyt: 16 Maa 2006
Viestejä: 710
Paikkakunta: Helsinki
|
| Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 9:10 pm Viestin aihe: Re: Yläasteen kokemukset? |
|
|
| Tohtori kirjoitti: | | "Tagit" ja muu järjestelmällinen suttaaminen taisivat kuitenkin tulla vasta myöhemmin hiphop-kulttuurin myötä |
Jep, ainakin varsinainen laajempi innostus lienee alkanut noihin aikoihin. Olisi mielenkiintoista tietää, miten asian laita on nykyään - vieläkö teinit sotkevat seiniä yhtä innokkaasti kuin aiemmin?
Tageja ainakin näkee edelleen siellä täällä, mutta niiden määrästä on vaikea vetää tarkempia johtopäätöksiä. Jossain paikassahan tuollainen töherrys seisoo viisi vuotta ja toisessa soitetaan seuraavana päivänä äijä pesemään se pois.
| Lainaus: | | yläasteemme rehtorin aamunavauksilla tuntui olevan vähän vastaava tavoite, vaikkei samaa vaikutusta koskaan saavutettu. |
Aamunavauksista tuleekin mieleeni, että ainoa jonka muistan oli ala-asteella kuulemani miespuolisen rehtorimme vetämä pitkähkö avaus, joka käsitteli mm. talvisotaa. Muistamani pätkä meni jokseenkin näin: "Pommikoneiden tullessa eräs mies heristi nyrkkiään ja huusi: 'Apua tulee!'. Pommituksen jälkeen katselin ympärilleni. Se mies oli kuolleiden joukossa."
Minulla ei ole mitään hajua, mikä tuon avauksen kantava ajatus lopulta oli. Ei kannata huutaa 'apua tulee', jos sattuu joutumaan pommituksen kohteeksi? Menee varmaankin samaan sarjaan kuin sinun joskus referoimasi 'Rehtorin tiedotus. Ulkona... sataa.'
| Tohtori kirjoitti: | | Luultavasti tässä on ollut kysymys ihan siitä, että asuinympäristömme olivat hyvin erilaisia. Vaikka nyt ei otettaisi sitä Itä-Helsinkiä tässä puheeksi, niin joka tapauksessa isossa kaupungissa on suurempaa hajontaa perheiden sosiaalisessa statuksessa. |
Näin asia varmasti on. Ei tuo oma kouluni ollut edes sieltä pahimmasta päästä ja oma luokkani koostui vieläpä verrattain hyvätapaisista yksilöistä, ehkä itseni poislukematta. Paikallisen alueen nuorista koottu porukka oli sitten jo toinen juttu, jotkut heistä ovat tainneet jo ehtiä vetää pitkän narkkariuran ja kuolla sen päätteeksi.
Tuo oli vieläpä koulu, johon sen alueen ulkopuolelta pyrittiin - niissä muissa peruskouluissa menon on täytynyt olla kyllä aika hurjaa. Tiedä sitten, millaista se nykyään on.
| Tohtori kirjoitti: | | Kaikkea sitä, tuo pitää varmaan laittaa miittiin päälle.) |
Loistavaa. Auringonvalo lisääntyy ja miitti lähenee...
| Tohtori kirjoitti: | | Tuo on muuten kanssa juttu, joka on tullut vasta minun lapsuusaikojeni jälkeen (tosin eihän meillä sinänsä ole välissä kuin muutama vuosi), tai sitten kysymys on tässäkin kasvuympäristöjen erosta. |
Varmaankin tuohon osunut suuri lama vaikutti asiaan, se taisi aiheuttaa muun muassa aikamoisen kasvatuskriisin ja mullistaa moraalin. Omalta osaltani asiaan vaikuttivat myös tuossa suhteessa varsin liberaalit vanhemmat, jotka suhtautuivat kokeiluihin verraten sallivasti. Eipä minusta (ainakaan vielä) mitään juoppoa kuitenkaan tullut, joten linja oli ehkä hyvä.
Uskoisin, että ympäristöjen eroilla on kuitenkin tässäkin suhteessa ollut vaikutusta. En mielestäni ollut mikään poikkeus toverijoukossani, suurin tai ainakin suuri osa tuntui maistelevan väkijuomia jo aika nuorena. Tuohon aikaanhan ns. teinilonkkua (2,8%) sai ostaa alaikäisenäkin ja muistanpa, että eräällä luokkaretkellä tuota rahdattiinkin oikein urakalla. Opettaja ei siitä kauheasti tykännyt, olimmehan vasta viidennellä tai kuudennella luokalla.
| Tohtori kirjoitti: | | sitten peli menee semmoiseksi pelleilyksi. |
Tämän estäminen onkin sitten ala, jossa voisi varmasti olla tilaa vaikka kolmivuotiselle koulutusohjelmalle. Ainakin meillä vakavahenkisellä pelillä oli usein taipumus muuttua pelleilyksi, mikä sinänsä oli ihan hauskaa mutta tehokkaasti esti minkäänlaisen etenemisen.
| Tohtori kirjoitti: | | Muumit liittyivät johonkin älyttömään keskusteluun, kun puhuttiin siitä kuinka joku oli Naantalin Muumimaassa hirttänyt pehmolelumuumin portin yläpuolelle kyllästyttyään Muumimaassa vierailevien lasten kiljuntaan |
Taisi olla nykyisin edesmennyt Pekka Siitoin, joka tuosta tempauksesta vastasi. Roolipelikuvauksesi kuulosti muuten sen verran lupsakalta, että harmittaa etten ole tuollaista koskaan päässyt pelaamaan. Omat pelikaverini halusivat aina pitäytyä miekassa, magiassa, haltioissa ja jänskissä seikkailuissa. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Tohtori
Pelottava hikipinko
Liittynyt: 19 Maa 2006
Viestejä: 513
|
| Lähetetty: Sun Maa 26, 2006 11:49 pm Viestin aihe: Re: Yläasteen kokemukset? |
|
|
| Habeas corpus kirjoitti: | | Minulla ei ole mitään hajua, mikä tuon avauksen kantava ajatus lopulta oli. Ei kannata huutaa 'apua tulee', jos sattuu joutumaan pommituksen kohteeksi? Menee varmaankin samaan sarjaan kuin sinun joskus referoimasi 'Rehtorin tiedotus. Ulkona... sataa. |
Se on tosiaan melkoinen klassikko. Toinen vastaava sattui kesken meidän ruotsin kuuntelujamme, kun - kuuntelun jo hyvän matkaa alettua - rehtori alkoi kuuluttaa että "lukiossa ovat meneillään ruotsin kuuntelut, ja siksi oppilaiden on liikuttava käytävällä hiljaa. (Tosiasiassahan koko koulussa ei möykännyt kukaan muu kuin hän.) Hän siis oikeasti jankutti sitä ties kuinka pitkään, ja kuuntelut oli siksi aikaa pakko keskeyttää koska keskusradiota ei saatu pois päältä. Ja kun kuulutus loppui ja jatkoimme kuunteluja, niin eiköhän rehtori viiden minuutin päästä toistanut kuulutuksensa. Kuulostaa urbaanilegendalta, mutta olen valitettavasti tämän itse kokenut.
| Tohtori kirjoitti: | | Muumit liittyivät johonkin älyttömään keskusteluun, kun puhuttiin siitä kuinka joku oli Naantalin Muumimaassa hirttänyt pehmolelumuumin portin yläpuolelle kyllästyttyään Muumimaassa vierailevien lasten kiljuntaan |
| HC kirjoitti: | | Taisi olla nykyisin edesmennyt Pekka Siitoin, joka tuosta tempauksesta vastasi. |
Niin, hänhän se tosiaan olikin. Kas kun olin ehtinyt tuonkin jo unohtaa.
| Lainaus: | | Roolipelikuvauksesi kuulosti muuten sen verran lupsakalta, että harmittaa etten ole tuollaista koskaan päässyt pelaamaan. Omat pelikaverini halusivat aina pitäytyä miekassa, magiassa, haltioissa ja jänskissä seikkailuissa. |
Jossain määrin tämä kaverini työstämä peli oli sitä tyypillistä hack&slashia, vaikka olennot, aseet sun muut olivat aika outoja (esim. miekkojen sijasta käytettiin eri kokoisia haarukoita, joista isoimmat olivat parimetrisiä, ja mukana oli tosiaan scifi-elementtejä). Mutta jo pelkästään pelinjohtajan tyyli esittää asiansa oli niin omintakeinen, että se teki pelikokemuksesta hauskan. Esim. yksi luolaseikkailu alkoi tällä lailla (tämä tosin on vain karkea muistinvarainen jäljitelmä, alkuperäinen oli paljon hauskempi ja sukkelampi):
"Te kävelette jossain pöpelikössä ja vastaan tulee maajussi, joka hyppii ja huutaa ihan hulluna että älkää oikaisko tuosta vuoriston kautta kun siellä käy huonosti. Mutta ettehän te saatanan idiootit sitä usko, vaan oikaisette kumminkin ja tipahdatte kuoppaan..." ja kuoppa sitten on käytännössä luolaston ensimmäinen huone, josta lähdetään komppaamaan eteenpäin.
Pelinjohtajalla oli myös leimallinen tapa tuoda eri olennot esille. Esim. muumit aina joko hyppivät paikallaan tai juoksivat edestakaisin, kuitenkin liikkuivat niin kovaa vauhtia ettei niistä pystynyt näkemään oliko niissä vetoketju vai ei. Yleensä tuntui, että PJ päätti muumin aitouden sen perusteella menikö joku tuikkaamaan sitä haarukalla vai annettiinko sen vain hillua (ja päästä livahtamaan ryhmän selustaan tms. ilkeää). Sillimiesten läheisyyden taas huomasi hajusta, tosin joskus syy hajuun saattoi olla sekin että joku pelihahmoista oli laiminlyönyt genitaalihygieniansa. Sitten pelissä oli myös pieniä matoja, joilla muista otuksista poiketen ei ollut hitpointseja eli niitä ei voinut tappaa asein, vaan pelaajien piti ymmärtää astua niiden päälle, jolloin ne tietysti liiskaantuivat.
Ja ties mitä. Valtaosa peleistä oli tosiaan jonkun sortin toiminnallisia luolaseikkailuja, mikä ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen tapa tuoda esille pelin kehittäjän valtoimenaan laukkaavaa mielikuvitusta, mutta oli meillä myös joku tosi riemukas kaupunkiseikkailu (kaupungin nimi oli "Joesmouth", eli englanniksi käännetty Joensuu) jossa oli kaikkea ihan hullua juttua. Harmi kyllä suurin osa on jo unohtunut, eikä niitä silloin tajunnut kirjoittaa ylös.
Jossain siinä ala-asteen lopussa ja yläasteella kehitimme ylipäätään valtavan määrän pelejä melkein kaikista mahdollisista aiheista. (Tämä häröilypeli tuli vasta lukiossa, kun kaikkein vilkkain roolipeli-innostus oli jo laantumassa.) Suurin osa tosin oli sitä samaa mäiskettä vähän erilaisessa maailmassa, ja säännötkin yleensä muistuttivat uusinta virallista roolipeliä jonka joku oli ostanut, mutta kyllähän sitä silloin jaksoi. Etenkin kun yhdessä vaiheessa osalle porukasta tuli pitkäksi aikaa joku luolastoallergia, eli kaikkien pelien piti sijoittua jonnekin muualle. Siinä oli pakko kehittää tarinavetoisempia pelejä, joissa oli joku juoni ja "skriptattuja" tapahtumia, tosin porukassa oli yksi helvetin taitava improvisoija joka pystyi polkaisemaan pelin pystyyn ihan ex tempore. Hän joskus jopa veti luolaseikkailuja sillä lailla että piirsi itse karttaa sitä mukaa kun pelaajat tutkivat luolastoa, eikä sitä kukaan huomannut.
Minun pelini olivat paljon suunnitelmallisempia, ja menivät helpommin tilttiin jos pelaajat saivatkin päähänsä tehdä jotain odottamatonta. Minulla oli myös pari ikuisuusprojektia, yksi oli Star Wars -vaikutteinen avaruuspeli (jonka maailma perustui yhtä lailla SW-vaikutteisiin sarjakuviini) ja toinen aika perinteinen fantasiapeli haltioineen ja kääpiöineen. Kummassakin oli loppua kohti pitkä historia ja hyvinkin yksityiskohtainen maailma, ja rustasin niistä koko ajan uusia versioita vähän erilaisilla säännöillä. Eri versiot sijoittuivat vielä yleensä maailman eri aikakausiin, eikä siinä tietysti sisäisiltä ristiriidoiltakaan säästytty, mutta olihan se väsääminen mukavaa. Ei niitä yleensä sitten pelattu kuin kerran tai kaksi, sen jälkeen kehitin taas uuden version.
Pitkäikäisin peli jota pelasimme oli minun vetämäni perus-Dungeons&Dragons, jolla aikanaan aloitimme, sillä siinä oli niin pitkälle kehitetyt ännännen tason hahmot ettei sitä voinut enää lopettaa. Siihenkin kehittyi pitkä ja eeppinen historia, ja joskus olen leikitellyt ajatuksella kirjoittaa niitä juttuja tarinoiksi. Harmi kyllä muistiinpanoja ei juuri ole, paitsi satunnaisia tiivistelmiä seikkailujen kulusta (mutta yleensä ne olivat joko aika geneerisiä luolaseikkailuja tai ihan silkkaa vaeltelua satunnaismonstereita mäiskien ja improvisoiduilla juonenpätkillä höystettynä, eikä sellaisesta tulisi kovin kummoista viihdettä vaikka olisinkin niitä muistiin kirjoittanut). Viimeiseksi jääneestä lyhyemmästä RuneQuest-pelistä sentään kirjoitin muinaisen Vedonlyöjät-jatkotarinan, vaikka keskenhän sekin projekti sitten jäi (sekä peli että tarina).
Olihan se tavallaan tosi hienoa aikaa, vaikka pelit eivät jälkeenpäin ajatellen kovin kummoisia olleet. Siinä oli ihan oma fiiliksensä, kun kokoonnuttiin kynien ja paperien ja noppien kanssa, varsinkin joskus siinä ala-asteiässä kun touhu oli uutta ja jännää. Aktiivisin kausi oli muistaakseni kuudennesta luokasta jonnekin yläasteen loppuun, ja muistan yhden kesän kun kumpikin aktiivinen pelinjohtaja veti yhden pelisession joka ikinen päivä (paitsi tietysti jos osa porukasta lähti matkoille tms.). Aamulla toinen pelinjohtaja aina väsäsi jonkun skenaarion jonka sitten päivän mittaan pelasimme, välillä kävimme syömässä ja sitten taas jatkoimme, illaksi minä menin sen verran kotiin että kyhäsin oman skenaarion jonka sitten pelasimme yöllä teltassa (meillä oli aina teltat pihalla ja yövyimme niissä tosi usein). Tai sitten toisin päin, vuorot menivät vähän sen mukaan että kuka aina ehti (ja toinen vakio-PJ tosiaan osasi improvisoida melkein mitä vaan), ja joskus yöllä pelattiin useampikin peli. Aika vähän siinä nukuttiin tai tehtiin mitään muuta kuin pelattiin, mutta nuorena sitä jaksoi. Lukiossa homma vähän hiipui, vaikka oli meillä abivuoteeni asti satunnaisia pelejä (viimeisenä tosiaan se Vedonlyöjät), ja lukion jälkeenkin taisin vetää sellaista purkkiroolipeliä (senkin pohjalta on muuten olemassa tarina, jos kohta se on vielä viimeistelemättä).
Kaikkein viimeiseksi roolipelikokemuksekseni jäi Nikon vetämä fantasiapeli, jossa olivat mukana myös Melwyn ja pari muuta purkkipersoonaa (GH-miiteissäkin pari kertaa nähty Galath sekä yksi Nosfe). Se oli paljon vakavampaa pelaamista jo silloin, kun sentään olimme yli parikymppisiä, mutta en jaksanut siitä oikein innostua. Se oli sitä pahinta ryyppäyskauttani, eli usein peli jäi väliin ja päätimme ryhtyä juomaan. Tähän vaikutti etenkin se, että Nosfe jätti aika usein sessioita väliin, eikä sitten voitu pelata ilman yhtä pelaajaa joten oli pakko ryhtyä dokaamaan...
Joskus on ihan kiehtonut, että jos sitä pitkästä aikaa taas jotain pelaisi, mutta porukan kasaaminen alkaa tässä iässä olla jo aika hankalaa, saati sitten että tyypit saisi kokoon edes jollain lailla säännöllisesti. Kaikilla alkaa olla jo muita velvollisuuksia - ja kuten sanottu, taiteenlajina roolipeli on vähän ongelmallinen koska se menee niin helposti pelleilyksi. Ellei sitten tosiaan lähde pelaamaan ihan pelleilymentaliteetilla, mikä sekin toki voisi olla hauskaa. (Mainitulla Nosfella esim. oli D&D-variaatio, joka oli yhdistetty Monopoliin.)
No joo, mutta menipä taas sivuraiteille tämä juttu. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Habeas corpus
Addikti
Liittynyt: 16 Maa 2006
Viestejä: 710
Paikkakunta: Helsinki
|
| Lähetetty: Kes Maa 29, 2006 9:26 pm Viestin aihe: Re: Yläasteen kokemukset? |
|
|
| Tohtori kirjoitti: | | Toinen vastaava sattui kesken meidän ruotsin kuuntelujamme, kun - kuuntelun jo hyvän matkaa alettua - rehtori alkoi kuuluttaa että "lukiossa ovat meneillään ruotsin kuuntelut, ja siksi oppilaiden on liikuttava käytävällä hiljaa. |
Oliko tässä kyseessä ihan se iso juttu, eli yo-kuuntelut, eivätkä esimerkiksi kurssin lopussa järjestettävä kuuntelukoe? Jos kyseessä olivat ylppärit, niin aika lahjakkaasti mokattu.
Kuunteluista puheen ollen, mieleeni tuli englannin kuunteluiden jälkitilanne tältä vuodelta. Kuuntelu oli siis jo päättynyt, lampsin poispäin luokasta, edessäni kaksi päivälukion poikaa. Pakostakin kuulin, kun toinen selitti toiselle hyvin painokkaasti: "v*ttu viis minuuttia ton kuuntelun alkamisen jälkeen muhun iski yks elämäni pahimmista paskahädistä".
Huvitti aika lailla, sieltähän ei nimittäin pääse vessaan, toisin kuin kirjallisesta osasta. Kun tyyppi vielä painotti sitä että kyseessä oli yksi elämän pahimmista hädistä, niin sen täytyi sitten olla TOSI paha. Onneksi ei osunut omalle kohdalle...
Njoo, tää on taas tätä vessahuumoria.
| Tohtori kirjoitti: | | Harmi kyllä suurin osa on jo unohtunut, eikä niitä silloin tajunnut kirjoittaa ylös. |
Melkein pitäisi olla nauhuri aina mukana, yleensä sitä tajuaa vasta jälkeenpäin että perkules, tuo olisi pitänyt ehdottomasti saada talteen. Toisaalta se mummotyyli, että kaikesta otetaan valokuvia ja kaikki liput ja laput säästetään on myös ihan mahdoton - oikeasti siitä aineistosta kaipaa lopultakin vain 0,01 prosenttia ja sitäkin vasta joskus kymmenen vuoden päästä.
| Tohtori kirjoitti: | | Minun pelini olivat paljon suunnitelmallisempia, ja menivät helpommin tilttiin jos pelaajat saivatkin päähänsä tehdä jotain odottamatonta. |
Minulla oli tapana myös kirjoittaa juttuja aika valmiiksi, eli päätin jonkun juonikuvion ja sitten jotenkin vain runnoin pelaajat siitä läpi. Tavallaan siis toteutin sellaista DOOM-tyyppistä näennäistä vapautta, eli pelaaja voi periaatteessa liikkua minne tahtoo, mutta ei oikeasti voi mennä minnekään muualle kuin sinne jonne PJ hänen haluaa menevän.
Ei tuosta kyllä kukaan koskaan valittanutkaan, ohjailin tapahtumia mielestäni aika hienovaraisesti. Parhaat muistot ovat ehkä vetämästäni lyhyestä kauhupelistä, joka nojasi aika lailla Boris Hurtan "Keskiyön mato Ikaalisissa" -novelliin, joka puolestaan on, kuten tunnettua, H.P Lovecraft -tyylinen juttu.
| Tohtori kirjoitti: | | Joskus on ihan kiehtonut, että jos sitä pitkästä aikaa taas jotain pelaisi, mutta porukan kasaaminen alkaa tässä iässä olla jo aika hankalaa, saati sitten että tyypit saisi kokoon edes jollain lailla säännöllisesti. |
Totta, totta. Itse olen toivonut, että pääsisi pelaamaan jotain aika normaalista poikkeavaa; vaikka jotain spurguja 60-luvun Pariisissa, tai 70-luvun mafiosoja (á la Mafiaveljet) tai Sarumanin armeijaan kuuluvia örkkejä tai todella tyhmiä peikkoveljeksiä tai jotain nykypäivän huumediileriä. Noihin voisi punoa sitten sekaan mitä yllättävimpiä ja mielenkiintoisimpia juonia.
Walluhan yritti aikoinaan vetää GH:ssa jotain tämänsuuntaista - siinä taisi olla diileriporukka matkalla tekemään bisnestä Ruotsiin - mutta se homma sitten jäi. Sääli.
| Tohtori kirjoitti: | | No joo, mutta menipä taas sivuraiteille tämä juttu. |
Ei se mitään, Sivuraide on hyvä, sieltä saa perhepizzan ja litran tuopin olutta halvalla.
(En ole kyllä koskaan käynyt, vaikka on pitkään tullut heitettyä herjaa siitä, että teko olisi aiheellista toteuttaa. Nykyäänhän paikan nimi tosin on Sivuvaihde, mutta edelleen mietityttää niiden pizzojen laatu. Viimeksi ohi kävellessäni ravintolan edessä oli komea oksennus, mutta en osaa sanoa oliko se aiheutunut ruuasta vaiko juomasta.) |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Tohtori
Pelottava hikipinko
Liittynyt: 19 Maa 2006
Viestejä: 513
|
| Lähetetty: Maa Huh 03, 2006 3:37 pm Viestin aihe: Re: Yläasteen kokemukset? |
|
|
| Habeas corpus kirjoitti: | | Tohtori kirjoitti: | | Toinen vastaava sattui kesken meidän ruotsin kuuntelujamme, kun - kuuntelun jo hyvän matkaa alettua - rehtori alkoi kuuluttaa että "lukiossa ovat meneillään ruotsin kuuntelut, ja siksi oppilaiden on liikuttava käytävällä hiljaa. |
Oliko tässä kyseessä ihan se iso juttu, eli yo-kuuntelut, eivätkä esimerkiksi kurssin lopussa järjestettävä kuuntelukoe? Jos kyseessä olivat ylppärit, niin aika lahjakkaasti mokattu. |
Ylppäritpä ne juuri olivat. Rehtori oli lahjakas mies, mutta hänhän oli kuulemma aiheuttanut Karkkilan suuren taloudellisen romahduksen 1970-luvulla toimiessaan kunnanvaltuutettuna.
| Lainaus: | | Kuunteluista puheen ollen, mieleeni tuli englannin kuunteluiden jälkitilanne tältä vuodelta. Kuuntelu oli siis jo päättynyt, lampsin poispäin luokasta, edessäni kaksi päivälukion poikaa. Pakostakin kuulin, kun toinen selitti toiselle hyvin painokkaasti: "v*ttu viis minuuttia ton kuuntelun alkamisen jälkeen muhun iski yks elämäni pahimmista paskahädistä". |
Voisin suositella kaverille kassatyötä. Siitähän ei kanssa oikeasti pääse yhtään mihinkään, eli jos tuollainen tilanne tulee ja lakisääteinen kahvitauko on pidetty, ei auta kuin paskoa housuun.
| Lainaus: | | Tohtori kirjoitti: | | No joo, mutta menipä taas sivuraiteille tämä juttu. |
Ei se mitään, Sivuraide on hyvä, sieltä saa perhepizzan ja litran tuopin olutta halvalla.
(En ole kyllä koskaan käynyt, vaikka on pitkään tullut heitettyä herjaa siitä, että teko olisi aiheellista toteuttaa. Nykyäänhän paikan nimi tosin on Sivuvaihde, mutta edelleen mietityttää niiden pizzojen laatu. Viimeksi ohi kävellessäni ravintolan edessä oli komea oksennus, mutta en osaa sanoa oliko se aiheutunut ruuasta vaiko juomasta.) |
Minä olen syönyt Sivuraiteessa (tai useammassakin, niitähän on ainakin Sörnäisissä ja Töölössä) monta kertaa, ja jos oksennus onkin joskus tullut, syytän siitä ennemmin alkoholi- kuin ruokamyrkytystä. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Habeas corpus
Addikti
Liittynyt: 16 Maa 2006
Viestejä: 710
Paikkakunta: Helsinki
|
| Lähetetty: Tii Huh 04, 2006 11:40 pm Viestin aihe: Re: Yläasteen kokemukset? |
|
|
| Tohtori kirjoitti: | | Ylppäritpä ne juuri olivat. Rehtori oli lahjakas mies, mutta hänhän oli kuulemma aiheuttanut Karkkilan suuren taloudellisen romahduksen 1970-luvulla toimiessaan kunnanvaltuutettuna. |
Mitenköhän kaveri oli sitten noihin hommiin päässyt?-) Ehkä hänestä oli valtuustojuttujen jälkeen tullut jonkinlainen kuuma peruna, jolle järjestettiin rehtorinvirka ihan vaan että siitä päästiin eroon. Tausta-ajatuksena saattoi jopa olla se, että siellä se ei ainakaan aiheuta harmeja..
.. mutta vähänpä ne tiesivät .
| Tohtori kirjoitti: | | Voisin suositella kaverille kassatyötä. Siitähän ei kanssa oikeasti pääse yhtään mihinkään, eli jos tuollainen tilanne tulee ja lakisääteinen kahvitauko on pidetty, ei auta kuin paskoa housuun. |
Kaksi kysymystä:
1. Eikö kassaa todellakaan voi vaan kylmästi pistää kiinni ja rynnätä vessaan, tuleeko siitä kauhea läksytys jos niin tekee?
2. Onko omalle kohdallesi osunut moinen tilanne - jos on, mitä teit?
| Lainaus: | | [quote="Tohtori"]Minä olen syönyt Sivuraiteessa (tai useammassakin, niitähän on ainakin Sörnäisissä ja Töölössä) monta kertaa, ja jos oksennus onkin joskus tullut, syytän siitä ennemmin alkoholi- kuin ruokamyrkytystä. |
Kerro sitten ihmeessä, onko pizza syötävää ja milloin olet viimeksi käynyt. Pitäisi todellakin nimittäin testata tuo legendaarinen "perhepizza ja litran tuoppi", siitä on tullut lähipiirissä jo lentävä lause. Valitettavasti Sörnäisten ja Töölön haarakonttoreiden tasosta ei kyllä välttämättä voi päätellä suoraan legendaarisen Itäkeskuksen Sivuraiteen tasoa, eli ylläri siellä voi tulla vaikka kuinka valmistautuisi..
Huhujen mukaan muuten samoin Itiksessä sijaitseva ravintola BlackBird mainosti aikanaan itseään sloganilla "Halpa viina ja halpa kohtelu". Samat huhut väittävät, että siellä olisi joskus lamavuosina juotu mitä ihmeellisimmistä ja vastenmielisimmistä astioista - mm. tyhjistä viilipurkeista. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Tohtori
Pelottava hikipinko
Liittynyt: 19 Maa 2006
Viestejä: 513
|
| Lähetetty: Tii Huh 04, 2006 11:58 pm Viestin aihe: Re: Yläasteen kokemukset? |
|
|
| Habeas corpus kirjoitti: | | Tohtori kirjoitti: | | Ylppäritpä ne juuri olivat. Rehtori oli lahjakas mies, mutta hänhän oli kuulemma aiheuttanut Karkkilan suuren taloudellisen romahduksen 1970-luvulla toimiessaan kunnanvaltuutettuna. |
Mitenköhän kaveri oli sitten noihin hommiin päässyt?-) Ehkä hänestä oli valtuustojuttujen jälkeen tullut jonkinlainen kuuma peruna, jolle järjestettiin rehtorinvirka ihan vaan että siitä päästiin eroon. Tausta-ajatuksena saattoi jopa olla se, että siellä se ei ainakaan aiheuta harmeja..
.. mutta vähänpä ne tiesivät . |
Luultavasti nämä jutut olivat pitkälti liioiteltuja, mutta se on kaiketi ihan totta että kyseinen henkilö tosiaan oli Karkkilan kunnanvaltuustossa jonkun isomman taloudellisen taantuman aikana. (Olikohan se sitä aikaa, kun Suomessa oli joku satatuhatta työtöntä ja Kekkonen julisti kansallisen hätätilan.) Rehtorin vasemmistolaisesta vakaumuksesta piruiltiin myös, hänellä oli esim. joka ikinen päivä yllään punainen villaliivi ja siitä taidettiin joku vitsi vääntää joka ikisissä penkkareissa (lukio ja yläaste olivat samassa kompleksissa).
| Lainaus: |
Kaksi kysymystä:
1. Eikö kassaa todellakaan voi vaan kylmästi pistää kiinni ja rynnätä vessaan, tuleeko siitä kauhea läksytys jos niin tekee?
2. Onko omalle kohdallesi osunut moinen tilanne - jos on, mitä teit? |
1. Kassan voi periaatteessa pistää kiinni koska tahansa, mutta yleensä se kassalle jonottava hunnilauma aloittaa niin kauhean älämölön ettei kannata. Ja jonkinlainen selvitys varmasti tulee, jos asemapaikkansa jättää ja tieto siitä kantautuu ylemmille tahoille.
Tosin kyllähän juuri viime viikolla yksi tyttö häipyi varmaan puoleksi tunniksi kassalta, koska hänellä oli jotain perheongelmia jotka vaativat selvittämistä. Kyllä se aika lahjakkaasti ruuhkautti kassat ja sotki toisten kassojen tauotuksen, mutta ei siitä tietääkseni tullut seuraamuksia. Toisaalta se oli illalla, jolloin paikalla ei ole enää kovin korkeita viskaaleja, ja katoaminen tapahtui siinä vaiheessa kun tyttö oli lähtenyt tauolle, eli hänen kassansa ei varsinaisesti jäänyt tyhjilleen.
2. Ei ole toistaiseksi sattunut, mutta kauhulla odotan.
| Lainaus: | | Kerro sitten ihmeessä, onko pizza syötävää ja milloin olet viimeksi käynyt. Pitäisi todellakin nimittäin testata tuo legendaarinen "perhepizza ja litran tuoppi", siitä on tullut lähipiirissä jo lentävä lause. Valitettavasti Sörnäisten ja Töölön haarakonttoreiden tasosta ei kyllä välttämättä voi päätellä suoraan legendaarisen Itäkeskuksen Sivuraiteen tasoa, eli ylläri siellä voi tulla vaikka kuinka valmistautuisi.. |
Sivuraiteen pizzoissa on se ongelma, että vaikka pohja on varsin laaja (isompi kuin se saatanan iso pizzalautanen, joita siellä käytetään), täytettä on suhteellisen vähän eli siinä on käytännössä pelkkää pohjaa jonka päällä kinkku etsii kaveriaan. Toinen ongelma on sitten se, että halvat pizzavaihtoehdot ovat aika rajalliset. Niillä on muistaakseni kolme tai neljä "päivän pizzaa", joissa on yksi vege, yleensä ainakin yksi aika köyhä (joku kinkku ja sipuli tms.) ja yksi älytön (sisältää esim. banaania tai persikkaa). Pääraaka-aineet ovat muutenkin yleensä kinkku ja salami. Eri kerroilla on tosin ollut vähän vaihtelua, varmaan sen mukaan kuka on pizzoja tekemässä ja millä mielellä.
Ja olen minä muuten ainakin kerran käynyt myös Itiksen Sivuraiteessa, joka vaikutti olevan samaa tasoa kuin ne muutkin. Tosin kaikista visiiteistä on sen verran aikaa, etten enää osaa sanoa mikä on nykyinen tilanne. (Sörkan Sivuraiteessa taisin käydä joskus pari-kolme kesää sitten, muissa olen varmaan vieraillut viimeksi sinkkuna.)
| Lainaus: | | Huhujen mukaan muuten samoin Itiksessä sijaitseva ravintola BlackBird mainosti aikanaan itseään sloganilla "Halpa viina ja halpa kohtelu". Samat huhut väittävät, että siellä olisi joskus lamavuosina juotu mitä ihmeellisimmistä ja vastenmielisimmistä astioista - mm. tyhjistä viilipurkeista. |
Olikohan tuo se yksi paikka, mihin kerran eksyin yhden kaverini kanssa. Olin muistaakseni skannaamassa Hillittyjä miehiä nettiin Kirvesnallen piirtäjän luona, ja siinä juomia naukkaillessa tuli idea että mennääs Itikseen ryyppäämään. Johonkin paikalliseen teinihelvettiin kuitenkin ensimmäisenä päädyimme, heti ovella sai drinkkilipun jolla voi noutaa jonkun redbull-kosun, ja seuraavaksi pöydissä kiersi mimmi joka tyrkytti halpoja tequila-ryyppyjä. Ainakin yksi sen illan etapeista oli nimeltään Blackbird, tosin voi myös olla että se ei ollut tuo.
Taisi olla myös samainen paikka, josta joku taksikuski kerran valitti minulle - tai ei nimeltä maininnut, mutta manasi "näitä Itäkeskuksen mestoja, joissa porukka juotetaan nopeasti tosi pahaan kuntoon ja sen jälkeen viskataan suoraan taksiin". Kuvaus tuntuisi sopivan. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Tohtori
Pelottava hikipinko
Liittynyt: 19 Maa 2006
Viestejä: 513
|
| Lähetetty: Tii Huh 04, 2006 11:59 pm Viestin aihe: |
|
|
| Tuli muuten mieleen, että voisimme tuon Sivuraide-visiitin toteuttaa joskus kahdestaan (tai saa sinne muitakin tulla). Meidänhän piti edelleen lähteä kaljalle joskus... |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Habeas corpus
Addikti
Liittynyt: 16 Maa 2006
Viestejä: 710
Paikkakunta: Helsinki
|
| Lähetetty: Tor Huh 06, 2006 12:38 am Viestin aihe: Re: Yläasteen kokemukset? |
|
|
| Tohtori kirjoitti: | | Rehtorin vasemmistolaisesta vakaumuksesta piruiltiin myös, hänellä oli esim. joka ikinen päivä yllään punainen villaliivi |
Kas vain, meillä on pelkästään yksi matematiikanopettaja, jolla on päällään näemmä aina täsmälleen samat vaatteet. En ainakaan muista niiden koskaan vaihtuneen. Ei se tosin haise, joten kyllä siinä jonkinlaista kiertoa täytyy olla, tai sitten on kyse magiasta.
Helvetin hyvä opettaja kuitenkin.
| Lainaus: | | 1. Kassan voi periaatteessa pistää kiinni koska tahansa, mutta yleensä se kassalle jonottava hunnilauma aloittaa niin kauhean älämölön ettei kannata. |
Heh, kuulostaa aika karmealta. Asiakaskäyttäytyminen taitaa olla usein aika röyhkeää, ainakin näin toiselta puolelta näyttää joskus siltä, että jos kassa laitetaan kiinni, porukka suunnilleen kävelee vaan ulos maksamatta ostoksiaan.
Voisitkin saman tien kertoa pari mehevää juttua asiakkaiden toilailuista..
| Tohtori kirjoitti: | | Niillä on muistaakseni kolme tai neljä "päivän pizzaa", joissa on yksi vege, yleensä ainakin yksi aika köyhä (joku kinkku ja sipuli tms.) ja yksi älytön (sisältää esim. banaania tai persikkaa). |
Joskus esim. PizzaTaxin pitsalistaa selatessa tulee kyllä hämmennys noiden pitsojen suhteen, siellä kun on sellaisia jotka mielestäni vaikuttavat lähinnä vitseiltä. Ensin sisältölistalla on ihan normaaleja aineksia, tyyliin "salami, paprika" ja sitten yhtäkkiä sinne paukkaa jostain jatkoksi "muna, ananas, anjovis". Esimerkkinä PizzaTaxista Julia: "Katkarapu, kinkku, ananas(?), sinihomejuusto(??)".
Taidan olla vähän turhan konservatiivinen tähän pitsansyöjänkin hommaan..
| Tohtori kirjoitti: | | Ja olen minä muuten ainakin kerran käynyt myös Itiksen Sivuraiteessa, joka vaikutti olevan samaa tasoa kuin ne muutkin. Tosin kaikista visiiteistä on sen verran aikaa, etten enää osaa sanoa mikä on nykyinen tilanne. (Sörkan Sivuraiteessa taisin käydä joskus pari-kolme kesää sitten, muissa olen varmaan vieraillut viimeksi sinkkuna.) |
Kävelin tänään(kin) tuosta Sörkän Sivuraiteen ohi ja havaitsin, että se todellakin on Sivuraide. Mielestäni se Itiksen pulju on nykyään Sivuvaihde kuten jo aiemminkin sanoin, eli nimi jostain syystä muutettu - ehkä konkurssin vuoksi? En tiedä pyörittääkö sama yrittäjä noita.
Halvoista pitserioista puheen ollen, kuljen myös legendaarisen "pitsa 4.50€"-mestan eli Palmerin ohi usein. Se on tosin nykyään nostanut hintojaan, mutta aiemmin lätyt olivat siis älyttömän halpoja. Jopa arveluttavan halpoja, joten en ole koskaan siellä uskaltanut käydä.
| Tohtori kirjoitti: | | Johonkin paikalliseen teinihelvettiin kuitenkin ensimmäisenä päädyimme, heti ovella sai drinkkilipun jolla voi noutaa jonkun redbull-kosun, ja seuraavaksi pöydissä kiersi mimmi joka tyrkytti halpoja tequila-ryyppyjä. Ainakin yksi sen illan etapeista oli nimeltään Blackbird, tosin voi myös olla että se ei ollut tuo. |
Kuvailemasi kuulostaa enemmän Fantasy Clubilta, joka on ihan siinä Maamerkin vieressä. Se on ainakin joskus kuulemma ollut melkoinen teinihelvetti, en tiedä millainen meno siellä on nykyään.
| Tohtori kirjoitti: | | Taisi olla myös samainen paikka, josta joku taksikuski kerran valitti minulle - tai ei nimeltä maininnut, mutta manasi "näitä Itäkeskuksen mestoja, joissa porukka juotetaan nopeasti tosi pahaan kuntoon ja sen jälkeen viskataan suoraan taksiin". Kuvaus tuntuisi sopivan. |
Heh, aivan varmasti. Taksikuskit taitavat nähdä kaikenlaista, muistan Hesarista yhden jutun joka kertoi taksikuskin iltavuorosta. Se oli aika hauska, joku hienostorouva oli ollut ihan kännissä ja heittänyt laattaa muovipussiin. Kuski oli pysäyttänyt bussipysäkille ja dumpannut pussin ulos. Kuvaili tapahtumia:
"Joku ohikulkija sitten tuli sen pussin kanssa, koputti ikkunaan ja sanoi 'Hei, tää jäi'. En avannut."
Se rouva oli kai saanut sen autonkin aika pahaan kuntoon sisäpuolelta ja kuski kiroili näitä "Hienostorouvia jotka kerran vuodessa menevät ravintolaan juomaan itsensä känniin ja sitten oksennetaankin taksiin käsi suun edessä kauhealla paineella."
Taitaa olla noilla taksikuskeilla aika kovaa siis. Itsekin olen ajatellut, että sitä hommaa voisi kyllä tehdä, jos ei olisi niitä asiakkaita.. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Habeas corpus
Addikti
Liittynyt: 16 Maa 2006
Viestejä: 710
Paikkakunta: Helsinki
|
| Lähetetty: Tor Huh 06, 2006 12:39 am Viestin aihe: |
|
|
| Tohtori kirjoitti: | | Tuli muuten mieleen, että voisimme tuon Sivuraide-visiitin toteuttaa joskus kahdestaan (tai saa sinne muitakin tulla). Meidänhän piti edelleen lähteä kaljalle joskus... |
Hyvä ajatus, mutta sen pitää sitten olla se Itiksen mesta (ellei niissä muissa ole tuota 'litran tuoppi ja perhepitsa'-tarjousta). Tuo kaljareissu olisi kyllä hauska, jos sen saisi aikaiseksi. Onkos sinulla numeroni, minulla taitaa olla sinun? |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Voit kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|
Ohje
Haku
Käyttäjälista
Käyttäjäryhmät
Rekisteröidy
Käyttäjätiedot
Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit
Kirjaudu sisään
